Kävin työpaikalla hakemassa omat romppeet pois.Firma on myyty ja puolet saa kenkää.30 vuotta talossa olleet ovat aika vakavia.Osa oli ottanut lopputilin.Jäljelle jääneet kiihdyttävät entisestään työtahtia.Uuden firman kurssi on noussut(väliaikaisesti).Apea oli meininki-jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan.Minulle tämä on toinen lomautus vuoden sisällä.Firmojen haalareitakin on kertynyt niin paljon,että voisi perustaa museon.Olen ottanut sen asenteen,että tulen tästä lähtien karttamaan kaikenlaista rehellistä työtä.
Rupeen löysäileen
Tane
51138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Potkujen saantiin on tottunut jo sillä lailla pitkän työhistoriansa aikana teollisuudessa, että potkut kuuluvat ikäänkuin normaaliin työkuvaan, valitettavasti. Osakkeenomistajaraukat kun voivat niin pahoin, täytyy puolittaa työporukka ja laittaa nämä jäljelläolevat ylitöihin.
Aikoinaan uusia töitä sai jos ei ensimmäisellä niin toisella kysymällä, ilman työnhakukurssien huuhaata. Nykyään potkaistaan jalatkin alta kitkemällä viimeinenkin itseluottamus ammatti-ihmisiltä pakottamalla aikuisten päiväkotitoimintaaan. Vaikka henkilöllä olisi kätten taitojensa lisäksi kouluja ja kieliä, nykyajan tiimikokemusta sun muuta niin parinkymmenen vuoden kokemus on sillä lailla haittana työhönotolle, että tälläinen työnhakija saattaa kysäistä työehtosopimuksiakin.
Myöskin, ihmisen pitäisi ehtiä nauttimaan elämästään työn ulkopuolella. Sellaiseen ei anneta (rehellistä) ekonomista mahdollisuutta, vaan vanhempanakin työnhakijana pitää tympääntyneenä olla jaloissa pyörimässä, viiskymppisenä väliinputoajana. Toisaalta, näin eräällä isolla työpaikalla, miten vastahakoista oli kuuskymppisten lähteä eläkkelle, vaikka firma tarjosi kaikki edut viideksi vuodeksi.
Itse olen oppinut löysäilemään, tärkeää on kuitenkin olla joku harrastus. Rahaa vievät harrastukset on pakko karsia työttömänä, mutta aina jotakin keksii, ainakin kesäiseen aikaan. On myös vältettävä eräitä arvostelevia sukulaisia. Kas kummaa, heillekin kelpasi rahani lainaksi kun olin töissä, nyt vissiin kannan tarttuvaa tautia diagnoosi työtön, kun kartetaan.
Miespuolisena lähtisin hetimmiten vaikka ulkomaille pimeän työn perään. Naispuolisena on vaikeampaa enää päästä kunnon töihin, vaikka aikoinaan kädestä pitäen kiiteltiin ja jopa 500 km:n päähän soitettiin uudestaan töihin tulemaan.
Ai niin, meinasi unohtua, eihän sitä saa omin päin liikkua, pitää olla "työnvälityksen käytettävissä". Ja p...a minä sille kolossille, en ole koskaan sieltä mitään hyötynyt. Haittaa ovat sensijaan aiheuttaneet.
Kyllä se siitä, älä vaan liikaa löysäile :-).
Aamukahvin jälkeen on aina helpompaa, päivänsä kutakin.
Sitten valitetaan julkisuudessa kun niillä ja niillä aloilla ei riitä työntekijöitä.. Ja mikä parasta sosiaali tahot kouluttavat maahanmuuttajista työntekijöitä ja vaikka millä porkkanoilla hankkivat niille sitten työpaikkoja. Jos työnantajalle ei kelpaa tälläinen työntekijä niin sitähän voidaan syyttää rasismista tai syrjinnästä.
Eikö se riitä että suomalaisia työnhakijoita nöyryytetään ihan riittävästi ja samaan aikaan yritetään työllistää ulkomaaneläviä ja tämä kaikki suomalaisten veronmaksajien ja työttömien kustannuksella tietenkin.
Kiitos kommentista!
Samaa ihmettelee varmaan muukin, työtön tai työllistäjä.
On todella vaikea ymmärtää (minun ainakin), että 30 vuotta talossa olleet laitetaan pihalle. Tämähän on sitä globalisaation mukanaan tuomaa hyvää, josta useat suomalaiset työntekijät pääsevät nauttimaan jossain vaiheessa työuraansa. Jos firmojen päätökset tekevät USA:n eläkesäästäjät, tiedetään kuka sen maksaa. Ja myydään vaan kaikki firmat ulkomaille, niin on hyvä Suomessa elää. Voi että tämä globalisaatio on hienoa. Ei sen puoleen, minä olen jo pitkään hoksannut jutun juonen. Elän työttömänä ihan mukavasti ilman stressiä. Suosittelen kaikille jotka ovat työnsä vuoksi uupuneita. Jääkää työttömiksi ja hankkikaa muutama halpa harrastus. Ja pitäkää yhteyttä kavereihin ja sukulaisiin. Elämä alkaa maistua elämältä taas.
Minäkin sairastuin vakavasti tuossa vuodenvaihteessa.Liekö Burn Outilla ollut myös osansa asiassa.Kirjoitin A-neloselle koosteen työhistoriastani.Siinä se lääkäri pyöritteli päätään ja kirjoitti elokuun loppuun sairaslomaa.Ei sitä vanhana jaksa painaa joka vuosi koeajalla.Syksyllä pitäisi mennä koulutukseen olisiko "kiertävä kilometripylväs" sopiva ammatti.