Eli olen 15-vuotias poika ja seurustelin 2 vuotta vuoden vanhemman tytön kanssa ja meillä oli todella hauskaa ei ollut koskaan riitoja eikä muuta sellaista olimme samassa koulussa ja harrastimme molemmat jääkiekkoa ja vietimme kaiken vapaa-ajan toistemme kanssa, mutta noin vuosi sitten kun koulut alkoivat tämä kyseinen tyttö lopetti puhumisen minulle eikä edes katsonut. Kun yritin puhua hänelle hän vain lähti pois tai oli kuin minua ei olisi ollut olemassakaan, kun yritin soittaa tai lähettää viestiä hän ei vastannut minulle ja kun kaverini meni piruuttaan kysymään tytöltä olimmeko koskaan seurustelleet hän vain sanoi tylysti EI. Se otti vähän päähän että ei voinut edes kertoa miksei hän enää puhunut minulle jotta olisin mahdollisesti voinut parantaa ''virhettäni'' seuraavan tyttöystävän kanssa. eihän se sitten sen enempää haitannut kun vaan aatteli että omapa on ongelmansa jos ei minun kanssa halua olla. mutta vasta pari kuukautta tämän jälkeen tajusin kuinka paljon tämä oli muuttanut elämääni kun minun kanssa samalla luokalla olevat tytöt tulivat kysymään että miten minusta on tullut niin hiljainen ja tajusin että kun seurustelin olin puhunut jatkuvasti tyttöjen kanssa kun taas olin sinkku aloin juttelemaan poikien kanssa(en siis tarkoita mitenkään homosti) enkä enää osannut lähestyä tyttöjä koska olin eronnut elämäni ensimmäistä kertaa enkä edes tiennyt miksi!! Nyt olen ollut sen vuoden sinkkuna ja olen sen aikana jutellut varmaan kolmen tytön kanssa. yhen näistä tytöistä tapasin kesällä, hän oli kylläkin 19 vuotias mutta veljeni joka oli tämän tytön kaveri sanoi että hän oli kiinnostunut minusta mutta en edes uskaltanut pyytää tyttöä kaveriksi facebookissa joten ihme ja kumma hän alkoi viikko tapaamisemme jälkeen seurustella jonkun kanssa. Eikä tämä sinkkuna olo haittaisi jos olisin ulkonäöltäni ja luonteenpiirteiltäni kouluarvosanaa 5-7, mutta kun kaikki äitini ja isäni kaverit sanovat että olen henkisesti kehittyneempi kuin suurin osa heidän ikäisistä miehistä ja kaikki he myös sanovat että olen varmaan mahdoton naistenmies, koska olen niin komea ja suurimman osan ajasta pidän itseäni komeana ja fiksuna ja koulukaverinikin luulevat että minulla on varmaan viisi tyttöystävää piilotettuna jonnekkin takataskuun, mutta kun EI OLE. Viimeisen kahden viikon ajan olen vaihdellut katseita yhden vuotta nuoremman tytön kanssa koulussa, mutta vain tuntuu että minun pitäisi tehdä aloite kun hän on vuotta nuorempi ja olen poika ja olen ysillä... Olisihan se kivaa jos uskaltaisi, mutta kun ei vain riitä itsevarmuutta mennä ja jutella ja kaikki kaveritkin vaan sanoo, että vähän sää oot nössö kun et mee jutteleen ton kaa!!! Olisihan se helppoa vaan mennä ja jutella mutta kun jos hän ei ole kiinnostunut niin sitten minusta tuntuu että seuraavana päivänä kaikki koulussa tietää ja he alkavat nauraa minulle kun en saanut edes vuotta nuorempaa tyttöystävää... MINÄ EN JAKSA ENÄÄ!!!
En ymmärrä
Ei jaksa
1388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olihan tuossa tekstiä.
Mutta luuletko että sinulle nauretaan, jos saat pakit? Monelle on tapahtunut sama asia ja se on aivan normaali asia, eikä sille pitäisi nauraa saati ajatella, että tulee nauretuksi. Ja jos koko koulu tietää niin So What? Sitä sattuu parhaimmillekin ja paremmuudesta puhuttaessa, tarkoitan sitä että parhaimmatkin ovat aloittaneet joskus pohjalta.
Ulkonäöllä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä, koska tykkääminen perustuu kuitenkin luonteenlaatuun ja siihen, kuinka hyvin synkkaa. Tässä ei myöskään arvosanat vaikuta missään määrin, oli keskiarvo sitten 5 tasoa.
Tyttöystäväsi teki aika tylysti, kun teki bänät tuolta linjalta. Omasta mielestäni tällöin tulisi puhua ja sanoa suoraan, jos ei enää halua olla jonkun kanssa. Seuraavalla kerralla nykäise hihasta ja vaadi selitystä. Silloin oppii itsekin, eikä samalla tarvitse nyhjöttää ja miettiä; mitä tässä nyt oikein tapahtuu?
Joskus on parempi olla sinkkuna. Ei se tarkoita sitä, että olisi homo. Ja aika moni poika puhuu kavereidensa kanssa keskenään, kuten yleensä yläasteella. Seurustelulle on aikaa koko elämä, ei sen tarvitse tapahtua nyt ja heti.
Mietin, että onko se välttämätöntä että on tyttöystävä? Onko se joku todiste toisille, että sä olet vetävä ja tykätty persoona? Onko se jonkinlainen vaatimus, että koko yläasteaika pitää seurustella?
Tartu tilaisuuteen. Ei se tarkoita, että jos menet puhumaan sille vuotta nuoremmalle, hän kertoo koko koululle. Kaikkihan näkee sen, että te puhutte? Onko siinä jotain hävettävää? Mene ja puhu!
Voit puhua jostakin tulevasta tapahtumasta, small talkia. Tee siitä lyhyt, ytimeikäs ja sellainen, että sun kysymyksiin ei voi vastata yhdellä sanalla. Siitä se lähtee. Rohkeutta. Älä ajattele mitä muut sanoo, vaan sit mitä tyttö sanoo.
Jos sua kerran sanotaan vanhemmaksi mitä muut ovat, niin voin itse sanoa että lapsen tasolla sitä taidetaan vielä olla?