Häpeä

Ei siivoojan ammatissa ole mitään hävettävää. Miksi välität siitä mitä ihmiset ajattelevat työstäsi jos itse pidät siitä? Opi arvostamaan työtäsi sillä se on tärkeää ja hei, onhan jonkun sekin tehtävä!!

Onpahan ainakin työssä mukavaa mikä on oikeasti tärkeintä. Puolet vihaa työtään.

Jos firma kerran on miehesi, niin senkus pyydät itsellesi hienomman tittelin, vaikka palvelupäällikkö tms. ja tutuille kerrot että työnkuva on organisointi, laadunvalvonta ja alaisten ohjaus yms. ympäripyöreetä.

Alat kotisiivoksi kotonasi ja pyydät mieheltäsi häpeälisää.
Alat yhtiön kirjanpitäjäksi/sihteeriksi tai siirryt työnjohtajaksi.

siivoojassa mitään hävettävää. Pikemminkin jos ei olisi siivoojia niin monikin hukkuisi paskaan työpaikalla. Siivoojat ovat ns. "näkymätön" ryhmä. Heidän työtään ei huomaa ennen kuin heitä ei ole. Joten ole vain työssäsi mistä pidät, anna muiden ajatella mitä ajattelee. Jos lähtee sille linjalle, niin aina on joku joka ei arvosta työtäsi olisi se sitten mikä tahansa.

Aliarvostettua näkymätöntä työtä. Kenekään siivoojan ei pitäisi hävetä työtään.

Jotkut kehtaavat vielä töissä valittaa siitä, kun siivoja siivouksellaan häiritsee tai muuten siivous ei ole mieleen. Olematonta napinaa, vaikka monen omasta työstä löytyisi paljonkin huomautettavaa. Päteä voi monella tavalla...

Rupee tekeen sit muutakin kuin siivoomaan. Jos tuottaa ongelmia puhua asiasta miehesikin kanssa, niin kannattais ensimmäisenä sijottaa aikaa siihen suuntaan. Kun olet jutskaillut ukkosi kanssa, niin rupeat käyttämään joustoaikaa uuden oppimiseen tai töiden tekemiseen.

No eipä ihme ettei siivoojan työtä arvosteta, kun ei siivoojat itsekään. Taitaa olla itsetuntokysymys. Alppa miettiä mikä olisi sellainen ala, jota kehtaisit tunnustaa tekeväsi. Pitäsisikö olla jokin koulutetua ala? Lääkäri, insinööri, opettaja, poliisi, pappi, muusikko...
Alahan tehdä töitä sen eteen että siivoojan työtä arvotetaan. Siinäpä sinulle uraa ja arvostus sinua itseäsi kohtaan nousee. Mutta jos edelleenkin tuntuu, ettei siivoojana kehtaa olla, hanki toinen sivutyö jota sanot päätyöksesi ja siivoile siinä sivussa. Eikähän sinu nole poakko kertoa olevasi siivooja. Sanot vain että olet miehesi firmassa ja teet kaikenlaista, jopa siivoat ja se onkin yllätykseksesi ihan kivaa hommaa muun homman ohessa. Ja jota et ihan valehtelisi, niin vastaa vaikak puhelimeen pari kertaa kuussa niin voit sanoa tekeväsi toimistotöitä tai asiakaspalvelua miehesi firmassa. Sanot vain mitä haluat ja mikä on totta, mutta et kaikkea kerro, ei siitä kukaan sinua tilille vedä. Tai osta miehsei firmasta pari osaketta ja sano olevasi yrittäjä.

Sama täällä, häpeän - olen sihteeri. Työpaikka on varma (paremmassa yhtiössä ei voisi työskennellä), työ on HELPPOA, kiirettä ei ole juuri koskaan, työpiste on kiva, työkaverit on hienoja, palkka on hyvä vastuuseen nähden (2600€/kk). Mutta en kehtaa sanoa kenellekään olevani sihteeri... :( Inhottavaa..

...häpeät miestäsi ja haluaisit olevan jotain paljon parempaa kuin mitä olet! Et rakasta miestäsi,vaan toivoisit hänen olevan jollakin tavalla toisenlainen.Ehkä häpeät myös itseäsi ja koet arvottomuutta naisena.En usko sinun häpeävän työpaikkaasi vaan häpeäsi on jossain aivan muualla,kenties lapsuuskodissasi.Kenties haluaisit näyttää ihmisille olevasi jotain "" parempaa"" kastia!!!?????Toisin sanoen et ole tyytyväinen omaan itseesi ja kaikki muu on vain tekosyytä. On monia syitä joita sinun kannattaa miettiä.Otat vaikka pekkaspäivän siitä siivoushommasta ja mietit mitä oikein häpeät? ja koska kerran sinulla on hyvä palkkakin niin menehän terapiaan ongelmiesi kanssa!!!

...joissa lukee hygieniaspesialisti.

Sitä sitten sopii jakaa tutuille ja tuntemattomille.

Sano kaikille, että olet tarkastaja. Sinähän kierrät ympäri taloa ja tarkastat, että paikat ovat puhtaat....

Urheilu tai luovat harrastukset kuten musiikki, kirjallisuus, kädentaidot,...arvostusta voi saada paljon muustakin kuin työstä. Treeniä kehiin, niin arvostusta putoilee, ehkä.

Kyllä vika on pääsi sisällä. Siivojalla on mielestäni vastuullinen ammatti. Jätäpä siivoamatta niin kyllä maailma hukkuu paskaan.

Arvosta itseäsi niin voit tehdä mitä paskaa tahansa. Olen ollut siivooja, varastomies, myyjä...enkä koskaan ole hävennyt mitä olen tehnyt.

Mitä jos rupeat osa-aikaiseksi miehesi firmassa ja osa-aikaiseksi jossakin toisessa firmassa?

Minä siivosin monta vuotta ja pidin työstäni. Mutta "kukaan" ei arvosta siivoojan työtä, paitsi niissä kohteissa joissa työskentelin. Sanoivat usein, että siivooja on tärkeimpiä henkilöitä tässä talossa!
Mutta monen katseesta tai vastauksesta näki heti, että mikähän tuossa ihmisessä on vikaa, kun se siivoaa. Ai sinäkö siivoat vielä?
Harvoin halusin kertoa mitä tein työkseni. Nyt olen jälkeenpäin kertonut, että tykkäsin työstäni ja menisin siivoojaksi, jos selkäni ei olisi leikattu ja iskiaksen pelko niin suuri. Minä itse arvostan siivoutyötä ihan yhtä paljon, kuin muitakin ammatteja. Kai sitä pitäisi ensin arvostaa itse itseään, eikä koko ajan ajatella tämä on väliaikaista. Pian minä menen johonkin toiseen työhön... Sitten kun arvostaa itseään, voi häpeämättä sanoa mitä tekee työkseen, eikä piitata yhtään mitä muuta ajattelevat. Se on eri juttu jos ei tykkää työstään, silloin se onkin jo vaikeampaa ja kannattaa mennä opiskelemaan, jokin toinen ammatti tai jos mahdollista vaihtaa työtä.

On se kurjaa työskennellä miehensä firmassa ja vielä voi tulla ja mennä miten haluaa.
Kyllä se hävettää ja kun teeskentelee olevansa jotain muuta kuin on.
Kannattaisko katsella uusi mies ja sellainen, että sais olla vaikka sihteeri

Siivoojan työ on TÄRKEÄÄ, varmasti huomataan, ellei työtä ole hoidettu! Ala itse arvostaa työtäsi, on muiden ongelma jos eivät osaa antaa arvoa työllesi. Paljon on töitä, joita voisi olla arvostamatta: ulosottomies, jäteauton kuski, keinosiementäjä... Ole onnellinen, että sulla on töitä, kaikilla ei ole!

Ei siivoojan ammatissa ole mitään hävettävää. Se ei ehkä ole yhtä kunnianhimoista kuin jokin yrittäjäduuni, mutta työtä sekin on.

Miksi häpeät sitä mitä teet? Olin itsekin siivoojana muutama vuosi sitten. Minä pidin työstäni, mutta häpesin sitä, kun ei ollut mahdollisuutta tehdä työtäni kunnolla. Työnantaja (eräs iso firma) antoi listat ja käski tehdä nämä ja nämä hommat, aikaa oli vain pari tuntia eikä yli saanut mennä. Joten sitä tehtiin, mitä ehdittiin, mahdollisuuksien mukaan. Kun jäin sitten äitiyslomalle, en palannut sen päätyttyä tähän firmaan. Nyt olen itellan palveluksessa ja pidän työstäni.

Ukkos halveeraa sunua, kun ei ole päästänyt sinua pomoksi ja osakkaaksi firmaansa

siivoojien halveksuminen johtuu aivan heistä itsestään, koska he ovat niin löperöitä ja tyhmiä

Kannattaa olla ylpeä ylipäänsä, että on työtä. Nykyään, kun tuo ei ole itsestäänselvyys. Ed. kuvaamasi häpeä liittyy kunnianhimoon (?), pelkäätkö jääväsi miehen varjoon vai kammoksutko toisten suhtautumista ammattinimikkeeseesi?

Voit vaikka tarvittaessa esittää asian "vähemmän häpeällisesti" muille kun kysyvät ammattiasi, esim. joku kiinteisöhuoltajä, siistijä siivouspalveluhoitaja tms...

Siivooja vaan puhtaanapito konsultti niin kuulostaa hienommalta.

Suomessa on yhdellä jos toisella opiskelijalla tilanne sellanen, että saadakseen edes minimitoimeentulon, on myytävä seksiä. Eihän siinä sinänsä mitään, reippaita nuoria kun perustavat firman eivätkä jää ruikuttamaan toisin kuin sinä. Että valita nyt siinä sitten, kun olet onnistunut siivoojanpaikan löytämään (suhteilla tosin, yllätys yllätys).

Oletko joskus miettinyt että mikä on oikeasti tärkeetä, vai teetkö elämässäs kaiken niinkuin muut odottaa ja mikä nyt milloinkin sattuu olemaan in? Jäi vähän sellainen vaikutelma noista häpeä-jutuista. Töitä on kuitenkin tehtävä jos meinaa leivässä pysyä, joten ei siinä jouda miettimään, että mitä ne tututkin sanois. Mutta jos haluat työstäsi muutakin kuin rahaa, niin voihan sitä yrittää siirtyä joihinkin toisiin hommiin tulevaisuudessa.

Voisit keksiä itsellesi uuden tittelin. Miten olisi kiinteistön huollosta vastaava päällikkö?

Tekstistäsi ei selviä mitä siivousta teet, kun sitä siivoamistakin on niin monenlaista. Kuvittelet ilmeisesti että siivoominen on helppoa ja kuka vain voi sitä tehdä. Eipä ole ihan niin. Hyviä siivoojia on todella vaikea löytää. Jos olet tosiaan hyvä siivooja saat varmasti siitä myös palautetta jossain vaiheessa. Yleensä kyllä palautetta tulee vasta sitten kun pitää valittaa jostain, mutta hyvästä työstä ei sanota mitään. Joten jos siivousalueiltasi ei kuulu mitään niin kaikki on silloin hyvin;) Nykyään kun on kaikenmaailman alihinnoittelevia firmoja kuten SOL:it (siivooja osaa lintsata) ja ISS:ät (ite saat siivota) niin myös siivouksen taso on laskenut aivan törkeälle tasolle ja enemmänkin sopimuskikkailuksi / rahastuksesi.
Edellämainittujen tapaisten firmojen jälkeen asiakkaat varmasti arvostavat hyvää siivoojaa. Jos pidät kerran työstäsi niin kouluta itseäsi hieman alalle lisää, siivoojille on kursseja sun muuta koulutusta, eikä varmasti mene hukkaan. Saat silloin myös hieman itsekunnioitusta ja arvostat työtäsi eritavalla. Ja voihan miehesi ylentää sinut alue vastaavaksi tai palveluesimieheksi jos titteli helpottaisi mieltäsi. Mutta taitaa kuitenkin itse häpeäminen olla ihan korvienvälissä eli asennoitumis kysymys. Jos kehut työtäsi muille hekin huomaavat että arvostat itse työtä jota teet, eikä aliarvosta sitä varmasti yhtään.

Entä jos kertoisit olevasi sisätilan ympäristövastaava, "hävettäisikö" työstäsi kertoa, että pääsääntöisesti huolehdit siisteydestä?

unohdin vastata vikaan kysymykseesi, miten kertoa miehellesi. Miehesi ei varmaan loukkaannu jos kerrot rehellisesti että haluat kouluttaa itseäsi lisää, jotta arvostus työtäsi kohtaan kohoaisi ja samalla parantaisi itsetuntoasi. Plus, miehesi voi koulutuskustannukset vähentää firman kuluissa;)

Parturin työ se vasta hävettävä on.

Vaihda tälle nk. erikoisalalle. Tälle alalle pääsee tiettyhin firmoihin kuka tahansa, ilman asianmukaista koulutusta eikä nämä firmat anna mitään koulutusta. Sitten saat allesi huoltoauton ja alat "esittää" HISSIASENTAJAA. Luonnollisesti työnantajasi vaatii sinulta sen, että osaat kirjoittaa korjauslaskuja
mahdollisimman paljon - vaikka et osaa mitään korjata - etkä tiedä edes hissin osien nimiä.
HÄVETTÄÄ KOKO AMMATTIKUNNAN PUOLESTA!

tein 2vk töitä siivousfirmassa tavaratalon iltasiivoojana 6 iltaa per vk, ja se riitti. huono palkka eikä siivouslaitteet toimineet, siksi homma aina venyi kun meni käsipeliksi. ryhmän olisi pitänyt saada siivottua joka ilta tavaratalo 3 tunnissa, yhtenäkään iltana ei selvittty alle 6 tunnin.

ikinä enää en mene siivoojaksi.

onhan se hyvä jos jollakin on siivotessa edes mukavaa.

siin siivon työ on työ joka ensimmäisenä huomataan, jos e jää tekemättä.
Eikä siihen hommaan joka iikka edes kelpaa, täytyy tietää emäksiset ja happamet pesuaineet , mikä sopii mihinkin. Minusta ei todellakaan olisi siivoojaksi, en tiedä tarpeeksi.
Nostan hattu sinulle ja muillekin siivoojille. Todella arvostettu työ

Miten voimme elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa kunnon työtä tekevä ihminen saa vaivaantuneisuutta osakseen, kun kertoo mitä tekee? Koulutetuissa on vaikka minkalaista sähläriä, joilla esim. voi olla oma asunto täysi sikolätti puutteellisten tai olemattomien käytännön taitojen takia (olen nähnyt). Silti he saavat kunnioitusta kun kertovat "hienon" tittelinsä. Miksi emme arvosta ahkeran ihmisen tekemää oikeaa työtä?

Laadukas siivoustyö vaatii ripeyttä, tehokkuutta ja tarkkuutta, kaikista ei siihen ole vaikka mitä joku väittäisi.

Minä jouduin työskentelemään perheyrityksessä, jossa ei ollut yrityksen terävässä päässä ns. ketään kotona (korvien välissä fyysistä vikaa, ja siitä johtuvaa akuuttia katkeruutta).

Siivoojan työ vaikuttaa mukavalta ja sopivan rennolta duunilta. Saa työskennellä lämpimissä sisätiloissa, käyttää kaikenlaisia laitteita ja aineita, sekä tavata työssään ihmisiäkin. En välitä rikastumisesta, kunhan vain tulen toimeen. Minä suorastaan haluaisin johonkin mukavaan firmaan siivoojaksi, mutta siinä on yksi este. Nimittäin olen mies enkä todellakaan kehtaa :(, saisin kuulla siitä jatkuvasti.

On kaksi ammattikuntaa , joita pidän todella arvossa ! Siivoojat ja roskakuskit. Jos molemmat lopettavat työnsä vaikka vain yhdeksi päiväksi, niin se huomataan heti ja VALITUS liasta, roskista, hajusta ym. alkaa.......TODELLA tärkeitä ihmisiä ! Tsemppiä !

Älä nyt ihmeessä kuvittele, että siivoojan työ on jotenkin ala-arvoista.
Kuka huomaa jos pomo on kuukauden pois ? Jos siivooja on viikon pois alkaa tulla epämukavat oltavat työssä kun työssä. Vessat haisee ja kuraa yms on joka puolella. Ihmisistä tulee äkäisiä.
Opiskeluaikana tein siivoojan hommia, äitini ja mummuni jalanjäljissä. Huomasin että mitä isompi pomo, sen huonommat WC käytöstavat. Mutta usein siivoojaa kyllä paikalle kaivattiin.
Nyt sairaanhoitajana en voisi kuvitellakaan tekeväni töitä ilman ammattitaitoisia siivoojia ( millä tittelillä sit missäkin ovat ). Taudit leviäisivät ja sairaalabakteerit jylläisivät alle viikossa. Itselläni ei todellakaan ole tietotaitoa miten sairaala pidetään puhtaana.
Äitini oli vahvasti sitä mieltä että on siivooja, ei siistijä, kuten nykyinen nimike on. Siivooja on ammattitaitoinen ja työnsä tekevä, useimmiten vielä pahuksen mukava ja maanläheinen tyyppi. Siistijä vain pintapuolisesti klääppii isommat pois näkyvistä.
Ole ylpeä ammatistasi ja tee sitä ilolla. Palkka piru vain saisi olla isompi.

Minä toimin osan vaihtajana metallifirmassa cn koneilla , tietysti mun pitää ymmärtää silti paljon kun olen useammalla koneella töissä, en mäkään hirveästi arvosta työtäni, mutta jollain on yritettävä elää, olen jo taipunut ajatukseen että olisin tässä perheyrityksessa lopun ikäni..
Kaikenlaisia vaikeuksia on ollut, varsinki henkilösuhteissa , joskus tuntuu et mun elämä kuuluu työkavereille enemmän kuin mulle itselleni..onhan se kiva et seurataan..mut liika on liikaa..
Mun ja sun elämä on TODELLAKIN vain Mun ja Sun!niin kauan kun ei ole syytä puuttuu siihen, esim:rikollisuus.
Muuten ei valittamista olekkaan..

...oma asenteesi. Siivoojan duuni ihan ok paitsi ehkä aliarvostettu. Enemmän pitäis nolottaa jos joutuu terve ihminen sanomaan ettei käy työssä. Luusereita ja sossunokkosia on Suomi täynnä. Ei mennä töihin kun "ei se kannata" tai "sinne on niin pitkä matkaki". Itse jäin työttömäksi n vuosi sitten. Pyysin verottajalta freelance-kortin ja tietysti kirjoittauduin kortistoon. Olen käynyt alani sivuilla kurkkimassa työnantajien kiireitä ja ilmoitellut olevani käytettävissä vaikka tuurauksiin. Väliaikaisia töitä on ollut kivasti eri työnantajilla. Ja välillä tehny hanttihommia tai ollut työttömänä. Sossun luukulle ei ole tarvinnut mennä. Työssäoloaikani olen reilusti ilmoittanut kassaan. Pimeille markkinoille en sentään mene. Kukas sen korvaa kun siellä itsensä teloo.

huoraksi

Häpeän tunteminen omasta työstä, on merkki huonosta itsetunnosta. Voit tietenkin irtisanoutua työstäsi sen takia, ettet halua olla siivooja. Voit myös käyttää työtehtävistäsi jotain kiertoilmaisua. Kaikki nämä kuitenkin peittää sinun huonon itsetuntosi. Otahan tämä asia käsittelyyn itsesi kanssa.
Siivoojan työ on tärkeää, ja ainahan voit tehdä itsestäsi tyylikkään ja iloisen siivoojan:-). Luo työhösi uutta sisältöä, niin huomaat että muutkin alkavat pian jopa kaivata yrityksenne ilopilkkua.
Voit pukeutua iloisiin väreihin ja meikata itsesi. Ole ylpeä itsestä!

samalla tavalla kuin ennen. Vartijan hommat ovat pienipalkkaisia myös. Vartijoilla on monesti kravatit yms. herättääkseen kunnioitusta ja arvostusta(pelkoa).

työtä se on tekee mitä vaan keksi jotain mietittävää

Kuules, sinun työsi on arvokasta, paljon arvokkaampaa kuin luuletkaan. Millainen olisi esimerkiksi meidän virastomme jos siellä ei olisi siivoojia/siistijöitä? Kiviä ja kuraa käytävien lattiat täynnä, kaikki hyllyt pölyssä. Sellainen olisi ahdistavaa!

Hyvää työtä teet, ei kannata lopettaa ellei sitten ole joku parempi paikka tiedossa mihin varmana pääset.

Vanha viesti, mutten "voinut olla" vastaamatta. Sanoisin hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi ja hieman "vanhahtavalla" tavalla, että aikuistu hyvä ihminen. Muuten et voi koskaan saada vastausta "ongelmaasi". Toisaalta sitten miksi ihmeessä teet ko työtä, jos et arvosta sitä pätkääkään.? Se se häpeä on, tehdä itsestään "arvoton", ei itse työ.
Miten muuten luulet maailman pyörivän, jos ei kukaan siivoaisi. Jos yksikin vuorokausi oltaisi siivoamatta julkisissa tiloissa, kaduilla, kodeissa, työpaikoilla, niin heti se huomattaisi ja varsin negatiivisessa valossa. Joten joka päivä ympärillämme joku siivoaa, jotta me kaikki voisimme jatkaa elämäämme suht koht normaalisti.

Vaivautua häpeämään sitä minkä työkseni teen. Olen laitoshuoltaja. Harjapesen, kannan, tuon, vien, lajittelen pyykkiä, välillä touhuan ruokapuolella, so what? Hikisiä hommia kun harjapesee välinehuollossa..ei tule kylmä ja samoihin aikoihin toimistopuolen "hienostelijat"valittavat kun on niin kylmä kun istuvat ja naputtavat tietokonetta. Eivät tiedä mitään siitä kun töissä rähjääntyy.

Itse teen kanssa siivoustöitä ja olen helvetin ylpeä siitä, että osaan siivota ja olen ahkera. Nykypäivänä monet eivät osaa edes siivouksen perusteita, eivätkä monet nirppanokat jaksa tehdä töitä, jossa saattavat joutua likaamaan näppejään. Minä olen saanut arvostusta ja kiitosta paljonkin niissä paikoissa, missä olen työskennellyt. Olen ihan tahallani tehnyt vastaiskua kaikkia tätä ammattia mollaavia ihmisiä kohtaan ja tehnyt työni niin hyvin kuin vain pystyn. Siitä oikeasti nauttii, kun katsoo työpäivän jälkeen tiloja, että hitto, kun olisi ottanut "ennen-jälkeen-kuvat", niin kyllä kaikki tajuaisivat kuinka suuren vaivan todella nään. Oma ylpeys tulee sisältäpäin--ei ulkoapäin, joten parempi työstää omia asenteitaan, jotta voi olla ylpeä kaikesta työstä, mitä tekee. Kaikki työt ovat tärkeitä!

Täällä yksi 'uusavuton' joka käyttää kotisiivouspalveluja ja arvostaa TODELLA korkealle jokaista siivoojaa jolta on palvelu ostettu. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna on surullista että siivooja vaihtuu vähintään kahden vuoden välein. Työ on rankkaa, eikä ilmeisesti (ainakaan siivoojien itsensä mielestä?) kovin arvostettua. Harmi, itse en kyllä ymmärrä mistä arvostuksen puute oikein johtuu.

Laitoin muuten sanan uusavuton lainausmerkkeihin, sillä en todellakaan koe olevani uusavuton. Jos ihmisellä on mahdollisuus teettää ulkopuolisella joku työ jota ei itse jaksa / viitsi / osaa tehdä, niin miksi ei? Sehän vain osoittaa luovaa ongelmanratkaisukykyä eikä avuttomuutta.

Ei työn tartte olla kivaa, ei siitä tartte saada kicksejä, ei sen kautta tartte saada hyvää mieltä....ettekö nyt tajua työ on työtä, sitä tehdään, jos ei haluta olla loiseläjiä. Sellaista palkkatyötä ei yksinkertaisesti löydy, joka ei välillä ottaisi ja pahasti pannuun. Perhe, ystävät, vapaa-aika ja harrastukset on sitten sitä mukavaa elämää....tosin niistäkään ei toiset saa irti mitään.

Tämä on sitä tosielämää ilman liiallista pumpulissa pyöriskelyä.