Monilla kavereillani on lämmin ja rakastava suhde äiteihinsä. Miksei mulla ole?
Riitelemme äidin kanssa koko ajan ja hän on minua kohtaan aina kylmä ja vihainen. Hän keksii aina jotain mistä voi huutaa mulle. Hän on sanonutkin mulle ettei ole koskaan sillä tavalla tuntenut mua omakseen tai rakastanut mua. Hän ei myöskään sano rakastaneensa omaa äitiään. Olen siis ainut lapsi tässä perheessä. Hänellä itsellään oli kylm suhde äitiinsä joka rakasti vain äitini isoveljeä ja tämän sairasta isosiskoa joka kuoli 16-vuotiaana. Äiti oli vahinkolapsi. Minun synnyttyä mummini sanoin äidilleni "Susta ei olisi koskaan pitänyt tulla äitiä"
Meillä on ollut aiemmin koton a myös väkivaltaa mutta ei nyt pariin vuoteen koska siihen puuttuivat sosiaaliviranomaiset.
Äitini ei myöskään suostu uskomaan että rakastan häntä ja että tulisin tosi surulliseksi jos hän kuolisi. Haluaisin lämpimämmän suhteen häneen mutta miten se on mahdollista kun hänellä on niin kova kuori? Olen kyllä ollut hankala ja tehnyt vaikka mitä tyhmää mutta eihän se voi estää äitiä rakastamasta tytärtään? Isään minulla on suht lämmin suhde.
Ketään jolla samanlainen tilanne?
Riitelemme äidin kanssa koko ajan ja hän on minua kohtaan aina kylmä ja vihainen. Hän keksii aina jotain mistä voi huutaa mulle. Hän on sanonutkin mulle ettei ole koskaan sillä tavalla tuntenut mua omakseen tai rakastanut mua. Hän ei myöskään sano rakastaneensa omaa äitiään. Olen siis ainut lapsi tässä perheessä. Hänellä itsellään oli kylm suhde äitiinsä joka rakasti vain äitini isoveljeä ja tämän sairasta isosiskoa joka kuoli 16-vuotiaana. Äiti oli vahinkolapsi. Minun synnyttyä mummini sanoin äidilleni "Susta ei olisi koskaan pitänyt tulla äitiä"
Meillä on ollut aiemmin koton a myös väkivaltaa mutta ei nyt pariin vuoteen koska siihen puuttuivat sosiaaliviranomaiset.
Äitini ei myöskään suostu uskomaan että rakastan häntä ja että tulisin tosi surulliseksi jos hän kuolisi. Haluaisin lämpimämmän suhteen häneen mutta miten se on mahdollista kun hänellä on niin kova kuori? Olen kyllä ollut hankala ja tehnyt vaikka mitä tyhmää mutta eihän se voi estää äitiä rakastamasta tytärtään? Isään minulla on suht lämmin suhde.
Ketään jolla samanlainen tilanne?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äidin oma huono äitisuhde on antanut hänelle väärän mallin siitä, miten toimitaan äitinä. Malli on alitajuinen ja se liittyy vahvasti tunteisiin. Äitisi ei voi sille mitään, että hänellä ei ole päässään sellaista mallia miten äidin tulisi tuntea lastaan kohtaan. Hän ei ole saanut omalta äidiltään sellaista mallia.
Olet onnekas että sinulla on hyvä isäsuhde. Valitettavasti äitisi suhtautumista et voi itse muuttaa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässä, ja kehotan suuntaamaan katseesi eteenpäin. Voit miettiä miten haluat itse elää oman elämäsi. SINUN ei tarvitse toistaa vanhoja virheitä vaikka oma äitisi niin tekeekin.
Välitä äidistäsi, mutta ymmärrä että hän on tietyllä tapaa "sairas". Sitähän tuollainen tunnekylmyys on. Omalla äidilläni on täysin samanlaisia piirteitä ja olen vasta aikuisiällä alkanut oirehtia niitä pois. Voit harkita sitä, kannattaisiko sinun hankkia itsellesi aikuista asiantuntija-apua esimerkiksi kouluterveydenhuollon kautta.
"Hän ei ole saanut omalta äidiltään sellaista mallia."
On viljalti naisia, joilla itsellään on ollut ns. hyvä äiti, mutta eivät kuitenkaan osoita äidillisyyttä omia lapsiaan kohtaan. Millainen teoria sinulla on näistä epäkelvoista naisista? Pitääkö hypätä yhden sukupolven taa isoäitiin?
Entä äidit, jotka onnistuvat omassa äitiydessään erinomaisesti vaikka heidän oma äitinsä on ollut kelvoton?
En tunne yhtään tapausta jossa pahoinvoinnin tai hyvänolon kierre olisi onnistuttu katkaisemaan. Kai sellaisiakin on mutta ennuste lienee että sama meno jatkuu.
Minulla on samanlaista. Olen sinua vanhempi ja silti koskee että äiti haukkuu vain. Ei koskaan ole kehunut, ainaista arvostelua.
Isäni ja veljenikin ovat kuolleet. Voi sanoa että ei ole ollut helppoa.
Mene juttelemaan jonkun kanssa.
Minun olisi pitänyt tehdä niin aikoinaan, mutta kun silloin ei puhuttu tälläisistä.
Sitten muutin ulkomaille ja olen käynyt kovan koulun täällä.
Toivon tosiaan että menet juttelemaan jonkun kanssa, ehkä tämä joku tietäisi miten toimia ja ottaisi yhteyttä äitiisi ja että äitisi kehittyisi ihmisenä!
Jos ei, niin muista että et ole ainoa ja että sinä itse määräät elämäsi suunnan ja oman onnesi!
Vaikka tuntuu vaikealta, niin sinusta voi tulla vahva ja tulet saamaan rakkautta!
Kaikkea hyvää sinulle!!!!
Sinua varmasti harmittaa ja surettaa tilanne.
Muistat vaan sen, että asia ei ole millään tavoin syytäsi. Olen miettinyt sellaistakin, että onko tavallaan äitisikään "syytä". Ehkä se on vain ihmisessä ominaisuus/sairaus jota ei pysty muuttamaan.
Ehkä paras keino selviytyä asiasta on vain hyväksyä se. "Se nyt vaan on tollanen". Ja jos voit, antaa anteeksi, ja aikanaan mennä elämässä eteenpäin.
Kaikki ovat ihmisinä erilaisia, samoin kaikki ovat vanhempina erilaisia. Ei ihminen muutu toiseksi vanhemmaksi tultuaan. Vaikka useimmat vanhemmuuteen kasvavatkin lapsen myötä.
Kaikille ei vaan niin käy. Sinun syysi se ei ole. Jos kenenkään muunkaan.
Voit aivan hyvin elää onnellista ja tasapainoista elämää, huono äitisuhde ei velvoita huonoon elämään, tai aikanaan olemaan huono äiti.
Ja vielä; myös "hyvien" perheiden lapsilla on ongelmia, luulisin, että jokaisella perheellä on omat juttunsa. Heikompi ihminen (en nyt tietenkään tarkoita lapsia tai nuoria) ottaa ongelmista "keppihevosen", ts. tekosyyn tehdä asiat väärin. Vahva antaa anteeksi, ja koittaa itse kehittyä eteenpäin.
Kun tulee oikein huono hetki, koita muistaa sanonta "Kaikki tämäkin on jonain päivänä ohi". Mikään huonokaan ei jatku ikuisesti.
Äitisi saattaa jonain päivänä kasvaa ja kehittyä, päästä eroon omista haamuistaan. Mutta älä odota sitä.
Kun et odota mitään, voit yllättyä vain positiivisesti. Jos vain suret asiaa, se on sinulle painolastina. Ja turhana, koska et sille mitään voi, eikä sinun pidäkään.
Jaksamista, sekä valoisaa ja mukavaa tulevaisuutta sinulle, ja muista, että maailma on sinulle täysin avoinna! :)
Minulla katkesi välit äitiini jo viisi vuotta sitten. Yli 40 vuotta odotin, että minut hyväksyttäisiin minuna ja rakastettaisiin. Sitä en saanut enkä saa kokea hänen taholtaan. Lopulta luovuin huonosta äitisuhteesta, koska se vain vahingoitti minua itseäni. Omia lapsiani olen rakastanut ja arvostanut ja kertonutkin sen heille. Meitä on moneen junaan ja kaikilla ei tunneasiat ole kunnossa. Se vaan pitää hyväksyä vaikka kipeää tekeekin. Hyväksy itsesi äläkä odota muiden hyväksyntää, elämä on silloin paljon helpompaa.