Kerronpa tarinan edellisistä treffeistäni. Ollaan juteltu yhden miehen kanssa messengerissä ja puhelimessa parin viikon ajan ja kun jutut meni yksiin niin ajateltiin että miksipä ei nähtäisi livenä ja katsottaisi miten käy. Treffipaikaksi oli sovittu paikallinen kahvila ja miehen huomasi kyllä samantien kun hän paikkaan astui; hän oli oikeasti RUMA. Hän oli kepeästi mua päätä lyhyempi, karvainen ja painoakin oli varmasti pitkälle yli 100 kiloa. Vaikka itsekään en ihan kaikkein hentosin ja kaunein nainen ole niin voin sanoa että oikeasti pelotti ensimmäistä kertaa treffeillä. Ei hän varsinaisesti hirviö ollut, mutta todella epämiellyttävä ulkoisesti - pieni ja kimeä ääni ei todellakaan sopinut siihen ulkoasuun.
Sain kuitenkin kerättyä rohkeuteni ja jutusteltiin siinä mukavia miehen kanssa, hauskaa seuraa hän oli ja jutut meni samalla aaltopituudella, koko ajan kuitenkin takaraivossa takoi ajatus miten joku mies voikin olla noin ruma... No treffit meni kunnialla läpi ja aikuisena naisena päästin hänet saattamaan minut kotiovelleni kun se sattui hänen matkan varrelle. Edelleenkään en tajua mikä hiton idiotismikohtaus iski päähän ja vastasin myöntävästi kun hän kysäisi saisiko tulla sisälle.
No yksi asia johti toiseen ja yhtäkkiä huomasin hänen olevan sylissäni. Tilanne oli tosi absurdi, minun polvella istumassa valtavan ruma mies kuin pikkupoika konsanaan, en mahtanut mitään vaan purskahdin hillittömään nauruun. Koitin sopertaa siinä naurun lomassa jotain lääkkeistä jotka pitää ottaa ja kompuroin samalla ovelle miehen käsi jonnekin mun vaatteiden alle tarttuneena. Lähtiessä hän vielä halasi ja koitti antaa suukon mutta se osui jonnekin vatsan kieppeille ja repesin yhä pahempaan nauruun. Sain jotenkin hänet oven raosta ulos ja kaaduin itse sohvalle hekottamaan hervottomana.
Täytyy myöntää että meni pahemman kerran pieleen se kuva minkä olin mielessäni kirjoittelun ja puheluiden kautta kyseisestä miehestä muodostanut. Olin toki nähnyt hänen kasvokuvansa ennen treffejä, mutta se ei kyllä ollutkaan hänen. No tästä opin ainakin sen että ensi kerralla varmistan ettei treffikumppanini ole hirvittävä..
Sain kuitenkin kerättyä rohkeuteni ja jutusteltiin siinä mukavia miehen kanssa, hauskaa seuraa hän oli ja jutut meni samalla aaltopituudella, koko ajan kuitenkin takaraivossa takoi ajatus miten joku mies voikin olla noin ruma... No treffit meni kunnialla läpi ja aikuisena naisena päästin hänet saattamaan minut kotiovelleni kun se sattui hänen matkan varrelle. Edelleenkään en tajua mikä hiton idiotismikohtaus iski päähän ja vastasin myöntävästi kun hän kysäisi saisiko tulla sisälle.
No yksi asia johti toiseen ja yhtäkkiä huomasin hänen olevan sylissäni. Tilanne oli tosi absurdi, minun polvella istumassa valtavan ruma mies kuin pikkupoika konsanaan, en mahtanut mitään vaan purskahdin hillittömään nauruun. Koitin sopertaa siinä naurun lomassa jotain lääkkeistä jotka pitää ottaa ja kompuroin samalla ovelle miehen käsi jonnekin mun vaatteiden alle tarttuneena. Lähtiessä hän vielä halasi ja koitti antaa suukon mutta se osui jonnekin vatsan kieppeille ja repesin yhä pahempaan nauruun. Sain jotenkin hänet oven raosta ulos ja kaaduin itse sohvalle hekottamaan hervottomana.
Täytyy myöntää että meni pahemman kerran pieleen se kuva minkä olin mielessäni kirjoittelun ja puheluiden kautta kyseisestä miehestä muodostanut. Olin toki nähnyt hänen kasvokuvansa ennen treffejä, mutta se ei kyllä ollutkaan hänen. No tästä opin ainakin sen että ensi kerralla varmistan ettei treffikumppanini ole hirvittävä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa ikävä juttu ;((
hieman viiniä siinä mukana nin nytk kirjottelsit että tuleekohan lapsesta yhtä ruma kun pääs pannahinen paneen yllättäen vaikka ei ollu tarkoitus antaa pillua
ylipäänsä kutsuit hänet kotiisi.... jos kerran hänen kuvansakin oli jonkun toisen kuva ja se sinun täytyi huomata jo kahvilassa.
Kyllä meitä on moneksi...
Missäs on se kuuluisa sisäinen kauneus nyt?