olenko jotenkin outo.. ollaan oltu yhdessä avomiehen kans kohta 5 vuotta..päällisin puolin kaikki on kunnossa lapsi 2 vuotta aivan ihana ja rakastan miestä hurjasti. silti jatkuvasti tapaan itseni ajattelemasta muita miehiä.. unelmoimasta ja sen sellaista. tapaan ammatissani paljon miehiä, ja ´tilaisuuksiakin olisi. en ole vielä ainakaan tehnyt mitään "väärää", mutta jotenkin mua masentaa se että mitään ei enää tapahdu ensimmäistä kertaa. ei ensi suudelmaa, ei ensi treffejä, ei ensimmäistä rakastelua.. harmittaa että tätäkö tää sit on. olen kovin aktiivinen seksuaalisesti ja viime aikoina olen ollut pettynyt mieheeni tällä saralla, kun ei tunnu ollenkaan kiinnostavan. ei auta vihjailu, suoraan kysyminen, uudet alusvaatteet, ei mikään. kaikki kuulemma on ihn kunnossa. kertokaa te viisaammat mikä mua vaivaa?
olenko jotenkin omituinen?
calypso
4819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
heips, huomasin kirjotuksesi ja oli pakko vastata lyhyesti ( on kiire :)
minäkin seurustelin 5 vuotta nuoruuden rakkauteni kanssa. asuttiin yhdessä 4vuotta.ja kaikki oli päällisin puolin hyvin. mutta minun ajatukset vaan harhaili aidan toiselle puolelle. ja johtuenkin siitä että niin nuorena ruvettiin seurustelemaan. ei paljon kokemusta ennen häntä.noo viimenen puolivuotta tuli sitten aika paljon viettettyä ystävien kanssa ja menin omia menoja.sitten tuli ero,minun päätös. muutin eri paikkakunnalle. olihan niitä muita miehiä, ja vähän aikaa oli hauskaakin,mutta jotain vain yhtäkkiä puuttui... oli tyhjä olo....kunnes tajusin, että olin tehnyt väärän ratkaisun. vaikka kuinka silloin halusin erota, niin niin paljon yhtäkki tunsinkin kaipuuta. niitä ihania vanhoja asoita,sitä syvää tuttavuutta toisen kanssa, kuinka kaikki asiat voi jakaa ja puhua.ja tuntea olevansa rakastettu ja turvassa. no. aikansa siinä meni kun ensin ystävyyde merkeissä välejä paranneltiin, ja nyt odotan hänelle vauvaa ja ollaan kihloissa. ensi kesänä naimisiin. semmoinen minun tarinani.tietysti pitää kuunnella omaa sydäntään, mutta sen sanon että kokemuksia voi aina olla, mutta oikea rakkaus ja kahden ihmisen välinen luottamus elämässä. sitä ei saa ihan jokaisen vastaan tulevan kanssa. ja toivon ettet päätyisi eroon , jos teillä kuitenki menee kaikki muuten ok, ja lapsikin on niin pieni. sinulla saattaa olla nyt pieni kriisi, ja se voi olla ohi menevää. mutta päätös on sinun :)mutta mitään liian hätäilevää ei kannata tehdä :) tsemmppiä sulle tosi paljon!!! päätit miten päätit.
Niin on täälläkin mietitty olisko ruoho sittenkin vihreää aidan toisella puolen ja tultu siihen tulokseen että ei ole. Katsoa saa mutta koskea ei. Meillä on kaksi pientä lasta ja melkoisten kriisien jälkeen olemme vielä yhdessä. Kun on toisen kanssa saavuttanut sellaisen suhteen missä voidaan olla myöskin "parhaita kavereita" niin eiköhän se rakkauskin ala sieltä pikkuhiljaa löytyä uudelleen. Ja niin on kyllä tapahtunutkin. Olen jostain lukenut että parisuhteissa on 7 vuoden välein kriisien aika. Näin ainakin meillä! Jos vaan teillä on muuten asiat kunnossa yritä jaksaa nähdä miehessäsi myöskin hyvät puolet ja kyllähän lapselle parasta on ehjä perhe missä elää vaikka välillä vähän riidelläänkin. Siis parempia aikoja odotellessa... =)
Olen seurustellut 3,5 vuotta ja yhdessä ollaan asuttu puolet. Haikailen aina välillä sitä ensirakastumisen tunnetta, sitä kihelmöintiä koko kehossa ja stressitöntä elämää... mut sit kuitenkin ajattelen, etten voi sitä enää saada. Suhteesta, mikä on kestänyt kuitenkin jo kauan ja paljon on yhdessä koettu, en voisi ajatella lähteväni siitä pois. Olen yrittänyt keksiä, mitä voisi tehdä asian parantamiseksi. Vaihtamalla se ei parane...kumminkin jossain vaiheessa jokaisesta suhteesta tulee arkipäivää. Muuten meillä menee todella hyvin ja on tosi mukavaa yhdessä ja eikä haluaisi edes lähteä yksin ilman omaa rakasta minnekään. Yksi asia on painanut melkein alusta asti. Seksi. Niin ja suuteleminen. Kuten varmaan kaikki naiset rakastaa enemmän suutelemista kuin miehet. Voisin suudella tuntikaupalla, mutta poikaystäväni ei halua...alkaa maistua puulta jossain vaiheessa...mikä tuntuu todella oudolta. Olen aikaisemmissa nuoruuden suhteissa pystynyt suutelemaan vaikka tunnin putkeen, se tunne on ollut niin erilainen ja sen on huomannut vastakkaisesta sukupuolestakin että tykkää. Kyllä sen tuntee niin helposti. Olen selittänyt, etten pysty aina rentoutumaan heti yhdyntään, jos en ole saanut siihen sitä tiettyä tunnetta. No, poikaystäväni ei oikein ymmärrä, että pitääkö siinä nyt niin tunnetta olla? Hei haloo! Hitto, sehän on just siinä niin ihanaa, kun on se tunne...vatsanpohjasta ottaa oikein. Välillä tuntuu, ettei hän ikinä pystykään suutelemaan mua niin kuin olen joidenkin kanssa tuntenut. Voisin olla vaikka ilman seksiä muuten, jos vain saisin suudella "tunteella" edes sillon tällöin (kerran viikossa). Tämä oli mun tarina. Se on niin henk.kohtaista.
Meillä on aivan päinvastoin. Mieheni tykkää suudella ja minä en oikein suoraan sanottuna tajua, miten sellainen kuolailu voi tuntua muka kovin kivalta. Happi loppuu, huulet kuivuu jne. On itelle tosi ärsyttävää, kun toinen tykkäisi ja ite siihen ei saa fiilistä vaikka muuten tykkää toisen kosketuksista ja toisesta. En usko, että tällä on sukupuolen kanssa mitään tekemistä. Ja jos ei siitä piittaa, niin en ainakaan tiedä, miten siitä voi oppia tykkäämään. On tässä yli 10 vuotta meinaa harjoteltu..