Ongelmani on parisuhteessa se, että loukkaannun poikaystäväni kommenteista.
Hän huomauttaa usein nopeasti, jos teen tai sanon jotain väärin.
Hän muistaa monesti myös aikaisempia mokiani ja voi mainita niistä vastaavassa tilanteessa uudestaan.
Itse olen puolestani luonteeltani sellainen, etten halua turhaan huomautella toisten mokista.
Lisäksi hän on luonteeltaan joskus ylimielinen ja tärkeä (kotioloissa minun kesken ja perheensä kanssa).
Hän pitää käytöstään hauskana, mutta mua ei vaan sellainen asenne miellytä.
Osasta hänen sanomisestaan tulee sellainen olo, ettei hän arvosta mua tai pitää mua vähäisempänä.
Olen joskus sanonut hänelle, että tällainen ei tunnu kivalta, jolloin hän sanoo, ettei tarkoittanut loukata.
Tämä kaikki kuuluu siis hänen luonteeseensa, hän ei tarkoita pahaa, mutta käytös ärsyttää.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Mitä tehdä?
Hän huomauttaa usein nopeasti, jos teen tai sanon jotain väärin.
Hän muistaa monesti myös aikaisempia mokiani ja voi mainita niistä vastaavassa tilanteessa uudestaan.
Itse olen puolestani luonteeltani sellainen, etten halua turhaan huomautella toisten mokista.
Lisäksi hän on luonteeltaan joskus ylimielinen ja tärkeä (kotioloissa minun kesken ja perheensä kanssa).
Hän pitää käytöstään hauskana, mutta mua ei vaan sellainen asenne miellytä.
Osasta hänen sanomisestaan tulee sellainen olo, ettei hän arvosta mua tai pitää mua vähäisempänä.
Olen joskus sanonut hänelle, että tällainen ei tunnu kivalta, jolloin hän sanoo, ettei tarkoittanut loukata.
Tämä kaikki kuuluu siis hänen luonteeseensa, hän ei tarkoita pahaa, mutta käytös ärsyttää.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Mitä tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
No mun poikaystävä on vähän sellanen, se ei sano loukatakseen ja oikeestaan sanoo ne ennemmänkin vitsillä. Joskus alkuaikoina saatoin loukkaantua, mutta nykyään suhtaudun täysin huumorilla. Vaatii hyvää itseluottamusta ja sitä että tuntee toisen niin hyvin että tietää ettei se tarkoita pahaa. tietysti sen toisen osapuolenkin olis hyvä välil miettiä mitä suustaan päästää. Niin ja sellainen toisten mokista huomauttelu kertoo vaan omasta huonosta itsetunnosta.
että älykäs ihminen ottaa onkeensa siitä, jos hänelle suoraan ja täsmällisesti sanotaan, että en pidä tuosta ja tuosta. Tahallista oman heikon itsetunnon kohottamista. Lisäksi monet tuollaiset miehet varmasti pyrkii vain pitämään toisen niin varpaillaan, että ei tulisi mieleenkään miettiä, onko itse tyytymätön johonkin miehessä ja ehkä lähtemään lätkimään. En vain tykkää tuollaisesta ilkeilevästä ihmistyypistä. Sitten jos vastaa samalla mitalla, niin vaikuttaa se kumminkin eli asiaa ei otetakaan rennosti. Ei ainakaan kannata totella tai muuttaa tapojaan, jos noin puhutellaan. Pikemmin päin vastoin, ja nauraa vaan, että "Kyllä sä jaksat yrittää noita lapsellisia dissaamisia, miten pieneksi voi mies itsensä tuntea?".
Saanen korjata ettei ole luonteenpiirre puhua joskus niin, että sä käsität hänen asenteensa ylimieliseksi tai paskantärkeäksi. Samaten se ei ole merkki huonosta itsetunnosta jos kommentoi toisen tekemisiä ja sanomisia negatiivisesti. Se on monesti peiteltyä epävarmuutta ja tökeryyttä ja sellasia me ollaan joskus kaikki, olipa meillä millainen itsetunto tahansa.
Kun toisesta tykkää sen sanatkin satuttaa ihan eri tavalla kuin muiden ihmisten.
Pojat on tottuneet kuittailemaan toisilleen hyvinkin suorasanaisesti, mutta kun ollaan tyttöjen seurassa pitäis osata olla paljon hienotunteisempi. Siihen oppimiseen menee kaikilta hieman aikaa ja sitä hiuotuu kokemuksen kautta, erehdyksiä ja onnistumisia tehden.
Kannattaa siis ilmaista vastakin ihan rehellisesti miltä toisen sanat kulloinkin tuntuu, niin hyvältä kuin pahaltakin tuntuvat sanat. Siten opitaan tuntemaan toisen sietorajat sekä ottamaan vastaan negatiivista kritiikkiä myös siltä rakkaalta.
Paras kannustin oppia antamaan positiivistaikn palautetta negaiivisten kommenttien vastapainoksi on se, että saa itsekin kiitosta silloin kun onnistuu jossain. Positiivisen palautteen voimaa ei saisi siten koskaan unohtaa.
Ihan hyvä vastaus, yhdessä asiassa nyt vähän viilaan pilkkua:
"Samaten se ei ole merkki huonosta itsetunnosta jos kommentoi toisen tekemisiä ja sanomisia negatiivisesti. Se on monesti peiteltyä epävarmuutta..."
Joka on jotenkin oleellisesti eri kuin huono itsetunto?
Joo, ota rennosti ja tokaise jätkämäisesti takasin (ei nalkuttaen, ei kiihtyen vaan tokaset vaan), että nokka umpeen, älä jäkätä, anna mun yrittää, onks tää sulta pois, tikulla silmään sitä joka aina nalkuttaa, ja voi voi kauheeta, teinkö mä virheen... Siis alat vaan rennosti vittuilla takaisin: niin ne miehetkin tekee toisilleen. Lakkaa olemasta sellanen vauva, se vaan on tottunut vähän aukomaan päätään ja oletettavaa on, että se silloin kestää sen myös itse. Ei tartte ottaa mitään äänen sävyä, kasvaa vaan vähän rouheemmaksi ja sanoa että hiihtele pimperoon pässi.
Jos ei naama mene umpeen, jätä tekeminen siihen ja sano että Suuri Herra on hyvä ja tekee sen itse Täydellisesti, kuten kaiken muunkin kenties tästä lähtien? Vittuilu on taitolaji ja sen kannattaa opetella, ei haaskata turhaan eikä koskaan loukata tahallaan, mutta jos ei nätti puhe mene perille, vittuilu yleensä menee. Nalkuttaminen, mäkättäminen ja tunteellisuus ei mene. Eikä alistuva sanominen "toi ei oo kivaa" jaa, jaa, no kuka sitä vakavasti ottaa?
Ehkä sulla on heikko itsetunto? Ehket osaa sanoa takaisin ilman suuria tunteen purkauksia/riitaa? Ehkä tunnet olevasi vähäisempi: miksi sä et saisi kuitata?
Mutta älä aloitakaan toisten mokista huomauttelua, se on typerää ja heikkojen touhua: ihmiset yrittää nostaa itseään, kun eivät muista koskaan omia kertojaan kun erehtyvät. Äläkä muistele vanhoja sen enempää, sinä olet tässä oikeassa. Niin pitäisikin toimia noin.
Usko pois, kun teet asias käytännössä selväksi, voit jopa tarjota vaihtoehtoa, jos tarvii (ettei herra sitten kestäkään omia vitsejään, kuten miehille yleensä käy): lopeta sä toi, niin mä lopetan tämän. Äläkä koskaan lähde riitelemään, se on ajan haaskausta.
Ja jos hyvin käy, te löydätte molemmat siitä huumorista jotain hauskaa ja sä opit tajuamaan että se todella on vaan molemmin puolista läpän heittoa ja pottuilua mitä ei tartte ottaa vakavasti.
Totta kai on kokemusta-lähes kaikki suomalaiset aviomiehet tietävät, kuka on huomauttamassa, jos jättää kenkänsä vinoon eteiseen. Nämä samat naishenkilöt myös "muistavat" mielestään tapahtumia 2 vuosikymmenenkin jälkeen.
Yksinkertaista: ei pidä välittää, ihminen oppii kyllä vähitellen. Tämä tosin ei päde naisiin. Miehet oppivat.