sydän ei jaksa uskoa enää, vaan luovuttaa ihan suosiolla. Jos ei muuten niin hyvänkin kohdatessaan pilaa sen itse kaivelemalla sellaisia asioita mitä ei luultavasti ole. Sairastunut mieli elämän saatossa. Ei jaksa yrittää ja uskoa mihinkään rakkauteen kun ihmiset on niin heikkoja ja juoksevat kaikki tyynni lihan himojen saattelemana. Annetaan pikkusormea sellaiselle, mikä kestää hetken mutta särkee herkän. Menen, painun niin pitkälle taas pois ja suljen ihmiset ulkopuolelle. Pidän pintani ja lennän -yksin. Wi itsetuhoisuus ja omasääli saa valtaa, taistellen kulkee villihanhenkin tie. Sattuu niin saatanasti kun mustakaapu yllä pitää lentää, ei mistään ottaa kiinni. Vain oma ajatus tukena. Nyt väsyttää.
Monta kertaa särjetty
naane
5569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toi sun teksti vois olla mun ex:än kirjoittama.. (oisko? No enpä jaksa uskoa :)
Hän oli, jos ymmärrän oikein just samanlainen tyyppi, ei jaksanut taistella, ei jaksanut uskoa että hän voi olla se joka rakastin ja rakastan edelleenkin...
Hänetkin on jätetty ja kohdeltu todella huonosti monta kertaa ennen ku tutustui minuun. Lopulta löytyi kiltti, luotettava ja hellä mies ja kaikki piti loppua onnellisesti. olin hänelle "se oikea" ja paras, kaikki oli ok, suunniteltiin naimisiinmenoa jne...
Yritti kuitenkin alusta saakka löytää minussa jotain vikaa, mut ei kuulemma löytänyt... No, jos tarpeeksi kauan etsii niin lopulta normaalikin teko muuttuu viaksi... Soitin liian vähän, tavatiin liian usein vaikka hän oli se joka aina halus olla mun kaa., puhuin liikaa tai liian vähän, ja ken ties mitä....
Ja sitten se lopulta tapahtui, tein jotain "väärin" ihan oikeasti ( ....yx pikkujuttu, "normaali" ihminen olis nauranut ja sanonut et hei mä rakastan sua, iisisti ny vaa ) Pyysin tottakai anteeksi jälkeenpäin, mut ei, ei auttanut enää, luottamus meni yhestä pikkujutusta :( :(
Siihen loppui kaikki, elämäni nainen pakeni pois ja sulki kaikki ovet lähtiessään ts. " heitti minut roskakoriin" ja elää taas yksin kuulemma "nauttien elämästä".... Tuntien hänet tiedän että illat ja yöt menee valvoessa kyyneleet silmissä...Sattuu takuuvarmasti, oltiin niin samanlaisia ja hänestäkin huomas kuka vaan kuinka tärkeä ja hyvä olin hänelle. Voisin kuvitella hänet sanova kavereille/tutuille että nyt on hyvä olla, nautin vapaudesta ja elämä hymyilee... Todellisuus on sit toinen ?? :(
Yksi ainoa tekstiviesti tuli pari viikkoa eron jälkeen "Kaipaan sua, kaikki on ollut täydellistä..."
Mut jos ei pysty luottamaan ja heittää hyvästit heti kun tulee pienikin ongelma niin minkäs voit?
Tekis mieli huutaa hänelle ota se kaapu pijes ja ota minusta kunnolla kii, luota minuun, minä rakastan sinua ja haluan elää sun kanssa. Pakenemisesta ei seuraa muuta ku vielä pahempi mieli...
// "Broken into pieces"
Just noi sanat "pidän pintani ja lennän - yksin" sai mua epäröimää et onko kirjoittaja sittenkin ex:äni :)
joo ajattelin lentää. (En varmaankaan ole naisesi)
Olen just tuollainen; minussa on jotakin vikaa (täytyy olla) kun alan kaivella toisesta sellaista mitä ei ole ja Juuri noin; olen kaivellut, vaikka olisi normaalikin mies. Pilaan ja tuhoan sellaisenkin siis, mitä ei tarvitseisi. "Kiva" kuulla, että jossakin on minulla kohtalontoveri (nainen) jolle tapahtunut samoja asioita. En siis ole yksin, en hullu, vaan elämänkolhima, herkkä ja haavoitettu feeniks, joka kuitenkin noussut tuhkasta jälleen. Särjetty rikki...ei osaa enää luottaa kehenkään ja pysähtyä kun sattuu jo pelkopeikkokin tulevasta niin sydämeen, että pakoon lähtee mieluummin....niin ja tekee omia johtopäätöksiä , niihin totena uskoen.
Kyllä luulen, että tuo tytteli sinua rakasti...olisiko juuri kaivannut sellaista vahvistusta sinusta, että olisit ottanut ohjat??
Minäpä tässä juuri pari päivää sitten, vai oliko se eilen, päädyin siihen, että nyt päättyi tämä tarina, koska en tuntenut, että mies olisi minusta välittänyt. Toki hän sanoi pitävänsä, mutta en kyennyt sitä tuntemaan.Olisin kaivannut, että hän olisi ilmaissut enemmän tunteitaan, varsinkin silloin kun minä rysähdin oman epävarmuuteni vuoksi pohjalle. Hänellä oli paljon naispuolisia kavereita ja en tajunnut, miksi hän seurustelisi minun kanssani sen sijaan että valitsisi jonkun toisen.
Minua sattui, ja sattuu yhä ihan hirveästi. Mies ei sanonut, että hän tämä ero satuttaisi. Häntä se harmitti. Tilanne olisi nyt aivan toinen, jos mies olisi ottanut ne ohjat käsiinsä ja sanonut, että voidaanko kokeilla jatkaa, ja olisi luvannut harjoitella tunteidensa näyttämistä. Muuta en olisi vaatinut. Olisin opetellut hyväksymään naispuoliset kaverit, jos hän olisi opetellut miten naistaan tulee huomioida.
Nyt kävi näin. Väitän olevani onnellinen yksin. Silti itken, kun tulee hiljainen hetki. Onneksi viikonloppuna on niin paljon puuhaa, että en ehdi itkeä liikaa.
Minun ymmärrykseni mukaan mies jatkaa nyt eloaan, onnellisena päästyään minusta eroon.Pyysin palvelusta, mutta ei senkään vertaa välittänyt, että olisi auttanut. Ei muka mahtunut kyytiin tavara, jonka kuljettamista olin vailla. Silloin minulle kirkastui lopullisesti, etten ollut hänelle minkään arvoinen.
pystyn niiiin hyvin samaistumaan tähän. samanlaiset on mullakin ajatukset. yksin täällä loppujen lopuksi pitää pärjätä. ei voi enää luottaaa keneenkään muuhun kuin itseensä.
Pahinta on että taakse jää usein todella loukkantunut mies/nainen joka ei ymmärrä yhtään mistä on kyse...
Huomaan että minustakin on tulossa just samanlainen; uusi nainen ei kiinnosta sitten pätkääkään, minäkin taidan elää loppuelämäni yksin. Pettynyt naisiin; miksi pitäis yrittää uuestaan ? Mitä jos seuraavakin on samanlainen ?
Tänäänkin kaupassa pari hyvännäköistä naista katteli mua sillä silmällä ja yritti kai flirttailla.... Ei kiinnosta, ei sitten pätkääkään... En jaksais pettyä taas; kaikki naiset kuitenkin samanlaisia ? :)
(Niin, vaikka ite sanon niin olen suht. hyvännäköinen ulkoapäin, mut sisältä kylmä kuin jää, aina jätetty,petetty ja tää viimeinen tapaus oli kai vikatikki mulle :( Parempi olla yksin nii kukaan ei loukka mua enää...
Minusta on tulossa just samanlainen ku exäni, hermot menee pikkuasioista, paniikkikohtauksia, uni ei maistu ja tuntuu et kaikki haluaa mulle pahaa....
......Siis minustako ? Häh? olin se rauhallinen, fiksu ja elämästä nauttiva kundi joka ei ajatellut pahaa kenestäkään.... Sit tulee yksi ihana nainen, elämäni rakkaus ja muuttaa kaiken kertaheitolla.... Voi vi*du ! :)
satutatte itseänne mutta myös niitä jotka jää seisomaan yksin kun lyötte oven kii ja pako alkaa...
Tuntuu hullulta lukea et itku tulee iltaisin ku hyvääkin miestä on juost pakoon ?????
Ei perskule, ei mitenkään mee jakeluun että "täydellinen", hyvännäköinen ja luotettava mies jätetään koska ei voi luotaa, ei jaksa uskoa ???? Ex-naiseni pelkäsi usein että minä jättäisin hänet, olin liian hyvä ollakseen totta?...Niin, en jättänyt, en pettänyt, tein kaikkeni että hänellä olis hyvä olla..... Ja lopputulos ? hän lähti juosten pakoon :)
Olis edes ollut joku toinen mies kuvioissa mukana, silloin olis helppo jatkaa etiäppäin.... Mut ei, siellä se vaan "nauttii" yksikseen ja on niin sinkku ku vaa olla voi ....
Sais edes jonkinlaista kontaktia ex:ään... Omat kamppeet pitäis ainakin saada takaisin, mut miten jos nainen ei edes vastaa puhelimeen ? :(
Still broken into pieces.... My heart will never go on after this :(