Fiktiivisenä ihmisenä minulla ei ole ainuttakaan ystävää, rakastettua tai rakastajaa. En myöskään fiktiivisenä ihmisenä voi taputtaa käsiäni yhteen salin syttyessä valoihin, koska paikallani istuu aina joku toinen, jolle taasn en voi valittaa sitä, että hän on paikallani, koska olen fiktio.
Fiktiivisen ihmisen ongelmien laajuus on niin tyrmäävän suuri, että yleensä en väsy kirjoittamiseen, mutta nyt olen täysin voimaton, sillä ymmärsin muutaman rivin jälkeen puhuttelevani maailman suurinta ongelmaa, fiktiivisyyttä. Ehkä siksi me kaikki kaikien mahdollisin keinoin yritämme olla jotain muuta kuin fiktiota. Me haluamme olla olemassa. Me haluamme, että meidät huomataan. Me haluamme elää.
Cuul
Fiktiivisen ihmisen ongelmien laajuus on niin tyrmäävän suuri, että yleensä en väsy kirjoittamiseen, mutta nyt olen täysin voimaton, sillä ymmärsin muutaman rivin jälkeen puhuttelevani maailman suurinta ongelmaa, fiktiivisyyttä. Ehkä siksi me kaikki kaikien mahdollisin keinoin yritämme olla jotain muuta kuin fiktiota. Me haluamme olla olemassa. Me haluamme, että meidät huomataan. Me haluamme elää.
Cuul
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulosti ihan joltain julistukselta. Ei voi kuin ihmetellä fiktion määrää.
Fiktiivisen ihmisen todellisuus on kuitenkin läsnä. Fiktiivinen ihmisen ajatuksia voi lukea ruudulta missä tahansa maailmaa. Tämä on hyvä lähtökohta. Toinen, hieman hämmentävämpi tosiasia on informaation takana oleva mieli. Käsittääkseni kukaan tai ketään ei kiinnosta itse kirjoitus, vaan sen takana elävä mieli, sielu. Kun tämän sielun tuotoksia lukee niin hyvin äkkiä huomaa mistä ihminen on kasattu. Ne rakennuspalikat, joiden linjoja seuraat, ovat totta toisaalla.
Ehkä fiktiivinen ihminen ei perimmiltään olekaan fiktiivinen, vaan heijaste jostain, kuin peili, joka kääntää kaiken ympäri: ruman kauniiksi, hyvän hirveäksi... jne. Tai ehkä ei. Kovin on kummallinen ajatus, ei mielestäni ollenkaan totta. Ehkä tämä kirjoituksen sielu on osa jotain suurempaa, jotain hyvää. Ehkä kirjoituksen kauheudet ovat vain kokemuksia, traumoja, joita raahataan ruutuun. Minä en tiedä. Mutta hirvittävän kiinnostavaa.
noo eiks halust syntyis tarve ja tarpeest toiminta? meniskö se tollee niinku yksinkertaistetusti? et missä kohdas se ketju niinku alkais kuseen?
et niinku jääks se tolle halu- tasolle? et siit ei tulis koskaa tarvetta? vai onks se, et tarve ei kuitenkaa saa aikaan toimintaa? et olisko se pohjimmilt laiskuudest kiinni, jos olis niinku vahva halu ja tarve elää, mut sit ei kuitenka elä? vai kuseeks se joihinki fiktiivisii realiteetteihi? et painavat tekosyyt niinku painais elämise halut ja tarpeet jonneki maton alle jemmaan, jossa ne olla öllöttää ja jost niit voi sit jossai debiksen kouristuksis ammentaa roppakaupal vaikka minkälaisii ja miten suurii määrii vaa, riippue oikeestaa vaa siit viitseliäisyydest ja itsesäälin määräst, jonka kulloinenki debis sais aikaa. vai olisko niit oikeitaki syitä niinku olemas, jotka aiheuttais sellast elämise enimmäksee sukkaamist? onks ketää viittiny paneutuu koskaa syihi ja laittaa niit kondiksee eikä vaa kapaloida niit oireit ja onglmii joit sitte sikiäis ku siänii sateel?
Etenkin fucktiivisten ongelmien laajuus on niin tyrmäävän suuri!
Eikun ajattelin ajatella asiaa. Todella mielenkiintoista :)
http://www.youtube.com/watch?v=TlLWFa1b1Bc
Kaikkea mitä ajattelin. Onneksi verkko oli nurin ;)
Niitä lääkkeitä ei pidä syödä niinkuin muroja. Ihan ystävällinen neuvo vain.
.
Läpinäkyvä rajapinta on avoin molemmille. Niin pitkään, niin hyvä, kunnes kaipaat todellisuutta. On olemassa ajatus sinusta, joka on ajatus kaikesta mitä toinen on kokenut todellisuudessa. Mitä sitten oletkin, et voi olla koskaan se jonka toinen on kokenut sinun olevan. Toisaalta se mitä tietäisit hänestä todellisuudessa, on silloin hänen ajatuksista vain murto-osa jotka sinä tiedäisit. Tämä käsitteli lyhyesti vain tekstiä. Silloin kun olet olemassa vain tekstinä paperilla.
Ja mihin sitä voisi käyttää. Mihin ikävän määrää käyttää. Niin sen on täytynyt olla. Minun on huono olo, tästä, en nyt jatka.
Niinpä minulla ei ole aavistustakaan siitä mihin ollaan pyrkimässä. Minulla on vain saboja joiden voi olettaa olevan merkityksellisiä. Siis sanoja, mutta olkoon saboja, koska se tuntuu merkityksellisemmältä. Ja kyllä. Minäkin vihaan sitä tunnetta joka saa tuntemaan kuin olisin täydessä humalassa keskellä päivää. Tai kun ympärilläni olevat ihmiset huokuvat kuin sen humalan vallassa. Yksi ainut tärkeä lause.
Tulipas sekava :) Lyhentelin liikaa.
Tuo "saba" vetosi mun huumorialueisiin.
Cuul