Olen pettänyt poikaystävääni aikasemminkin, ja jäänyt siitä kiinni. Silloin mulla oli hauskaa pitkiin aikoihin. Sain juhlia ja nähdä kavereita ilman kyttäystä ja epäilyjä.
Nyt taas petän, ja olen oikeastaan jutellu yhelle jätkälle jo kuukauden, ollaan nähty pari kolme kertaa ja yhellä kerralla meni vähän pidemmälle suutelua, mut ei loppuunasti. En tiedä miksi teen näin, tiedän vain että en ole onnellinen. Välillä olen, ja välillä en. Tää toinen jätkä tietää että oon varattu ja ei tietenkään tykkää siitä mitä teen, mut tykkää musta.. mut ei niin paljon kuin mä siitä.
Olen poikaystävän kanssa ollut 3 vuotta yhdessä kohta, ja tuntuu aika tekopyhältä sitä juhlistaa kun oon tällainen kusipää.
Meidän suhtees on ollu paljon kaikkee, oon itekkin joutunu sen nyrkin alle, ja se on esimerkiksi haukkunu mun perheen kokonaan ja kerran yritti kuristaa mun koiraa, noi asiat mä oon jättäny taakse ja haudannu sisimpään, ja vaikka se haukkuukin mua niin ansainnuthan mä olenkin sen, vaikka hän ei itse sitä tiedä.
Olen umpikujassa, en ole onnellinen mutta en halua lähteä, mutta tiedän myöskin että pettämisen on loputtava mutta kun en kestä tätä muuten, ja silti haluan jatkaa. Syrjäytän aina itseni, en halua tehdä päätöstä. En halua muuttaa mitään, mutta haluan muuttaa itseäni, muttakun en ole ainoa jota pitäisi muuttaa. En riitele yksin suhteessamme,mutta en myöskään ole ainoa joka siitä kärsii..
Mitä mun pitäis tehä? Pyörii mielessä muutkin vaihtoehdot kuin elämisen jatkaminen...
Olen 17vuotias, älkää saarnatko turhaa paskaa tähän kiitos..
Nyt taas petän, ja olen oikeastaan jutellu yhelle jätkälle jo kuukauden, ollaan nähty pari kolme kertaa ja yhellä kerralla meni vähän pidemmälle suutelua, mut ei loppuunasti. En tiedä miksi teen näin, tiedän vain että en ole onnellinen. Välillä olen, ja välillä en. Tää toinen jätkä tietää että oon varattu ja ei tietenkään tykkää siitä mitä teen, mut tykkää musta.. mut ei niin paljon kuin mä siitä.
Olen poikaystävän kanssa ollut 3 vuotta yhdessä kohta, ja tuntuu aika tekopyhältä sitä juhlistaa kun oon tällainen kusipää.
Meidän suhtees on ollu paljon kaikkee, oon itekkin joutunu sen nyrkin alle, ja se on esimerkiksi haukkunu mun perheen kokonaan ja kerran yritti kuristaa mun koiraa, noi asiat mä oon jättäny taakse ja haudannu sisimpään, ja vaikka se haukkuukin mua niin ansainnuthan mä olenkin sen, vaikka hän ei itse sitä tiedä.
Olen umpikujassa, en ole onnellinen mutta en halua lähteä, mutta tiedän myöskin että pettämisen on loputtava mutta kun en kestä tätä muuten, ja silti haluan jatkaa. Syrjäytän aina itseni, en halua tehdä päätöstä. En halua muuttaa mitään, mutta haluan muuttaa itseäni, muttakun en ole ainoa jota pitäisi muuttaa. En riitele yksin suhteessamme,mutta en myöskään ole ainoa joka siitä kärsii..
Mitä mun pitäis tehä? Pyörii mielessä muutkin vaihtoehdot kuin elämisen jatkaminen...
Olen 17vuotias, älkää saarnatko turhaa paskaa tähän kiitos..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tyyppihän on täysi pimeikkö.
On väärin, että petät häntä, mutta hän ei ole mikään ihana mies.
Olet jo nyt nuorena anoin onneton, on aika vaihtaa mies sinkkuuteen ja katsella sitten sopivampaa.
Nuorena voi jäädä kiinni ihan vääränlaiseen ihmiseen. Selkeästi kaipaat erilaista ihmistä itsellesi.
Hanki sellainen.