Tiedän siis, että on erittäin koukuttava lääke. Mutta on kellään tietoa, että kuinka nopeasti siitä tulee riippuvaiseksi ja kuinka nopeasti toleranssi kasvaapi? Saattaa tietenkin ja varmaan onkin yksilökohtaista..?
Mul ny annos 1-3mg päiväs ja depot versio. Tarkoitus ois käyttää vaan enintään muutaman viikon ajan.
Mul ny annos 1-3mg päiväs ja depot versio. Tarkoitus ois käyttää vaan enintään muutaman viikon ajan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinä aikana riip.syntyy...kellä syntyy....
emmä uskois et mitää riippuvuutta syntyy.. ainakaan depoteista jos pitää sen kurissa eikä käytä kun tarvittaessa.. mul oli monta kuukautta käytössä eikä mitään ongelmia ollut sen kanssa. itellä oli nopeet... sit ku lopetin niin sit oli depotit ja sit kokonaan pois. ei vierotusoireita. henk koht. asioita noi kaikki vaikka kuka väittäis ihan mitä tahansa muuta...
Xanori koukuttaa pahasti! Siksi sitä ei enää määrätä heppoisesti. Itselläni ainakin tuli kauheat mielialanvaihtelut!!!
Hei, Itse sairastuin paniikkihäiriöön noin 20 - vuotta sitten. Ainoa lääke joka tehosi oli Xanor. Söin aluksi isoja annoksia ihan jopa 6mg päivässä. Olin aina väsynyt mutta oireet oli niin järkyttävät, että oli pakko vaan ottaa lääkettä. Nyt 20 - vuotta myöhemmin syön 1/2 tbl 0,25mg Xanoria päivässä eli en oikeastaan mitään ja joskus unohdan ottaa tuon puolikkaankin. Olen viettänyt "normaalia elämää " paniikkihäiriöstä huolimatta. Tosin oireita ei ole ollut miesmuistiin. ONNEKSI! Töissä olen käynyt ja muksut kasvattanut sekä omakotitalon maksanut... kuten kuka tahansa. Ilman lääkitystä olisin jäänyt kotiin neljänseinän sisään.
muita mielialalääkkeitä kymmenkunta vuotta sitten. Osa lääkkeistä aiheutti suun kuivumista. Koko ajan elin vallan muissa maailmoissa. Psykiatrit pyrkivät rahastamaan ja määräsivät aina vain uusia lääkkeitä ja entistä suurempia annoksia, niin että menivät jalat alta.
Tuohon kierteeseen vei avioero ja työpaikan menetys.
Mistään ei ollut mitään apua. Turhaa on phua mistään terapiasta - sehän on huuhaata: kun menet terapeutille, et parane ikina, koska eihän terapeutin kannata tappaa lypsävää lehmää.
Sitten yhtenä päivänä lähes kymmenkunta vuotta sitten päätin muuttaa elämäni suuntaa. Jätin lääkkeet kokonaan pois, ja olo parani heti. Avioiduin uudelleen... elikkä siis löysin uuden puolison. Sain myös uuden työpaikan, en kovin kaksista enkä mitään vakituista, mutta kuitenkin tekemistä.
Asiat ovat mikavasti nimenomaan ilman lääkkeitä. Lääkkeillä ihmiset tehdään sairaiksi.
Itse sain kyllä apua terapiasta, mutten olisi ikinä päässyt eroon, ellen itse olisi sitä jättänyt.
Terapeutin mielestä koko ajan olisi ollut parantamisen varaa. Kävisin lopun ikäni hänen puolestaan varmaankin. Ei ollut lopulta varaa eikä aikaa, ei enää intoakaan. Alkoi toistaa vain itseään. Alkoi tympiä sekin, että vapaa-ajallakin sai mennneitä miettiä. Haluan olla läsnä töissä ja kotona enkä terapian huurumaailmoissa, transferesseissa ym.
Jälkeenpäin ällöttää se, miten paljon pönkitin terppaa.Olin niin ihastunut, kuten terppaan kai aina enemmän tai vähemmän ollaan, ainakin usein.
Xanor on olut itselle hyvä täsmälääke. Syönyt päivittäin 1mg - 4mg monia vuosia, lomilla ollut sitten ilman (eli katkaissut seinään, ehkä en ole kaikkein addikoituvimmasta päästä). Nykyaikana ihmiset jostakin syystä arvostavat rohkeutta ja sanavalmiutta, ennen lääkitystä olin aina se "maan hiljiaisin" ja toisaalta lääkityksen ansiosta olen edennyt uralla hyvin ja saanut esimerkiksi paremman ansiotason ja enemmän vastuuta. Eli käytännössä lääkitys on tehnyt minusta rohkeamman ja täten välillisesti tuonut minulle enemmän yhteisöjen arvonantoa. Minua harmittaa ihmisten kaksinaismoralisimi, eli yleensä puheet ja teot ovat ristiriidassa. Empiiristen havaintojen mukaan liike-elämässä pärjää paremmin rohkeudella ja suoraviivaisuudella kuin ajattelevaisuudella, empatialla ja "ujoudella".