Kun vain ihmiset ymmärtäisivät puhua toisilleen, kun asiat alkavat mennä vikaan. Ei ole ratkaisu mennä toisen petiin, kun aviolitto natisee liitoksistaan. Pitäisi ensin puhua ja selvittää asiat ja sitten joko erota tai jatkaa.
Paljon vaikeampaa on pettämisen jälkeen selvitellä asioita. Mistä se kertoo, että miehellä on ollut salasuhde vuosia? Siitä, että ei enää rakasta vaimoaan ja haluaa liitosta pois, mutta ei osaa sitä sanoin ilmaista. Paljon kamalampaa on kuitenkin vaimolle se, että häntä on pidetty narrina vuosia; hellempää ja inhimillisempää olisi se, että suoraan sanoisi halunsa erota. Se satuttaa kuitenkin vähemmän.
Vielä kamalampaa on se, että salasuhteesta kärähtämsien jälkeen mies haluaa jatkaa vaimonsa kanssa, sanoo rakastavansa tätä. Ei ihminen voi rakastaa vaimoaan jos vuositolkulla valehtelee, nöyryyttää ja nolaa vaimonsa. Kuinka paljon helpompaa olisi se, että käryn jälkeen mies lähtisi, siinä olisi selvä syy, että nyt tuli piste avioliitolle. Ei olisi salasudhevuodet mennyt hukkaan, vaan niillä olisi joku tarkoitus; näin piti käydä.
Mutta kun ei se salarakas ollutkaan sellainen, millaiseksi mies hänet kuvitteli. Mies ei olisi ikinä voinut kuvitellakkaan, että tämä ihana salarakas käy vaimon kimppuun ja lyttää vaimon itsetunnon, kaiken ja vääntää lisää veistä haavassa. Tästä ihanasta salarakkaasta tulee kotirauhanrikkoja, tulee viestejä vaimon kännykkään ja postiluukusta kirjeitä. Vaimolle ei jää takuulla epäselväksi, mitä ja missä on milloinkin tehty. Eikä vaimo taistele miehestään mitenkään, ei halua enää, pyytää vaan, että lähtisi pois sen ihanan salarakkaansa kanssa, joka on ollut vuosia tärkeämpi kuin vaimo.
Mutta mies ei haluakaan enää tuota naista, pyytää ja anelee vaimolta anteeksiantoa ja toista mahdollisuutta. Haluaa jatkaa ja sanoo ymmärtävänsä, että on erehtynyt pahan kerran ja ymmärtää nyt mikä elämässä on tärkeää. Itkee, muuttuu todella, auttaa kaikessa, kestää vaimon raivot ja itkut, lohduttaa ja tappelee vastaan, jotta vaimo ei lähtisi.
Vaimo on tietenkin katkera, viha ryöppyää ja mies saa niskaansa kaiken. Salarakas saa olla rauhassa, vaimo ei jaksa enää hänen kanssaa riidellä tapella ja häntä huoraksi haukkua. Siitäkin huolimatta salarakas kiusaa ja tekee kaikkensa, että vaimolla olisi vielä pahempi olla. Ei auta, vaikka kuinka vaimo sanoisi, että saat mieheni, en ole esteenä heidän onnelleen, haluan vain, että jätät minut rauhaan.
Tapahtunutta ei voi muuttaa, ja mennyt on mennyttä, mutta uskottomuuden varjo jää ikuisesti elämään. Sen kanssa on mentävä, joko yksin tai kaksin, mutta aina se kulkee mukana, minne sitten kuljetkin. Se on kuin muistutus siitä, että kerran luotin, rakastin ja palkaksi sain tämän. Vaimo katsoo myös itseään peiliin ja myöntääkin, että itsessä on myös vikaa, kun näin pääsi käymään. Mutta silti vaimosta tuntuu, että sai liian ison rangaistuksen virheistään.
Kumpa ihmiset puhuisivat enemmän, riitelisivät asiat halki. Ennen kuin tapahtuisi sellaista, joka särkee jonkun sydämen. Kumpa ihmiset ajattelisivat, mitä heidän tekonsa voi toiselle aihettaa. Miksi ei voi erota kauniisti, sekin täytyy tahrata sillä, että nöyrryyttää toisen pohjamutia myöden.
Mitä hyödyttää enää tälläisen teon jälkeen kertoa, että rakastan sinua...
Paljon vaikeampaa on pettämisen jälkeen selvitellä asioita. Mistä se kertoo, että miehellä on ollut salasuhde vuosia? Siitä, että ei enää rakasta vaimoaan ja haluaa liitosta pois, mutta ei osaa sitä sanoin ilmaista. Paljon kamalampaa on kuitenkin vaimolle se, että häntä on pidetty narrina vuosia; hellempää ja inhimillisempää olisi se, että suoraan sanoisi halunsa erota. Se satuttaa kuitenkin vähemmän.
Vielä kamalampaa on se, että salasuhteesta kärähtämsien jälkeen mies haluaa jatkaa vaimonsa kanssa, sanoo rakastavansa tätä. Ei ihminen voi rakastaa vaimoaan jos vuositolkulla valehtelee, nöyryyttää ja nolaa vaimonsa. Kuinka paljon helpompaa olisi se, että käryn jälkeen mies lähtisi, siinä olisi selvä syy, että nyt tuli piste avioliitolle. Ei olisi salasudhevuodet mennyt hukkaan, vaan niillä olisi joku tarkoitus; näin piti käydä.
Mutta kun ei se salarakas ollutkaan sellainen, millaiseksi mies hänet kuvitteli. Mies ei olisi ikinä voinut kuvitellakkaan, että tämä ihana salarakas käy vaimon kimppuun ja lyttää vaimon itsetunnon, kaiken ja vääntää lisää veistä haavassa. Tästä ihanasta salarakkaasta tulee kotirauhanrikkoja, tulee viestejä vaimon kännykkään ja postiluukusta kirjeitä. Vaimolle ei jää takuulla epäselväksi, mitä ja missä on milloinkin tehty. Eikä vaimo taistele miehestään mitenkään, ei halua enää, pyytää vaan, että lähtisi pois sen ihanan salarakkaansa kanssa, joka on ollut vuosia tärkeämpi kuin vaimo.
Mutta mies ei haluakaan enää tuota naista, pyytää ja anelee vaimolta anteeksiantoa ja toista mahdollisuutta. Haluaa jatkaa ja sanoo ymmärtävänsä, että on erehtynyt pahan kerran ja ymmärtää nyt mikä elämässä on tärkeää. Itkee, muuttuu todella, auttaa kaikessa, kestää vaimon raivot ja itkut, lohduttaa ja tappelee vastaan, jotta vaimo ei lähtisi.
Vaimo on tietenkin katkera, viha ryöppyää ja mies saa niskaansa kaiken. Salarakas saa olla rauhassa, vaimo ei jaksa enää hänen kanssaa riidellä tapella ja häntä huoraksi haukkua. Siitäkin huolimatta salarakas kiusaa ja tekee kaikkensa, että vaimolla olisi vielä pahempi olla. Ei auta, vaikka kuinka vaimo sanoisi, että saat mieheni, en ole esteenä heidän onnelleen, haluan vain, että jätät minut rauhaan.
Tapahtunutta ei voi muuttaa, ja mennyt on mennyttä, mutta uskottomuuden varjo jää ikuisesti elämään. Sen kanssa on mentävä, joko yksin tai kaksin, mutta aina se kulkee mukana, minne sitten kuljetkin. Se on kuin muistutus siitä, että kerran luotin, rakastin ja palkaksi sain tämän. Vaimo katsoo myös itseään peiliin ja myöntääkin, että itsessä on myös vikaa, kun näin pääsi käymään. Mutta silti vaimosta tuntuu, että sai liian ison rangaistuksen virheistään.
Kumpa ihmiset puhuisivat enemmän, riitelisivät asiat halki. Ennen kuin tapahtuisi sellaista, joka särkee jonkun sydämen. Kumpa ihmiset ajattelisivat, mitä heidän tekonsa voi toiselle aihettaa. Miksi ei voi erota kauniisti, sekin täytyy tahrata sillä, että nöyrryyttää toisen pohjamutia myöden.
Mitä hyödyttää enää tälläisen teon jälkeen kertoa, että rakastan sinua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos! Luin itku silmissä kirjoitustasi. Kuin omasta elämästä. Tosin tämä salarakas ei (ainkaan vielä) ole ottanut itse minuun yhteyttä, muuten kaikki tunteet ja tilanteen tuttuja.
Tältä se tuntuu, kun puoliso pettää ja sitten haluaakin takaisin. Miksi???
Ei ole miehellä selkärankaa itsellä erota vaan jättää sen jo valmiiksi revitylle puolisolle.
Mikä teitä pettäviä puolisoita vaivaa kun ette voi seisoa valintojenne takana? Itse olette pettämisen tielle lähteneet. Jos kerran ette ole nykyisessä suhteessanne tyytyväisiä, kertokaa siitä ja sitten jos muu ei auta erotkaa ja sitten vasta toisen sänkyyn. Itsekkin pääsisitte helpomalla eikä tarvitsisi selitellä eikä peitellä mitään!? Eikä olisi näitä kakkosia eikä salarakkaita. Onko se niin kivaa valehdella ja vedättää sitä omaa puolisoa? Ja onko se jotenkin kivaa olla salarakas tai kakkonen, kun voi vedättää sitä toisen puolisoa?
Noin juuri kaikki menee! Aivan kuin olisin itse kirjoittanut tuon! Noin todellakin meni myös minulla, olin vuosia varatun miehen jalkavaimo! Ja näin kävi just tuolle pariskunnalle käryn käytyä ! Ihmettelen suuresti miten pariskunta pystyy enää kaiken tämän jälkeen elämään yhdessä ja myös tämä ukkomies vannoo nyt rakkauttaan vaimolleen! huh huh
mies sitten tajusi, mikä on tärkeää. Jospa mies rakastui vaimoonsa uudelleen. Toivottavasti näin. Onnea heille!
Jostain syystä nämä ovat miehille niitä ongelmakohtia.
1 Kuinka ilmaisen ajatuksiani ja tunteitani toiselle ja kuinka vastaan otan nuo samat? – Miehet pelkäävät riitoja ja naisten tunteenpurkauksia – etenkin itkua. Jopa niin paljon, että mieluummin puukottavat selkään, vaipuvat mykkyyteen tai kritisoivat selän takana (toiselle naiselle) tai anonyymina keskustelupalstoilla.
2 Naiset keskinäisen kilpailun ymmärtämättömyys. – Miehet eivät oikein tajua kuinka he provosoivat naisiaan kilpailuun. Sen he tekevät jo sillä, että kertovat ”salaisuuksiaan” ulkopuoliselle, eli antavat aseet hänelle. Etenkään eivät sitä, että naisten tapa kilpailla ei ole samaa kuin miesten tapa. Tuossa kisassa ei ole reilun pelin sääntöjä puoleen eikä toiseen. Pelimiehet ovat asia erikseen, koska tämä on se mitä he hakevatkin – hän saa olla keskipisteenä.
3 Sanalla rakkaus on monta merkitystä, ja miehet eivät ole aina mestareita analysoimaan, mitä he oikeasti tuntevat. Tuo sana voi pitää sisällään ystävyyttä, kumppanuutta, eroottista viehtymystä, välittämistä, tykkäämistä – ei siis aina tarkoita mitään intiimiä ja todella henkisesti että eroottisesti latautunutta rakkautta.
Niin, miksi se ihminen jonka on itse valinnut itselleen kumppaniksi, on niin vaikeaa kohdata?