siis AKTIIVINEN siis. Jos ihmisen kärsimyxet o nii suuret et ei vaa jaxa enää, nii mitä se tääl enää jumittaa???
Eihä kukaa voi tehä itsarii, vaik kuin haluis, jos lagaa vihanneksen jossai aneemises hospitaalis!!
Eläimetki lopetetaa, jos ne kärsii liikaa!
Eihä kukaa voi tehä itsarii, vaik kuin haluis, jos lagaa vihanneksen jossai aneemises hospitaalis!!
Eläimetki lopetetaa, jos ne kärsii liikaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikä on sellaista, että siitä tuntee lopussa suurta kärsimystä?miten tuollaista voi edes olla hospitaalis. Toista on sattumanvaraiset kotikuolemat.Matkaa kuljettu alusta loppuun kärsien..
samaa mieltä. Eutanasia sallittava. Ongelmana tällä hetkellä lähinnä ns hippokrateen vala, jonka lääkärit vannovat? Eli vannotaan elämän ylläpitämistä hinnalla millä hyvänsä? Sairaan tuskienkin hinnalla? Jos sitä
ei Suomeen saada, alan kerätä säästöön, jotta lopussa pääsen muualle kuolemaan, ihan kaiken varalta.
Eikös Hippokrateen vala mene kutakuinkin: että parantaa sairaudessaan, lievittää ja hoitaa sairaudessaan
On ihmisen kuljettava elonpolku läpi, vaikkei eutanasiaa saisikaan kivun ja kuumeen hetkellä sitä kysyessään.
Samaa mieltä. Toki välttämätöntä, ettei eutanasiapäätkösiä tehdä liian heppoisin perustein, mutta tietyissä tapauksissa se olisi armollinen ratkaisu. Oman lapsen saatoin hautaan pitkällisten kärsimysten kautta. Jo diagnoosin kertoessaan lääkäri tiesi että lapsi tulee varmasti kuolemaan kun parantavaa hoitoa ei ole. Sairaus oli erittäin karu ja vei kaikki fyysiset toiminnot ja liikunta ja puhekyvyn ja aiheutti kohtauksia ja monenlaista kamalaa. Muutamista sairausvuosista lapseni oli ison osan täysin vuoteeseen hoidettu ja suurilla lääkityksillä ja kyvytön kommunikoimaan. Loppua kohti tilanne kävi sietämättömäksi. Lääkärit ei osanneet auttaa ja lievittää, kuolemasta eivät uskaltaneet puhua, viimeiseen asti oltaisiin kokeiltu ja kokeiltu uutta lääkettä ja letkua vaikka me vanhemmat jo ehdotimme että lopetetaan letkuruokinta kun se aiheuttaa tuskaa toiselle, miksi pitää väkisin hengissä, ei se ole enää elämän pitkittämistä vaan kärsimyksen pitkittämistä. Kyllä tuntui sydäntäsärkevältä kun lapsi joutui kärsimään maksimaalisesti hamaan kurjaan loppuun saakka. Ihmiselämä on muka niin pyhä että viattoman ihmislapsenkin pitää kituuttaa tuskissa mahdollisimman pitkään, kun eläimet armollisesti lopetetaan kun tilanne on toivoton ja liian tuskainen. Koiramme eli terveenä yhtä pitkään kuin lapsemme, joka tosin sairasti ison osan samasta ajasta. Tunteet oli kovin kovin ristiriitaiset kun vanha koiramme sairauden vuoksi sai kokea kivuttoman kauniin ja niin helpon kuoleman. Mutta meidän lapsiparka ei sitä samaa saanut, hänen piti läpikäydä tuskaisen kamala kuolemisprosessi ja sitä edelti vuosien kärsimys. Sairasvuosissa oli aurinkoisetkin päivänsä ja hetkensä, mutta vanhempina sen käännekohdan kyllä havaitsi milloin lapsen oleminen oli pelkkää kärsimystä. On järkyttävää kun vanhemmat ehtivät kuukausitolkulla rukoilemaan, että lapsi pääsisi täältä jo pois. Syyllinen olohan siinä tulee kun sen ääneen myöntää, mutta sen ymmärtää se joka on saman polun kulkenut. Lapsen tahtoisi pitää luonaan, mutta juuri rakkauden takia on valmis päästämään hänet pois ettei hänen tarvitsisi kärsiä.
Jos eutanasia joskus tuleekin käytäntöön kuten toivon, toivon että myös lapsipotilaat huomioitasiin, ettei käy niin että eutanasiapäätöksiä voidaan tehdä vain yli 18 vuotiaille. Lapsen omaa tahtoa ei tietenkään voida saada samalla tasolla, jos ollenkaan, mutta tällöin monitahoinen hoitopalaveri riittävällä osallistujamäärällä ja huolellinen tilannearviointi varmasti johtaa yksimieliseen lopputulokseen jossa jokainen ymmärtää lapsen edun eli sen milloin on kyseessä enää vain kärsimyksen pitkittäminen joka ei voi olla oikein eikä lapsen etu, jos kerran kuolema on täysin varma joka tapauksessa.