Olen 34-vuotias sinkku yrittäjämies. Olen elellyt avioliittoni kariuduttua yksin jo 8 vuotta.
Siinä ajassa olen rakentanut itselleni uuden omakotitalon ja muutenkin asiat ovat kunnossa.
Nyt olen siinä pisteessä elämääni, että olisin valmis sopivan ehdokkaan löydyttyä rakentamaan toimivaa parisuhdetta vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.:) Luonnollisesti yhdessä asuminenkin tulisi jossain vaiheessa seurustelua ajankohtaiseksi, näin ainakin olettaisin suhteen etenevän.
Mieltäni askarruttaa pystynkö enää koskaan aloittamaan parisuhdetta naisen kanssa, koska kodistani en halua luopua. En myöskään halua ketään talooni asumaan jonka olen itse rakentanut itselleni, se ei tunnu oikeudenmukaiselta mielestäni.
Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat/olleet miehet ovat järjestäneet asumiseen liittyvät tilanteet, ja naistenkin mielipiteitä olisi mukava ottaa vastaan?!
Ehkä sellainen juttu voisi toimia että molemmat asuisivat omissa kodeissaan ja viettäisivät aikaansa toistensa asunnoissa tasapuolisesti...
Terkuin "Ikuisestiko yksin?"
Siinä ajassa olen rakentanut itselleni uuden omakotitalon ja muutenkin asiat ovat kunnossa.
Nyt olen siinä pisteessä elämääni, että olisin valmis sopivan ehdokkaan löydyttyä rakentamaan toimivaa parisuhdetta vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.:) Luonnollisesti yhdessä asuminenkin tulisi jossain vaiheessa seurustelua ajankohtaiseksi, näin ainakin olettaisin suhteen etenevän.
Mieltäni askarruttaa pystynkö enää koskaan aloittamaan parisuhdetta naisen kanssa, koska kodistani en halua luopua. En myöskään halua ketään talooni asumaan jonka olen itse rakentanut itselleni, se ei tunnu oikeudenmukaiselta mielestäni.
Miten muut vastaavassa tilanteessa olevat/olleet miehet ovat järjestäneet asumiseen liittyvät tilanteet, ja naistenkin mielipiteitä olisi mukava ottaa vastaan?!
Ehkä sellainen juttu voisi toimia että molemmat asuisivat omissa kodeissaan ja viettäisivät aikaansa toistensa asunnoissa tasapuolisesti...
Terkuin "Ikuisestiko yksin?"
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sun pitää vain löytää nainen, joka on omin käsin rakentanut oman pikkutalosensa ja ei ikinä halua muuttaa sieltä pois. Lisäksi hänellä tulee olla sama ideologia kuin sinulla, että hän ei ikinä halua ketään miestä taloonsa asumaan.
Näin teillä on upea tulevaisuus edessänne.
Mietin vain niitä lapsiraukkoja, että tuntevatko he sitten itsensä ulkopuoliseksi sekä äidin omassa talossa että isän ikiomassa pikkutalossa. Ehkä siihen väliin pitää sitten rakentaa pikku pikku taloja, jotta jokaisella suhteen pikkuasukillakin on omat koppinsa.
"En halua ketään talooni asumaan". Mitä sitten haluat parisuhteelta? Pelkkää deittailua siis, mutta ei arjen ja koko elämän jakamista. Eipä ihme että avioliittosi aikoinaan kariutui.... Tiedätkös: jos rakastaa toista, tämän kanssa haluaa jakaa ihan kaiken, haluaa kokea arkeakin yhdessä ja viettää yhdessä aamut ja illat. Jos rakastat naista, haluat hänet myös taloosi asumaan, että saat tehdä hänen kanssaan yhdessä kaikkea sitä mitä olet tehnyt yksin. Parisuhteen parasta antia on yhteisten arjen kokemusten jakaminen, ja sitä ei tapahdu jos vain treffaillaan. Kun rakastetaan, ei enää erotella, mikä on minun ja mikä sinun, vaikka annetaankin toisilleen oikeus omiin juttuihin niin asunnossa kuin muutenkin.
Luulen että ongelmasi ratkeaa itsestään, kun oikeasti rakastut. Vai pystytkö siihen?
rakkaus ei sitten ole mun juttu.:/
Jatkan elämääni niinkuin ennenkin, jakakoon joku muu omaisuutensa!
löytyy oman kirjoituksesi viimeisestä lauseesta eli ikuisesti yksin.
Voit täydellisen hyvin hankkia kavereita ja ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta. Mutta toimiessasi täydellisen reilusti, varo viemästä näitä ystävyys-syhteita intiimi tasolle.
Olisi todella väärin ja harhauttavaa ketään naista kohtaan antaa hänelle tietoisesti kuva että haluat pitkä-aikaista ja pysyvää suhdetta (ja vielä intiimiä sellaista) mutta et kuitenkaan halua laillisesti sitoutua häneen.
Tekisit paljon älykkävmmin pitäesäsi rehellisiä ystävyys-suhteita eri ihmisiin, siis tavallinen ystäväpiiri. Varmista että pidät huorailut siitä yhtälostä erossa. Kyllä sinä sen verran voit kunnioittaa ystäviäsi.
Jos sinun on pakko harrastaa intiimeja suhteita, käytä palkallisia huoria. He tekevä sitä tyotä maksusta, ilman tunteita. Varmista ettet vahingossakaan tee ketään huoraa raskaaksi.
Tällätavoin sinä et tule koskaan loukkaamaan ketään, jokainen tietää paikkansa.
Ja sinun ei tarvitse huolehtia talosi tai mammonasi menettämisestä.
Ja avioehtokin on keksitty jos meinaat naimisiin mennä.
Eli huoli talon menetyksestä on aiheeton.
Niinku oppeliini tuolla sanoi niin tuommoiselle miehelle sopii kaikkein parhaiten sellanen juttu et meet paikalliseen baariin, isket sieltä naisen ja olet sen kans yhden yön ja sit taas seuraavana viik.loppuna sama juttu jne..tällä tavalla toimien et joudu koskaan siihen tilanteeseen et joku olis muuttamas sun asuntoos ja ottamas sun omin pikku kätösin valmistetun asunnon haltuunsa ku se asunto sulle nyt näyttää olevan kaikki kaikessa!
Mut varo ettet vaan ihastu/rakastu tähän yhden yön panoos, sillo siinä piilee vaara et se kauhee akka vie ku viekin sun asunnon! Ja valmistaudu myös siihen et tuut viettää elämäs tuolla asenteella ihan helvetin yksin, kukaan nainen nyt ei edes tommosen miehen matkaan lähtis, korkeintaan niitä yhden yön juttuja voit saada, et enempää!
Mut ehkä susta on ihanaa et saat yksin asua siinä omassa pikku kätösin valmistamassa asunnossas ja siellä yksikses ihastelet kauniita seiniä(omasta mielestäs) ku me muut eletään ihanassa parisuhteessa ihanan kumppanin kanssa jonka kans jaamme kaiken, myös asunnon. :)
Mut onnee vaan sullekin valitsemallas tielläs!
Onpas tänne tullut yksipuolista palautetta. Ja vielä lisäksi tuollaista typerää, että heti haukutaan lyttyyn kun joku miettii ja kyseenalaistaa niitä yleisimpiä ajatusmalleja. Omasta mielestäni mietteesi ovat aivan ymmärrettäviä. Kun totttuu omillaan oloon, ajatus muusta voi tuntua vieraalta. Myöskin se, että rakentaa oman talon on aivan eri asia kuin että vuokraa tai ostaa valmiin. Ihan normaalia mietiskellä että mitä jos tuleva puoliso haluaisikin että se myydään ja hankitaan uusi tms.
Olen itseasiassa keskustellut juuri tästä aiheesta ystäväni kanssa. Kun on tottunut siihen että oma talo on oma "linna", on jotenkin hankala kuvitella että yhtäkkiä siinä oliskin joku toinenkin koko ajan. Jotkut taas kaipaavat sitä toista ja olo voi tuntua tyhjältä yksin. Toisilla ihmisilä yleisestikkin ottaen on valtava kaipuu ja tarve siihen toisen olemassa oloon, toisilla ei. Niin se vain on että ihmiset ovat erilaisia.
Joku rakentaa talon ajatellen koko ajan että se on itselle ja tulevalle puolisolle, joku toinen rakentaa sen itselleen. Varsinkin eron jälkeen sen varmasti rakentaa ennemmin vain itseä ajatellen, koska silloin muutenkin rakentaa elämäänsä itselleen.
Luulen kyllä, että tuo ajatuksen vierastaminen voi johtua suureksi osaksi siitä, että sitä puolisoa ei ole vielä ole siinä vierellä. Kun vain kuvittelee hänet mielessään, ajatus varmasti tuntuu vieraammalta kuin silloin kun se toinen on oikeasti olemassa. Silloin on kyseessä oikea ihminen; persoona jonka tunnet ihmisenä, persoona jota kohtaan tunnet oikeita tunteita. Se tuttu oikea henkilö herättää aivan erilaisia ajatuksia ja tarpeita kuin se, että kuvittelee mielessään jotain ihmistä jota ei ole vielä tavannut.
Suhteen alussa toiselle kerrotaan mitkä asiat ovat itselleen tärkeitä ja kuunnellaan mitkä asiat toiselle ovat tärkeitä. Siltä pohjalta voi miettiä onko suhteella mahdollisuuksia jatkua. Sinulle talosi on tärkeä, jollekin toiselle purjehtiminen, toiselle suurperheen hankkiminen, toiselle koirien kasvattaminen. Ei siinä ole mitään pahaa jos haluaa pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista, itse asiassa se on varsin toivottavaa. Itselleen merkitsevistä tärkeistä asioista luopuminen on mielestäni pahempaa ja syö suhdetta. Se voi aiheuttaa katkeruutta suhteeseen ja muutenkin tyytymättömyyttä elämään. Kompromisseja toki täytyy aina suhteessa tehdä, mutta se ei tarkoita että itselleen tärkeistä asioista tulisi luopua.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että on vain hyvä että täällä kyseenalaistetaan ikuisena totuutena pidettyjä asioita. Ei ole ristiriitaista, että joku rakastaa toista mutta ei halua tätä saman katon alle.
Minä ja miesystäväni emme esim. asu samassa taloudessa, vaan molemmilla on omat asunnot. Suhde toimii hyvin.
Eri asia on sitten, kun ap. perustaa perheen. Uskon, että siinä vaiheessa asiat punnitaan uudelleen ja saman katon alla asumisesta voi tulla hyvä ratkaisu. Ihminen voi myös muuttua ja ajatella toisin; tänään olen tätä mieltä, huomenna tuota mieltä... elämä on tällaista. Voimme yllättää myös itsemme.
mielestäni...naisena siis sun täytyy joustaa jompn kumpaan suuntaan....vaikka ymmärtää et ot itse talosi itse rakentanut jne...ethän voi asua kenenkään kaa saman katon alla...jos sinne esim.et päästä auun...eli silloin nainen ei usko että oot vakavissas sen kaa.....oon sitä miestä suhteesta että kaikki tai ei mitään....tai sit ootte vaan niin ett
ä pompitte toisillanne kylilemässä ees taas....
Olet rakentanut talon ja hoitanut ulkoisen elämän kuntoon. Hieno juttu! Nyt on sitten sen sisäisen rakentamisen vuoro. Ilman sitä ei valitettavasti parisuhde tule onnistumaan kunnolla. Se tarkoittaa myös kompromisseja joissain asioissa ja huomaat kyllä kaiken kun olet valmis.
Olen samaa mieltä, se on nyt kasvun paikka tai poikamiehen päivät edessä.
pääasia ja tärkein sen jälkeen kun joku risuparta on tarttunut mukaan pikkujouluista.
Silloin aletaan hamuta sen kunnollisen miehen talosta osaa että pääsisi "toteuttamaan itseään"..
Kirjoitin sopimukset jo siinä vaiheessa kun kuulin lakiehdotusta rustattavan avoliitoista.
Meillä kumpikin omistaa ehdottomasti vain itse hankkkimansa kaikesta.
Se ei tarkoita että riitelisimme rahasta, ei juuri koskaan ja yhdessä oltu 20 vuotta .
Aika vapaamuotoinen sopimus ja kahden esteettömän todistajan nimi alle, siinä se !
Monet naiset tykkäävät puuhastella kotitöitä ja olla miehen apuna. Entäpä jos tapailisit sellaista naista joka kävisi luonasi siivoilemassa joskus välillä, mutta tekisit selväksi että kirjoille hän ei sinun osoitteeseesi koskaan tule. Jos hänellä on oma asunto, pitää sen itsellään ja on virallisesti siellä. Näin voisi ongelmatilanteet ratketa hyvin helposti kun ei mitään ositusta/jakoa tarvitse tehdä.
Se on sinun kotisi ja sinä päätät kuka siitä ovesta sisään tulee ja etenkin milloin siitä lähdetään ulos. Ole lujana sille naiselle kenet tapaat, omaisuus ja rahat kannattaa aina pitää erillään.
En ymmärrä yhtään miten jonkun pitäisi ehdoin tahdoin päästä tulemaan valmiiseen pirttiin, etenkin kun ei sen omakotitalon eteen ole tikkuakaan ristiin laittanut.
Puolet avioliitoista päättyy nykyään eroon, avosuhteista vieläkin useampi eikä niitä kukaan tilastoi. Tämä on hyvä pitää mielessä.
"Entäpä jos tapailisit sellaista naista joka kävisi luonasi siivoilemassa joskus välillä"
Jestas saatana, että osaakin kuulostaa kerrassaan houkuttelevalta, "emmä haluu sen kummemmin mitään yhteistä elämää ja tulevaisuutta mut kyl sä voit mun luona käydä siivoomassa. Nii ja pilluki kelpaa kyl". Kuulostaa kyllä het niin ratkiriemukkaalta, että voisi tuo tarjous jäädä väliin, jos se omalle kohdalle osuisi.
Suhteiden vakiintuessa ihmiset yleensä haluavat jakaa elämänsä myös asumalla saman katon alla ja vaikea tuollaisen miehen on löytää nainen, jolla elämänarvoina on minä, minä, minä ja minun talo.
Aloittaja taitaa olla niitä miehiä, jotka haluavat elämältään vain kevyttä ja helppoa tapailua, mutta yhteinen normaali arki on sitten kauhistus. Toki voi löytyä samoilla aatteilla varustettuja naisiakin, eihän siinä mitään, mutta yhdenyön jutut ja pelkkä tapailu ja suhteen lopettaminen siinä vaiheessa, kun alkaa menemään vakavammaksi taitavat olla niitä suurimpia mahdollisuuksia saada naista. Ja mitenkäs mahdolliset lapset, jos niitä nyt jonkun kanssa sattuisi siunaantumaan? He ilmeisesti asuisivat äidin luona, eiväthän ne kai tietenkään sinun taloosi voi tulla?
Tännehän on mukavasti antautunut kommentteja, osa oikeastaan oikein fiksujakin.
Olen päättänyt kuitenkin jatkaa elämääni aivan yksinäni. Juuri tuo asia että 50% parisuhteista kaatuu jossain vaiheessa elämänrataansa, on aika suuri suhde epäonnistumisia. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa tulen luultavasti valitsemaan rosvosektorin.:)))
Miksi rakentaa jotain sellaista toisen ihmisen kanssa joka luultavasti tulee romahtamaan?
Olen pysyvän aatteen mies ja ehkä nämä nykyajan suhteet eivät kuitenkaan ole minua varten.
Elämäni on kunnossa, miksi hankkisin sydänsuruja juuri nyt kun elän parasta aikaa elämässäni...?
Siivoojaa en tarvitse, enkä liittoutumista saavuttaakseni välitöntä taloudellista etua.
Myöskin kokkailut ym pyykinpesut sujuvat omasta takaa....
No tulipan vähän heitettyä ajatuksia ilmoille, huomatkaa: nämä ovat vain minun mietteitä asioista.
Tuo kuulostaakin järkevältä. Erityisesti jos olet varma, ettet halua koskaan perhettä tai lapsia yksin eläminen ja elämän täyttäminen ystävillä ja muulla tekemisellä on hyvä vaihtoehto.
Luulen, että nimenomaan mitä sitotuuneempi, kiltimpi ja pehmeämpi nainen on, sitä enemmän hän haluaa yhteisen kodin miehen kanssa. Itselleni ei tuollainen periaatteen mies sopisi ollenkaan mutta itselleni parisuhteessa yksi täkrinpiä asioita onkin hellyys, yhdessä nukkuminen ja yhteiset aamut.
50% parisuhteista ei kariudu vaan avioliitoista. Toisaalta voi ajatella, että joka toinen avioliitto kestää loppuiän, ei sekään huono luku ole. Hyvin harva ihminen haluaa/pystyy elämään yksin lähes koko ikäänsä, viimeistään eläkkeellä alkaa yksinäisyys varmaan vaivaamaan
Avoliitothan päättyvät vielä noin 5x avioliittoja todennäköisemmin, eli jos löytää ihmisen johon haluaa sitoutua niin paljon että haluaa naimisiin asti, niin suhteen onnistumistodennäköisyys kasvaa.