Tuli tuossa taas vastaan kaikin puolin kiinnostavan naisen profiili, mutta petyin ja jätin taas ottamatta yhteyttä yhdestä syystä. Nimittäin tässäkin oli aika ristiriitainen omien tarpeiden kuvaus. Yhdessä kappaleessa kuvattiin kuinka ollaan itsenäinen, itsepäinen, omillaan toimeen tuleva, maailmassa yksinkin pärjäävä, "ei kaivata isähahmoa", etsitään tasavertaista naista kunnioittavaa suhdetta yms. Mutta sitten tulee kappale, jossa ihan suoraan sanotaan haluttavan ""turvaa miehen sylistä".
Minusta on ok, jos sanoo etsivänsä turvaa miehestä. Mutta kun on ensin jaaritellut, ettei kaipaa isähahmoja yms. niin näen tässä ristiriidan. Melkein kuin tuo itsenäisyyden julistus olisi siinä muodon vuoksi koska sitä nyt vain nykypäivänä tunnutaan vaativan ja sitten ikään kuin lipsahduksena tunnustetaan se totuus, että halutaan turvautua voimakkaaseen mieheen pahaa maailmaa vastaan. Ajattelenko tässä jotenkin väärin? Minun mielestäni se mitä nainen miehestä hakee on joskus todella vaikea hahmottaa tai sitten totuus on vain luettava rivien välistä... Pakko tunnustaa että useimmiten se totuus on kuitenkin se, että se äärimmäinen tasa-arvonainenkin hakee miestä turvakseen ja puolustajakseen.
Minusta on ok, jos sanoo etsivänsä turvaa miehestä. Mutta kun on ensin jaaritellut, ettei kaipaa isähahmoja yms. niin näen tässä ristiriidan. Melkein kuin tuo itsenäisyyden julistus olisi siinä muodon vuoksi koska sitä nyt vain nykypäivänä tunnutaan vaativan ja sitten ikään kuin lipsahduksena tunnustetaan se totuus, että halutaan turvautua voimakkaaseen mieheen pahaa maailmaa vastaan. Ajattelenko tässä jotenkin väärin? Minun mielestäni se mitä nainen miehestä hakee on joskus todella vaikea hahmottaa tai sitten totuus on vain luettava rivien välistä... Pakko tunnustaa että useimmiten se totuus on kuitenkin se, että se äärimmäinen tasa-arvonainenkin hakee miestä turvakseen ja puolustajakseen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Yleensä kai nainen haluaisi vain käpertyä kainaloon. Ei se nyt ihan konkreettisesti "turvan hakemista" tarkoita? Ainakaan itselleni. Olen tavannut miehiä, jotka haluavat olla minun kainalossani, mikä ärsyttää minua. Eri asia jos mies on jostain syystä masentunut, esim. lähisukulainen on kuollut ja hakee lohtua, mutta ihan normitilanteessa en kyllä pidä siitä että mies kaivautuu minun syliini/kainaloon. Sekö olisi sitten aitoa tasa-arvoa?
Sitä en ymmärrä, miksi nainen ei saisi uhkaavassa tilanteessa ajatella, että mies puolustaa häntä. Mieshän on fyysisesti vahvempi. Vaikka tasa-arvoon tähdätäänkin, harva nainen kuitenkaan on miestä voimakkaampi. Ja jos olisi, miehet tuskin haluavat tällaista rotevaa, lihaksikasta (DDR:n painonnostajan näköistä) naista? Itse naisena puolustan heikompiani, kuten lapsia, eikö ole vain luonnollista että minua vahvempi mies puolustaa perhettään ja myös minua. Vai täytyykö tasa-arvon nimissä antaa puukkojunkkarin tapattaa vaimo, vaikka pystyisi tätä puolustaa junkkaria vastaan...?
Isähahmoa hakevat naiset etsivät itselleen huomattavasti vanhemman kumppanin, mikä taas ei ainakaan minun mielestäni liity tasa-arvoon tai tavalliseen parisuhteeseen millään tavalla.
Minusta edellinen vastaaja analysoi asian aika hyvin: aikuinen nykynainen haluaa tasa-arvoisen suhteen, mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että miehen kainaloon on ihana käpertyä. Meissä kaikissa, niin naisissa kuin miehissäkin, on eri puolia. Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli ns. kova mies, mutta hänkin piti siitä, kun silitin hänen hiuksiaan hellästi. Ota tuosta nyt selvää. Tällaisia me ihmiset olemme.
Aloittajalle: sinuna en pelästyisi tuollaisia profiileja. Naisilla vaan on erilainen tapa kommunikoida ja ilmaista itseään kuin miehillä. Se mikä sinusta näyttää ristiriitaiselta, ei naisen mielestä ole sitä. Jos pidit naisen profiilista kaikin muin osin, ota ihmeessä yhteyttä! Profiilin takana on varmaan ihan täysipäinen ihminen :)
Aivan. Olen naarassusi perheeni suhteen, puolustan, kun tarve vaatii ja usein muutenkin. Silti tunnustan mieheni fyysisesti vahvemmaksi ja nautin siitä vahvuudesta. En haluaisi olla vahvempi fyysisesti, se suoraan sanoen kolauttaisi naiseuttani. Ja todennäköisesti mieheni miehisyyttä. Luonnonlaki.
Siis kyllä. Tasa-arvoinenkin nainen haluaa mieheltään turvaa ja puolustusta tarpeen vaatiessa. Ja myös antaa sitä. Sitä kutsutaan parisuhteeksi. Ap - käy siis kiinni, heitä viesti, ellet halua amatsonia.
"Minusta edellinen vastaaja analysoi asian aika hyvin: aikuinen nykynainen haluaa tasa-arvoisen suhteen, mutta se ei ole ristiriidassa sen kanssa, että miehen kainaloon on ihana käpertyä. Meissä kaikissa, niin naisissa kuin miehissäkin, on eri puolia. Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli ns. kova mies, mutta hänkin piti siitä, kun silitin hänen hiuksiaan hellästi. Ota tuosta nyt selvää. Tällaisia me ihmiset olemme."
Miehenä minuun ei ainakaan tee vaikutusta tämä nykyinen naisten lähes pakonomainen tarve korostaa sitä omaa "itsenäisyyttä" ja "toimeen tulemista". Mulla tulee ilmoituksia lukiessa ainakin se vaikutelma, että nainen haluaa myös jatkossa pysyä itsenäisenä (= elää yksin), haluaa tulla toimeen omillaan (= omassa taloudessa) ja haluaa pitää myös ympärillään suojamuuria. Joten miksi vaivautua...
Tämä oman itsenäisyyden ja toimeentulon korostaminen on muutenkin täysin nautettavaa. Vaikka minäkin tulen toimeen omillani ja olen ollut itsenäinen jo kutakuinkin 15-vuotiaasta lukien, siitä huolimatta en ole koskaan tuntenut tarpeelliseksi mainita näitä asioita ilmoituksessa. Yleensä aikuinen ihminen vastaa omasta elämästään joka tasolla. Joten, miksi itsestäänselvyyksiä pitää toistaa ja kirjata profiileihin ? Ei ymmärrä.
Sitä paitsi, oikea suhde edellyttää joka tapauksessa molemmilta siitä omasta "itsenäisyydestä" luopumista, ja sama koskee myös "toimeentuloa", jos nyt ylipäätänsä on tarkoitus elää saman katon alla (perhe-elämää), eikä missään susipari erillistalouksissa kaivautuneina omiin poteroihin.
Toinen juttu on sitten tämä "tasa-arvo", joka tuntuu olevan naisille kaikki kaikessa. Usein vain miehenä tuntuu siltä, että tasa-arvo on kivaa siihen asti, kun nainen on saamapuolella. Monesti vain naisilta tuntuu unohtuvan se, että se kuuluisa todellinen tasa-arvo vaatii myös naiselta toimenpiteitä muutenkin kuin vain profiilien juhlapuheissa. Vaikka puhutaan suu vaahdossa tasa-arvosta, silti nykyisin mieheltä vaaditaan edelleen samoja asioita kuin aikaan "keihäs ja kypärä" unohtamatta kaikkia niitä lukuisia muita vaatimuksia, joita miehelle muistetaan asettaa.
Välillä tuntuu siltä, että joillakin naisilla tuo todellisuus on hämärtynyt, ja lisäksi ihmissuhteita hallitsee lähinnä hyväksikäytön periaate.
"LadyS:lle: Aivan. Olen naarassusi perheeni suhteen, puolustan, kun tarve vaatii ja usein muutenkin. Silti tunnustan mieheni fyysisesti vahvemmaksi ja nautin siitä vahvuudesta. En haluaisi olla vahvempi fyysisesti, se suoraan sanoen kolauttaisi naiseuttani. Ja todennäköisesti mieheni miehisyyttä. Luonnonlaki. "
Onneksi ei tarvitse vaivautua yh-suhteisiin, kun puuttuu se halu puolustaa muiden perheitä. Tämäkin on katsos selitettävissä luonnon lailla. Periaate on se, että jokainen hoitaa lähtökohtaisesti itse perheensä, jos on sellaista mennyt hankkimaan. Ja typerältä se tuntuisikin alkaa yh-suhteeseen, jos itse on vielä lapseton ja rooli suhteessa olisi muutenkin epäselvä ja jo lähtökohdiltaan täysin epätasa-arvoinen.
Olen 110%:sti samaa mieltä kuin -poksu yllä. Kirjoitin aloituksessa, että kavahdin sitä ristiriitaa, joka oli naisen profiilin kahden kappaleen välillä kun ensimmäisen aihhena oli "itsenäisyys" ja toisessa "halu miehen turvaan". Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin oikeastaan kumman tahansa asian (yhdessä tai erikseen) korostaminen on aika hassua. Kun nainen sanoo olevansa "omillaan toimeen tuleva" tai "itsenäinen", niin hälytyskellot soivat -minulle ainakin tulee heti mieleen että tässä on nyt joitakin tuon henkilön ongelma-alueita, koska tuollaisia aika selviä asioita erikseen haluaa korostaa. Siis esimerkiksi on ollut oman itsenäisyyden suhteen ongelmia aiemmissa suhteissaan.
Moni on todennut, tälläkin palstalla, että pelkäävät naisen aikovan ryhtyä loiseksi jos naisella ei ole kauhean hyvät tulos. Ehkä vähän ansaitsevat naiset kokevat tarpeelliseksi korostaa sitä että tulevat omillaan toimeen ja ovat itsenäisiä, etteivät miehet kaihda heitä sen takia että pelkäävät joutuvansa maksumiehiksi.
Jälleen kerran siis se että nainen yrittää olla miehen mieliksi kääntyykin naista itseään vastaan. Tämän takia uhkaan täysin menettää uskoni koko tähän deittailuun. :(
(miehen mieliksi = osoittaa ettei ryhdy loiseksi kun mies ei sellaista halua)
No, nytpähän saattaisit tutustua uuteen uljaaseen naiseen joka on tehnyt kääntymyksen ja parannuksen elämässään kun ei suostu enää jonkun kusipään tossun alle.
Jos nainen oli yhtään kiinnostava, mikset kysyisi häneltä lähemmin niitä seikkoja, etkä arvuuttelisi asiaa täällä? Vai pelkäätkö häntä? xD
Ensinnäkin, "moni" ei tarkoita samaa asiaa kuin "kaikki".
Toiseksi, ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Hyvätuloisella ei välttämättä ole taloudenhoito yhtään sen varmemmalla pohjalla, jos samaan aikaan kulutustottumukset ovat täysin retuperällä. Todellisuudessa se ei ole ongelma eikä mikään, että rahaa saa palamaan enemmän kuin sitä on käytettävissä. Pienemmilläkin tuloilla pärjää.
Mitä tulee maksumiehenä olemiseen, eikös se nyt ole ihan normaalia, että suhteessa molemmat joutuvat tinkimään omista menoistaan viimeistään siinä vaiheessa, jos perheeseen on syntynyt yksi tai useampi lapsi ? Kumpi on tuolloin tärkeämpää, se kumman pankkitilin saldo on suurempi vai se, että perhe tulee toimeen ja asiat tuntuvat olevan hyvin ?
"Jälleen kerran siis se että nainen yrittää olla miehen mieliksi kääntyykin naista itseään vastaan. Tämän takia uhkaan täysin menettää uskoni koko tähän deittailuun. :( "
Kyse on siitä miten asiat ilmaisee, tai jättääkö itsestäänselvyydet kokonaan sanomatta.
Realismia kehiin ! Esimerkiksi taloudellinen pelivara sinkkutaloudessa ei tietenkään voi olla sama kuin kahden aikuisen taloudessa. Se on niin, että parisuhteessa eläessä myös sitä taloudellista pelivaraa on enemmän, koska käytettävissä on kahden ihmisen tulot. Toisella voi olla pienemmän tulot, mutta silti kokonaisuus on parempi kuin sinkkutaloudessa.
"(miehen mieliksi = osoittaa ettei ryhdy loiseksi kun mies ei sellaista halua)"
Tuo alkaa kuulostamaan jo siltä, että sulle parisuhteessa enemmän merkitsee raha kuin se ihminen ja suhde.
Loisena voisi pitää pikemminkin ihmistä, joka on täysin kyvytön ja haluton tekemään mitään oman toimeentulonsa eteen, joten ei kannata sekottaa asioita...
meillä ollaan kainaloissa vuoropäivin, parillisina päivinä vaimo minun kanalossa ja päinvastoin.
kaikki rahat laitamme puoliksi, exellin taulukolla laskemme rahat tarkasti.
Samoin kodin puolustuksen, itsepuolustuksen yms hoidamme vuoropäivin, vaimo voimailee että pystyy hoitamaan velvollisuutensa.
Suuseksiä harrastamme vuorotellen että ttasa-arvo toteutuisi.
ihan KAIKKI teemme puoliksi, oven avaukset yms.
Parasta aikaa vaimo on katolla ruuvaamassa kattopeltejä paremmin kiinni ettei tuuli vie syysmyrskyissä,
minun täytyy huomenna haravoida hiukan lehtiä ja vaihtaa toiseen autoon talvirenkaat. Vaimo vaihtoi toiseen autoon eilen.
Näin se menee.
Olen samaa mieltä. Ilmeisestikin kommunikointi ei pelaa täällä netissä. Todella usein miehet valittavat, että netissä väijyy loisnaisia joiden tarkoituksena on vain hankkia itselleen elättäjä. Juuri tämän vuoksi moni työssäkäyvä nainen haluaa tuoda profiilissaan esiin sen, että pystyy itse elättämään itsensä.
Ihan sama mitä sanoo tai tekee täällä netissä niin väärin tekee. Siksipä ei kannata netistä seuraa hakea. Itse lopetin nettideittailun jo 3 vuotta sitten. Ne samat miehet ovat yhäkin treffeillä profiileineen(olen käynyt uteliaisuudesta nuuskimassa), jotka siellä silloin 3v sitten olivat.
Enhän minä herran tähden itsestäni puhunut, kun kuvailin että jotkut miehet pelkäävät naisten alkavan loiseksi, jos nainen ei korosta ja alleviivaa sitä että pärjää taloudellisesti itsekin. Saarnaat ihan väärälle taholle, minulle on yksi hailea mitä ihmiset tienaavat ja mitä minä tienaan ei kuulu miehelle, koska en aio hänestä mitenkään hyötyä.
Tapanani on yrittää ymmärtää syitä siihen miksi ihmiset sanovat kuten sanovat. Eli jos nainen ilmoituksessaan intoaa että pärjää omillaankin ja sitten mainitsee sylin turvan, niin näkisin että hän on halunnut erotella asiat niin että ihmiset ymmärtäisivät ettei hän halua tunkea näppejään miehen lompakkoon, mutta fyysinen läheisyys kyllä kelpaa. Kumma jos tämä asia on niin vaikea ymmärtää aloittajalle ja muillekin.
Itsekin alan kyllästyä siihen miten ihmeellisesti ihmiset käsittävät toisiaan. Tätä palstaa kun seuraa, niin alkaa tuntua että on yksi mahdollisuus myriadista että voisin tämän saitin deittipalvelusta koskaan löytää ketään, jos käsitykset ovat noin omituisia.
Eipä minulle tosin kukaan deittipuolella vastailekaan kun olen yli-ikäinen ja tämä tunnevammainen eli en halua puhua syleistä, kainaloista ja pilkkeistä. Ja jos joku vastaa niin se on taas sellainen iänikuinen neitsyyden poistoa toivova tyyppi. Olenko muka joku huora tai jakorasia että minun pitäisi hoidella nuoria miehiä mennen tullen? Kummaksi on elämä mennyt.
Kuinka tämä YH-asia täytyy nyt tähänkin kytkeä? Eihän kukaan ole tässä lapsettomia sinkkumiehiä pakottanut puolustamaan toisen miehen lapsia..? Kun 35 eronnut nainen hakee kumppania, hän tod näk ei ensisijaisesti ole tehtailemassa uusia lapsia ja etsii mieluummin eronneen, jo lapsia tehneen miehen. Siinä tapauksesa on aivan luonnollista, että molemmat paimentavat jossain määrin myös toistensa lapsia. Tunnen useita naisia jotka käytännössä hoitavat TÄYSIN miehen edellisen suhteen mukulat! Lapset ovat vuoroviikoin isänsä ja äitinsä luona ja isäviikoilla isin uusi nainen hoitaa nämä mukulat. Iskä sen kun touhuaa omiaan ja nainen pesee, pyykkää, laittaa ruokaa, siivoaa, kuskaa lapsia harrastuksiin. Harvemmin tulee vastaan tilanteita joissa MIES suostuisi hootamaan naisen lapsia vaikka mies ei olisikaan lapseton. Huutaisin tasa-arvoa tähänkin asiaan, kun kerran nainen ei saisi uudessa parisuhteessa "pyytää suojelua tai turvaa" mieheltä.
On ymmärrettävää, että lapseton mies haluaa muuttaa sinkkunaisen kanssa saman katon alle. Eronnut nainen parilla lapsella haluaa ehkä kuitenkin sellaisen suhteen, missä edetään hitaasti ja asutaan erillään usean vuoden ajan. Vasta kun suhde on vakaa ja lapset isoja, ehkä jo muuttamassa kotoa pois, kannattaa muuttaa yhteen. Kyllä aikaa voi viettää yhdessä vaikka kirjat ovatkin eri osoitteissa. Ja kahden osoitteen järjestely mahdollistaa sen, että kun hälinä ja tilanpuute alkaa ahdistamaan, voi vetäytyä omaan kotiinsa latautumaan. Aivan varmasti olisi mukavaa/ helppoa sopeutua yhdessä asumiseen, mikäli kummallakaan ei ole lapsia. Vanhemman tulee asettaa lasten hyvinvointi etusijalle ja näissä tilanteissa käy niin, että se uusi kumppani joutuu sopeutumaan. Ihan hyvä, että on oma asunto jonne mennä, kun tilanne käy raskaaksi?
Mielestäni on aivan eri tilanne, kun lapseton nainen ja mies hakevat kumppania, verrattuna eronneisiin/ lapsia jo tejneisiin. Riippuu raameista, mitä tarkoittavat "omillaan toimeen tuleminen" "tasa-arvoinen" "turvan hakeminen" "itsenäinen". Ja itsenäinen tarkoittaa muutenkin eri ihmisille eri asioita. Jollekin se tarkoittaa, että "ei ole perässä vedettävä" ja toiselle se tarkoittaa taloudellista itsenäisyyttä.
Suosittelen kaikille netin kyllästämille liveen siirtymistä. Netissä tulee paha mieli, puolin ja toisin.
Samaan olen törmännyt itsekin, sekä baareissa että netissä. Joku ihmeen H.Laasaisimi on vallannut maan, eli ne naiset jotka eivät löydä kumppania, ovat velvollisia tyydyttämään kaikkien kumppania vailla olevien miesten fyys tarpeet siihen saakka, kunnes mies löytää naisen. Jos nainen ei tähän suostu, hänellä ei ole kansalaisoikeuksia, puhumattakaan oikeutta puhua tasa-arvosta.
Tasa-arvo tarkoittaa nykyisin sitä, että mies ei saa joutua elämään puutteessa, mutta ruma/lihava/eronnut/ei kiinnostava nainen joutuu elämään vailla parisuhdetta. Luonnonlaki? Kaikenlaiset vastaväitteet tulkitaan feminismiksi ja epätasa-arvoksi.
Minäkään en saanut lainkaan asiallisia yhteydenottoja, kun otin profiilista kuvan pois. 1-2 kontaktia kuukaudessa, ja ne olivat joko seksiseuraa vailla olevia nuoria kolleja tai itseäni 20v vanhempia miehiä. Itse laitoin useita viestejä ja flirttejä miehille, mutta vastauksia ei tullut tai ne eivät miehen taholta johtaneet tapaamisiin. Kuvalliseen profiiliin kyllä tuli yht.ottoja, mutta 90% niistä oli toiselta puolen maata ja lähipiirin miehet olivat taas niitä seksinhakijoita tai vanhoja miehiä. Vain muutan miehen tapasin livenä ja he kaikki osoittautuivat epärehellisiksi( esim. tupakoivia, vaikka itse en polta ja olen astmaatikko, minkä vuoksi en siedä tupakkaa).
"Kun 35 eronnut nainen hakee kumppania, hän tod näk ei ensisijaisesti ole tehtailemassa uusia lapsia ja etsii mieluummin eronneen, jo lapsia tehneen miehen. Siinä tapauksesa on aivan luonnollista, että molemmat paimentavat jossain määrin myös toistensa lapsia. "
Juhlapuheet ja todelisuus tuntuvat olevan tässäkin kaksi eri asiaa. Kyllä hyvin usein yh-naisilta kuulee marmatusta siitä, kun lapseton mies ei ole halukas alkamaan suhdetta. Usein on niin, että haetaan juuri sitä lapsetonta kumppania edellisen suhteen pelastajaksi ja jälkien siivoomiseen, sillä pitäähän yh:lla olla joku, kun ei osaa elää omillaan. Kuitenkin on ollut kova halu erota. Aivan oikeutetusti voi näin sanoa, koska eroaminen on nykyisin niin helppoa ja yleistä.
Olen miettinyt pääni puhki että mikä täällä S24:n palvelussa mättää että ei tosiaankaan tule kiinnostavia vastaan, ja sitten kun tulee muutama puolikiinnostava, niin niiden kanssa kirjoitellaan vähän aikaa ja sitten tyypit häipyvät vähin äänin syytä selittämättä. Taisi olla nyt jo 3. mies lähiaikoina kun vaan lopetti kirjoittelun. Jos löysi jonkun naisen niin olisi edes todennut että sori näin kävi hyvästi. Muutenhan sitä tietenkin naisena mietti että mikäs _minussa_ on niin ällöä että tuokin karkasi.
Kun se ihan eka kommentti mieheltä alkaa jumalattomalla ylistyksellä, voi olla varma että seksiä on tarvis. Kumppanin etsijät ovat AINA toiselta puolelta maata ja jostain ihme syystä aina luonteeltaan sellaisia ettei minua kiinnosta.
Loppujen lopuksi olen tullut siihen tulokseen että valikoima miehissä on vaan kertakaikkiaan liian pieni kattaakseen juuri sen/sellaisen miehen joka kiinnostaisi minua. Kuulemani perusteella miehiä taas tuntuu kiinnostavan alustavasti melkein kuka tahansa nainen. Tuttu mies juuri sanoi kirjoittaneensa 30 naiselle. Itse en meinaa löytää edes kolmea miestä joille ihan oikeasti tuntisin halua kirjoitella.
Nelikymppisenä tuntuu kyllä todella ääliömäiseltä alkaa sopeutua siihen että tulee olemaan loppuelämänsä yksin. =(
Valikoima miehissä on tosiaan pieni. Muutama kiinnostava siedettävän matkan päässä. Vähä pidempään kun pitää profiilia niin yli 10v nuoremmilta alkaa tulla suoria ehdotuksa.
Olen huomannut myös erään seikan, naiset kuvailevat itseään sellaiseksi, millaisia he haluaisivat olla ja siinä ohessa tulee mainituksi lista ominaisuuksia, joita sitten ei oikeasti ole, ehkä joku pieni viittaus paljastaa todellisen luonteen. Sama koskee usein myös harrastuksia, annetaan kovasti ymmärtää miten liikunnallisia ollaan, todellisuudessa liikkuminen ei kiinosta, syöminen kyllä.
Heikko mies ei ainakaan minulle sopisi.
Mites jos profiilin syväanalyysiin pettyilemisen sijaan olisit ihan ottanut yhteyttä ja vaikkapa kysäissyt asiasta häneltä? Jos mies kauhistuu ajatusta siitä, että nainen haluaisi kokea miehen olevan miehekäs, turvallinen, niin missähän/kenessä onpi vikaa, vai onko kenessäkään?
Ei kai tuossa kenessäkään mitään vikaa ole. On vain henkilöitä joiden tarpeet ja näkemykset ei kohtaa. Mies voi vältellä turvallisuutta ja vahvaa miehekkyyttä etsiviä profiileja, jos sattuu vaikka olemaan pieni mies tai muuten vähemmän fyysinen. Silloin tietysti etsii naista, jolle tuolla asialla ei ole niin merkitystä.
Käsittääkseni nainen hakee tuolla sylijutulla sitä ajatusta että haluaa olla fyysisesti lähellä ja vierekkäin kanssasi kun olette yhdessä. Olen lukenut älyttömän läjän MIESTEN ilmoituksia ja kaikissa lässytetään tuosta sylistä, kainalosta ja sen sellaisesta - pitäisikö nyt kuvitella että nämä miehet ovat jotenkin avuttomia äitihahmoa etsiviä vässyköitä?
Mitä kumppanin kanssa sitten pitäisi tehdä jos ei saa edes häneltä toivoa fyysistä läheisyyttä? Pitääkö olla 2 m hajurako kun istutaan sohvassa, ja pitää olla asiallisen viileät välit ihan kuin kehen tahansa yhdentekevään ihmiseen?
Itse olen karu ihminen enkä pidä mistään lääppimisistä ja kainalo- yms. lässytyksistä. Tämän johdosta en sitten kaiketi tule koskaan seuraa saamaankaan, koska en osaa tuollaisia asioita vaatia tahi kaivata. Tämä ei tarkoita ettäkö EN haluaisi läheisyyttä rakkaan ihmisen taholta. Vaan se tarkoittaa sitä että en halua jotain tuikituntematonta miestä heti kimppuuni, enkä myöskään halua kokoajan nuohottavan toisissamme, vaan silloin kun ihan _oikeasti_ tuntuu siltä että haluaa halata. Kuolasuisesta pussailusta en ole pitänyt koskaan, enkä halua että kouritaan jos ei aiota harrastaa seksiä samaan saumaan. Tukassa roikkuminenkaan ei ole suosikkilistallani.
Ehkäpä minä sitten olisi enemmän itsenäinen ja itsepäinen kuin tuo aloituksessa mainittu nainen? Tuskin. Mieltymykset vain ovat niin erilaisia ja ihmiset kertovat asioita eri tavoin ja käsittävät toisensa väärin.
Olet kaikkea mitä mies ei halua.
Yksi mies haluaa yhtä, ja toinen toista. Kaipa joku mieskin voi tuollaista karumpaa meininkiä kaivata.
No, ei se nyt ihan mene näin...
En minäkään ole koskaan ymmärtänyt esim. pakonomaista tarvetta julkisilla paikoilla kuolaamiseen (= näyttämiseen), tai tätä sokerilla kuorrutettua lässytystä kainoloon käpertymisestä. Jollain tapaa puistattaa jo ajatus 24/7 toiseen ripustautumisesta tai se, ettei uskalleta elää parisuhteen lisäksi myös muuta, täysin normaalia elämää ilman, että heti aletaan virittelemään pelkoa vuosisadan pettämisdraamoista.
Läheisyyden kaipaamisessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, kun kyseessä on ihan luonnollinen asia. Mutta tässäkin asiassa kohtuus kaikessa on kaiketi se paras lähestymistapa. Sitä paitsi, ihminen ei ole seksinkään saralla mikään kone, vaan halut saattavat myös vaihdella, mikä on ihan normaalia.
"Kuolasuisesta pussailusta en ole pitänyt koskaan, enkä halua että kouritaan jos ei aiota harrastaa seksiä samaan saumaan."
Kaikki eivät edes muista, miltä tuntuu pussailla.... Äyh !
Nii... Tietty tuossa omassa kommentissani oli taustalla se että olin pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jolla oli jatkuva tulehdus suussaan. Jos henki haisee märälle bakteeripitoiselle ummehtuneelle tiskirätille, niin ei huvita pussailut ei. Ja tässä taannoin yritettiin seurustella yhden miehen kanssa jota kohtaan minulla ei herännyt minkäänlaisia tunteita. Hän oli kova pussailemaan ja pussailin hänen mielikseen, mutta se alkoi pikkuhiljaa kypsyttää se touhu teennäisyydessään. Samoin kuin kädestä kiinni pitäminen.
Ehkäpä olisin ihan normaalitasoisen lämmin nainen jos olisi mies jota ihan oikeasti rakastan ja joka ei haise pahalle. Mutta enpä oikein usko että ihanuuksien ihmeprinssinkään kanssa jaksaisin sellaista että pitäisi leikkiä jonkinlaista kiimaista teiniä jollainen en koskaan edes ollutkaan.
Ihannekuvassani istumme miehen kanssa notskin äärellä ja katselemme tummuvaa iltaa. Tai käymme uimassa ja makaamme rannalla. Kävellään metsässä. Kaikkea tuollaista. Tärkeintä minulle on aina ollut henkinen yhteys, tunne siitä että olen samalla taajuudella toisen ihmisen kanssa. Jopa niin että kumpikin sanoo saman asian ääneen. Nauretaan samoille asioille. Voihan sitä sitten vaikka rönöttää päällekkäin siellä rantsussa tai vetäytyä vierekkäin ja sylikkäin etx. mutta ei sitä voi kuvitellakaan tekevänsä sellaisen kanssa jota ei vielä tunne tai josta ei tule mitään fiilistä. Jos mies johon ei ole rakastunut tunkee kokoajan iholle, tulee sellainen puistatusjuttu ja pitkään äklöttää ikäänkuin olisi syönyt liikaa suklaata, jos oli kumminkin sitä seksiä ja kaikenlaista hänkipänkiä koska himothan ne on hiirelläkin.
.....haluan, että miehen kainaloon voi mennä ja tuntea olonsa ihanan "turvalliseksi" ja saa minun syliinkin tulla mies mielellään.
itse haluan kumppanilleni tarjota turvaa ja saada sitä. En siis tarkoita, että suhteen pitäisi silloin olla jotenkin alisteinen tai toisen muskeleilla olisi mitään tekemistä asian kanssa. Vähän kuin voi ajatella, että jos vaikka työpaikalla ongelmia niin on se oma turvasatamansa, koti. Ja siellä se oma kumppani, joka on rinnalla ja jolle voi puhua asioista. Ja vaikka asiat ahdistaisi, niin on se elämän kumppani, joka viereen nukahtaa yöllä. Ja tälläinen suhde ei tarkoita sitä, että toinen olisi kuin isä tai äiti toiselle. Ja myös mies voi saada sitä samanlaista turvaa. Ja suurin osa näistäkin miehistä ja naisista tulisi varmasti tarvittaessa omillaankin toimeen ja pärjäisi yksin (ei siinä oikein voi muutakaan, kuin pärjätä), mutta se ei estä arvostamasta sitä turvaa, jota voi myös toisesta ihmisestä saada.
Minä itsenäinen, itsellinen (työelämässä) nainen kaipaan todellakin vapaahetkinäni miehen kainaloon. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Kaksi täysin eri asiaa.
Tunnevammaisia on myös naisissa. Jos suuteleminen ei innosta, ei ko. miehen kanssa kannata jatkaa, hänkipänkeistä puhumattakaan.
Itse tarkkailen itseäni paljon näissä asioissa esim. treffeillä. Kättelen ja halaankin ihan testimielessä. Jos otan miestä kädestä jo ensi treffeillä mielellään, se on aina ollut hyvä merkki.
Ensinnäkin nainen haluaa aina että mies tuo turvaa, ihan sama vaikka olisi kuinka tasa-arvosta kiiluvat silmät kouhkaava telaketjufemakko.
"Minä itsenäinen, itsellinen (työelämässä) nainen kaipaan todellakin vapaahetkinäni miehen kainaloon"
AP:n pointtina taitaa olla se, että monikohan yksinasuva työelämässä oleva ihminen _ei_ ole itsenäinen _eikä_ tule toimeen? Moniko itsekseen asuva ihminen ei olisi itsenäinen, kun eikä itsenäisyyden määritelmä on että hoitaa omat asiansa itse?
Tuolle jollekin naiselle joka oli omasta mielestään tunnekylmä, kuka piru sitä jaksaa tunteilla ilman tunteita? Onhan se nyt päivänselvä asia, ettei huvita hempeillä jos kumppani on yhdentekevä.
Kysymykseesi voin vain asettaa itseni tuon naisen asemaan ja pohtia, mitä tarokittaisin esimerkkisi kaltaisilla asioilla.
Olen itsenäinen nainen. Olen aina ollut. Kohta kolmekymmentä vuotta lähinnä itsenäisesti elänyt vailla miehen turvaa. Osaan vasarahommat, osaan tyydyttää itseni, käyn päivittäin töissä, voin tehdä vaikka mitä yksin lasteni kanssa. Ja rakastan miehiä.
Eli tulen toimeen ilmankin ja kokematta turvattomuutta pärjään ilman miestäkin, joten en ole riippa. Silti haluan miestä ja haluan kokea myös fyysistä turvaa jonka isokokoinen mies aikaan saa minulle. Ei minun isäni olut isonkokoinen, enkä näin ollen kaipaa tai edes regressoidu, mutta koen ison mieheksi. Pidän läheisyydestä. Pidän seksistä. Ja haluan jatkuvasti miestä, johon tunnen vetoa. Siis ihan jatkuvasti. Ja ilmaisen sen. Se on asia joka on itsenäisyyteni heikkous, mutta sallin sen itselleni.
Tulen mahdollisesti helpostikin väärintulkituksi, mutta haluan korjata ne, kunhan puheyhteys säilyy. En pidä kovin karskeista otteista, enkä rivoudesta. Ilmaisen itseni suoraan ja samaa odotan toiselta.
Voin laittaa tekstiviestin kesken kiireisintä päivää, että haluaisin rakastella himoitsemani miehen kanssa jännittäen vastaako ko herra minulle vai torjuuko. Torjunnan jälkeen voin dildoilla ja kokeilla uudelleen toisella kertaa. Tämä on yleensä miehinen taipumus ja olen saanut eräässä suhteessa hävetäkin himoani.
Turvallisuuden tunteesta: mies fyysisellä ominaisuudellaan edustaa sitä minulle ja vahvasti. Etenkin isohko ja iso mies. Saan olla jatkuvasti "vahva" aikuinen ja "vahva" duunari. Vahvuuteni vahvistuu, kun saan olla välillä heikko turvallisesti. Se on mahdollista miehen kanssa, johon voi luottaa kaikintavoin ja jonka lähellä on hyvä olla.