mietteitä nuista asioista ja viel yhteen ku lyö ni tuleeko mitään vai onko täys kaaos päällä?!
oon ite 26v nainen, yh kaiken lisäksi erinäisistä syistä.
omasta kokemuksesta sanon, ettei suomalaisista miehistä oo suhteeseen naisen kanssa jolla on ennestään muksuja toisen ukon kanssa.. tää on täys FAKTA jonka oon tässä elämänvarrella huomannut.
ukoille on kova pala, ku miettii et lapset ei oo sen omia...
lapset ei välttis hyväksy isäpuoleksi, vaikka ovat hyvinkin sopeutuvaisia eri tilanteisiin..
vaikka itse oon hyvin ennakkoluuloton näitä asioita kohtaan ja kaikkee kokeiltu, ni aina se tulee eteen ettei mun kanssa voi ryhtyy suhteeseen LASTEN TAKIA..
arvatkaa kuinka se mua satuttaa, koska ite oon valintani tehnyt aikoinaan ja kukapa osaa arvata millo se ero tulee!
en vastuuta syydä toisen niskoille ja lasten kasvatus on aina minun vastuullani.
iteppä oon valintani tehnyt ja elän sen kanssa.
toivon kuitenki ihmisiltä hieman arvostusta meitä yh ihmisiä kohtaan ja kukapa omasta tahostaan siihenkään hommaan ryhtyy aina!
kertokaa omia kokemuksia suhteista ja siitä miten toinen osapuoli ottanu vastaan lapsen/lapset jos ei oo omia.. onko homma toiminu ja miten jakaa arki yms yhessä..
ASIALLISTA KIRJOTUSTA TÄNNE SITTEN! =)
oon ite 26v nainen, yh kaiken lisäksi erinäisistä syistä.
omasta kokemuksesta sanon, ettei suomalaisista miehistä oo suhteeseen naisen kanssa jolla on ennestään muksuja toisen ukon kanssa.. tää on täys FAKTA jonka oon tässä elämänvarrella huomannut.
ukoille on kova pala, ku miettii et lapset ei oo sen omia...
lapset ei välttis hyväksy isäpuoleksi, vaikka ovat hyvinkin sopeutuvaisia eri tilanteisiin..
vaikka itse oon hyvin ennakkoluuloton näitä asioita kohtaan ja kaikkee kokeiltu, ni aina se tulee eteen ettei mun kanssa voi ryhtyy suhteeseen LASTEN TAKIA..
arvatkaa kuinka se mua satuttaa, koska ite oon valintani tehnyt aikoinaan ja kukapa osaa arvata millo se ero tulee!
en vastuuta syydä toisen niskoille ja lasten kasvatus on aina minun vastuullani.
iteppä oon valintani tehnyt ja elän sen kanssa.
toivon kuitenki ihmisiltä hieman arvostusta meitä yh ihmisiä kohtaan ja kukapa omasta tahostaan siihenkään hommaan ryhtyy aina!
kertokaa omia kokemuksia suhteista ja siitä miten toinen osapuoli ottanu vastaan lapsen/lapset jos ei oo omia.. onko homma toiminu ja miten jakaa arki yms yhessä..
ASIALLISTA KIRJOTUSTA TÄNNE SITTEN! =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
itse olen tässä seurustellut kohta 3 vuotta yh-äidin kans ja minulla ei ole ollut missään vaiheessa ongelma että tällä naisellani on lapsi. asiat menny kaikinpuolin mukavasti ja lapsi on ruvennut sanomaan minua jo isäksi. mikä tuntuu minusta todella mukavalta. samaa taloutta pyöritetty reilu 2 vuotta ja hyvin on mennyt nyt suunnitteilla olisi et josko tässä saatais aikaiseksi perheen lisäystä. että ei lapset ole kaikille miehille este ruveta parisuhteeseen.