Ymmärrän että joskus tulee asioita, jotka eivät ole mitenkään annettavissa anteeksi, rikokset, psyykkiset sairaudet, tai muu sellainen elämä, joka on lähellä rikos nimikettä ja tietysti kaikki pahoinpitely kohdistuu se puolisoon tai lapsiin.
Avioliiton lupauksessa olet luvannut puolisolle rakastaa häntä myös vastoinkäymisissä, joten silloinkaan ei ole luppa lähteä uskottomuuden tielle.
Aina kannattaa yrittää rakentaa suhdetta uudelleen, puhua ja puhua, sillä useiden yritysten kautta olen saanut mieheni jotakin puhumaan, että ei kätke kaikkea itseensä ja vaikeuksia meillä on riittänyt, suurelta osin ovat olleet lähipiirissä, mutta ovat vaatineet parisuhteeltamme hirvittävän paljon joustoa.
Sitten jos kuitenkin on niin mahdotonta, että elämä ei yksinkertaisesti suju, on syytä varmasti ainakin aluksi muuttaa asumuseroon ja elää yksinään tämän koetteluajan. Ehdit mainiosti senjälkeen etsimään uusia suhteita tämän jälkeen, eikä sinua kukaan voi siitä moittia, mutta että olet uskoton, kyllä siitä kärsit eniten itse ja siitä kärsivät hyvin monet läheisesi, ennekaikkea laspsesi jos heitä on. Lasten elämä rikkoontuu koko heidän elämänsä ajaksi, sillä he saavat näitä tietoja pitkin elämäänsä eri tahoilta ja toisaalta alkavat laskea asioita yhteen itsekin.
On järkyttävää katsoa näitä uskottomuuden vuoksi tulleita äkkieroja ja niiden aiheuttamaa valtavaa tuska monella taholla ja ennenkaikkea lapsia, jotka ovat täysin tyrmätty.
Ei lapset voi aivan uutta ihmistä hyväksyä heti äitinsä tai isänsä viereen, ovat varmasti ihan vereslihallla.
Odottakaa ja surustelkaa ja toteuttakaa uudet seuralaiset vain pienin askelin ajan kanssa, eihän ole mitään kiirettä.
Mutta kunnioittakaa lupaustanne ja tehkää sen eteen kaikki voitava, josku pitää joustaa omissakin mielipiteissään.
Avioliiton lupauksessa olet luvannut puolisolle rakastaa häntä myös vastoinkäymisissä, joten silloinkaan ei ole luppa lähteä uskottomuuden tielle.
Aina kannattaa yrittää rakentaa suhdetta uudelleen, puhua ja puhua, sillä useiden yritysten kautta olen saanut mieheni jotakin puhumaan, että ei kätke kaikkea itseensä ja vaikeuksia meillä on riittänyt, suurelta osin ovat olleet lähipiirissä, mutta ovat vaatineet parisuhteeltamme hirvittävän paljon joustoa.
Sitten jos kuitenkin on niin mahdotonta, että elämä ei yksinkertaisesti suju, on syytä varmasti ainakin aluksi muuttaa asumuseroon ja elää yksinään tämän koetteluajan. Ehdit mainiosti senjälkeen etsimään uusia suhteita tämän jälkeen, eikä sinua kukaan voi siitä moittia, mutta että olet uskoton, kyllä siitä kärsit eniten itse ja siitä kärsivät hyvin monet läheisesi, ennekaikkea laspsesi jos heitä on. Lasten elämä rikkoontuu koko heidän elämänsä ajaksi, sillä he saavat näitä tietoja pitkin elämäänsä eri tahoilta ja toisaalta alkavat laskea asioita yhteen itsekin.
On järkyttävää katsoa näitä uskottomuuden vuoksi tulleita äkkieroja ja niiden aiheuttamaa valtavaa tuska monella taholla ja ennenkaikkea lapsia, jotka ovat täysin tyrmätty.
Ei lapset voi aivan uutta ihmistä hyväksyä heti äitinsä tai isänsä viereen, ovat varmasti ihan vereslihallla.
Odottakaa ja surustelkaa ja toteuttakaa uudet seuralaiset vain pienin askelin ajan kanssa, eihän ole mitään kiirettä.
Mutta kunnioittakaa lupaustanne ja tehkää sen eteen kaikki voitava, josku pitää joustaa omissakin mielipiteissään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.