Olen tavannut naisen jonka kanssa siis seurustelen tällä hetkellä. Hän on muuten ihana, kiva, hauska jne., mutta hän ei riitele! Onko se oikeasti normaalia? Olen saanut käsityksen naisista että he tykkäävät riidellä, mutta minä olen aina se joka joutuu aloittamaan mahdolliset riitelyt. Olen riidellyt nimenomaan myös tästä asiasta hänen kanssaan, että hän ei tykkää riidellä. Hän ei jaksa huutaa minulle, nalkuttaa ja hän on aliomaan kiltti. Millainen ihminen on tällainen!?
Ehkä joidenkin mielestä kuulostaa hyvältä, mutta minua on alkanut ottaan jo päähän kun toinen vain haluaa olla iloisella tuulella. Minusta riitely kuuluu parisuhteeseen ja siksi riitelen hänen kanssaan, vaikka aina joudunkin aloittamaan riidat. Mahdolliset kahinathan lujittavat suhdetta ja olen alkanut pelätä suhteen puolesta jo... Mielipiteitä???
Ehkä joidenkin mielestä kuulostaa hyvältä, mutta minua on alkanut ottaan jo päähän kun toinen vain haluaa olla iloisella tuulella. Minusta riitely kuuluu parisuhteeseen ja siksi riitelen hänen kanssaan, vaikka aina joudunkin aloittamaan riidat. Mahdolliset kahinathan lujittavat suhdetta ja olen alkanut pelätä suhteen puolesta jo... Mielipiteitä???
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen itse elänyt jo yli 20 onnellista vuotta ihmisen kanssa joka ei koskaan "huuda" eikä "nalkuta", mutta kyllä meillä erimielisyyksiä on ja ne ilmaistaan aina selkeästi. Minä olen meillä se impulsiivinen persoona ja hän taas rauhallinen älykkö joka inhoaa seinille hyppijöitä. Olen oppinut häneltä todella paljon niin itsehillintää kuin erilaista itseilmaisuakin ja hän on oppinut minulta mm. tunteenilmaisun taitoja.
Sulla kuulostaa olevan aika rajalliset riitelytaidot, naiskäsitys ja huono ihmistuntemus.
Kaikki ihmiset eivät käyttäydy niin kuin sinä, mutta se ei tarkoita sitä, että heissä on silloin jotain vikaa.
Se "vika" saattaa yhtä hyvin olla myös sinussa itsessäsi, joka et ehkä osaa muuta kuin meukata ja aukoa päätäsi silloin kun sinä ns. riitelet. Ainakin sinussa kuulostaa olevan se "vika" ettet sinä tahdo sietää erilaisuutta: kun toinen ei reagoikaan provosointiisi huutamalla samalla mitalla takaisin, menet ymmällesi ja alat etsiä vikaa siitä vastapuolesta.
Laajenna itseäsi ja opettele riitelemään erilailla sen erilaisen naisesi kanssa. Siinä on haastetta vaikka loppuelämäksesi.
Todella silmät avaavaa luettavaa. Kiitos! Otan minäkin tästä opikseni :)
En siis todellakaan kuluta energiaani huutamiseen tai nalkuttamiseen enkä IKINÄ myöskään huolisi sellaista miestä itselleni, joka tekee jokaikisestä asiasta ongelman! Yksi sellainen kundikaveri oli, mutta en jaksanut sitä meuhkaamista.
Onko aloittajan rakas äiti pistänyt riidan pystyyn vähäisimmästäkin syystä armaassa kodissasi? Riitelyn äänet ovat siis kotoisaa musiikkia korvillesi, osoittavat että nainen välittää ja on läsnä. Tämä saattaa liittyä tiettyyn kiintymyssuhdemalliin, jonka siis pieni lapsi on oppinut äidiltään "normaalina", en nyt muista tarkemmin lukemaani.
Miksi, oi miksi kahden aikuisen pitäisi väen vängältä riidellä, miksi et anna naisesi olla iloinen, positiivinen persoona siten kuin se on hänelle luonnollista ja normaalia. On meitä moneen junaan todellakin.
Jos jotakin ottaa päähän kun toinen vain haluaa olla iloisella tuulella, niin ei voi olla kaikki kotona.
Itse olen luonteeltani iloinen ja kärsivällinen. Mies sellainen perus kiukutteleva ja välillä riidanhaluinen. Huumorintajuinenkin, kun paremmalla päällä. Itse en lähde mukaan riidanhaluisiin tilanteisiin, koska kotona on lapsia. Ja en halua lapsieni kasvavan kahden riitelevän aikuisen keskellä. Olen ns. hiljaa, kun toinen mesoo. Kun se loppuu herättelen keskustelua mistä moinen purkaus sai alkunsa. Jee, sekös on miehestä kivaa kun muija alkaa analysoimaa tilannetta. Loppujen lopuksi niistä joko keskustellaan asiallisesti taikka ne lakastaa maton alle, kunnes hän on valmis puhumaan asiasta. Itseäni nakertaa jatkuva riidanhaluisuus, kun elämä vain olisi helpompaa ilmankin. Leppoinen ja rento ilmapiiri kotona luo kaikille sitä hyvää kodin ilmapiiriä. Ja aikuismaisuutta on pystyä puhumaan vaivaavat asiat, eikä alota mesomaan asioista. Koska ei ne sillä tavalla mitää edistä ja lapset, kuin aikuisetkin siitä kärsii.
No jos hän ei nauti riitelystä eikä koe tarvetta siihen, niin vaikea sitä on itseään muuttaa sellaiseksi, josta ei tykkää.
Mäkin riitelen erittäin harvoin. Keskustelemme kyllä ja voimme olla eri mieltä, mutta mä en ole ikinä kokenut, että huutaminen, haukkuminen tai toisen tarkoituksellinen mielen pahoittaminen lujittaisi jotenkin suhdetta. Se on kyllä lujittanut, että asioista voidaan keskustella. Mulle tulisi olo, että eikö tää parisuhde ole sitten itsessään hyvä, kun täytyy hakemalla hakea riitaa, että osaisi arvostaa sopua. Ja ehkä taantuneeltakin. Ehkä se joskus ihan nuorena oli sitä mutku MINÄMINÄMINÄ-tahtojen taistelua, mutta myöhemmiten sitä suhteessa pyrkii huomioimaan ja ymmärtämään toista. Ei vain kaataa likasankoa päälle, jos jokin sattuu ärsyttämään. Siis kyseessähän on kuitenkin ihminen, joka on mulle se rakkaista rakkain ja arvostan häntä ihmisenä itsessään. Eikä onneksi ole täydellinenkään ja osaltani niitä asioita voi opetella hyväksymään ja niistä voi keskustellakin, jos kummatkin pystyvät asettumaan toistensa asemaan. Ja siten jatkossa pyrkiä huomioimaan se toinen ihminen paremmin.
Mutta juu, oon kyllä lähipiirissä törmännyt naisiin ja miehiinkin, jotka tarvitsee sitä huutamista ja tappelua ja riitoja. Itselleni sellainen ei sopisi, koska ne riidat voivat myös hajoittaa toista ja pahasti. Itse en koe, että vihaa, agressiivisuutta tai jopa henkistä tai fyysistä väkivaltaa (vaikka sitä et nyt tässä tarkoitakkaan. Kuitenkin kaikki nuo ovat agressiiviisia toimintoja) kuuluisi kohdistaa ihmiseen, josta oikeasti välittää. Ja se, jos ihminen on luonnostaan rauhallisempi, ei niin agressiivinen, ja pystyy oikeasti keskustelemaankin ilman riitoja, ei ole mikään este parisuhteelle. Mutta toki on sitten niitäkin, jotka oikeasti ahdistuvat epäkohdista parisuhteessa eivätkä osaa tuoda niitä mitenkään esiin vaan hautovat kaiken sisälleen kunnes saavat tarpeeksi ja lähtevät. Sitä en tiedä kumpaan kategoriaan tyttöystäväsi kuuluu.
Kyllä ihmiset osaa tehdä asiat vaikeaksi. Jos kumppani nalkuttaa niin ei hyvä. Jos kumppani ei nalkuta niin sekään ei hyvä. Sun nyt täytyy miettiä tota vakavasti, että mikä sun käsitys on onnellisesta parisuhteesta ja tarvitsetko riitoja kokeaksi sen onnelliseksi. Ehkä vain olette aivan eri tasoilla tyttöystäväsi kanssa.