Olen töissä ja vaimoni hoitaa lapsia kotona. Hänellä on ollut aiempi ikävä episodi piilojuomisen ja siitä valehtelemisen kanssa, mutta luulin, että siitä selvittiin aikoinaan. Nyt kuitenkin viinapullot tyhjenevät jälleen vaivihkaa. Minun virheeni, että niitä oli kotona useampi, tiedän. Pahviroskien seasta löytyi piilossapidetyn viinilaatikon tuore raato. Baarikaapissa ollut viinapullo näyttää sisältävän nykyään enimmäkseen vettä. Minun olisi kai pitänyt hankkiutua olohuoneen baarikaapista eroon jo viime kerralla, mutta hän vannoi parannusta ja olisi kokenut baarikaapin poistamisen liioitelluksi ja syyllistäväksi.
En minäkään lasiin sylje eikä tulisi mieleenikään paheksua kohtuullista alkoholinkäyttöä tai vaikka satunnaista kaatokänniä kaverien kanssa poissa kotoa, mutta salaamistoimet tekevät selväksi, että hänellä on minunkin mittapuullani ongelma. Arvioin hänen hiljattain vetäneen yhtenä päivänä lastenhoidon lomassa 1,5 litraa viiniä ja muutaman kossupaukun. Kotiin tullessani hän oli jo selvänoloinen, mutta naama punotti ja huone haisi vanhalle viinalle. Hän ilmeisesti kuvitteli, etten huomannut.
Arvuuttelin asiaa viikon verran, mutta nyt se siis on varmistunut. Olen epävarma siitä, miten otan asian puheeksi ja millä sävyllä. Asia kytkeytyy epäilemättä ajoittaiseen masennukseen, jota (kuten muutamaa muutakin terveysongelmaa) olen tähän asti sietänyt, koska hän on minulle kovin rakas. Huomaan kuitenkin jonkinlaisen rajan tulleen vastaan - muut asiat siedän, mutta niiden päälle alkoholismi on vaan liikaa.
Tiedän, että hänellä ei ole helppoa. Tiedän, että alkoholismi on sairaus, eikä häntä sinänsä siitä voi syyttää. Toisaalta tiedän, että, jos tämä jatkuu, teen itselleni vääryyttä pysyessäni tilanteessa. Ja toisaalta, meillä on kaksi pientä lasta (2 ja 4 vuotiaat), jotka ansaitsevat parempaa.
Harkitsemme lasten laittamista päivähoitoon, jotta vaimoni pääsee töihin. Elintason kannalta tämä olisi hyödyllistä, mutta toimeentulon kannalta ei pakollista. Olen aikaisemmin kannattanut pitkää kotihoitoa, mutta nyt minusta on aikanut tuntua, että työ voisi katkaista uhkaavan tilanteen.
Kaipaan ajatuksia.
Saisinko hänet hakeutumaan hoitoon, jos ilmoitan pitäväni tilannetta kestämättömänä? Kuinka pahasti hoito leimaa hänet muussa elämässä? Olisiko hoidosta - jos sitä nyt edes saa - mitään hyötyä? Mikä on lasten kannalta oikein? Yksinhuoltajuutta en eron sattuessa kuitenkaan saa, mutta, jos jaettu huoltajuus onnistuu, olisiko se lapsille parempi kuin alkoholisoituva masentunut yksinhuoltajaäiti tai kohta toisiaan vain pitkin hampain sietävät vanhemmat? Kauanko on syytä odottaa ennenkuin heitän toivon paremmasta?
Niin oudolta kuin se varmaan kuulostaakin, eroaisin hänestä mieluummin kun vielä rakastan ja säälin häntä, ennen kuin olen katkera ja turhautunut.
En minäkään lasiin sylje eikä tulisi mieleenikään paheksua kohtuullista alkoholinkäyttöä tai vaikka satunnaista kaatokänniä kaverien kanssa poissa kotoa, mutta salaamistoimet tekevät selväksi, että hänellä on minunkin mittapuullani ongelma. Arvioin hänen hiljattain vetäneen yhtenä päivänä lastenhoidon lomassa 1,5 litraa viiniä ja muutaman kossupaukun. Kotiin tullessani hän oli jo selvänoloinen, mutta naama punotti ja huone haisi vanhalle viinalle. Hän ilmeisesti kuvitteli, etten huomannut.
Arvuuttelin asiaa viikon verran, mutta nyt se siis on varmistunut. Olen epävarma siitä, miten otan asian puheeksi ja millä sävyllä. Asia kytkeytyy epäilemättä ajoittaiseen masennukseen, jota (kuten muutamaa muutakin terveysongelmaa) olen tähän asti sietänyt, koska hän on minulle kovin rakas. Huomaan kuitenkin jonkinlaisen rajan tulleen vastaan - muut asiat siedän, mutta niiden päälle alkoholismi on vaan liikaa.
Tiedän, että hänellä ei ole helppoa. Tiedän, että alkoholismi on sairaus, eikä häntä sinänsä siitä voi syyttää. Toisaalta tiedän, että, jos tämä jatkuu, teen itselleni vääryyttä pysyessäni tilanteessa. Ja toisaalta, meillä on kaksi pientä lasta (2 ja 4 vuotiaat), jotka ansaitsevat parempaa.
Harkitsemme lasten laittamista päivähoitoon, jotta vaimoni pääsee töihin. Elintason kannalta tämä olisi hyödyllistä, mutta toimeentulon kannalta ei pakollista. Olen aikaisemmin kannattanut pitkää kotihoitoa, mutta nyt minusta on aikanut tuntua, että työ voisi katkaista uhkaavan tilanteen.
Kaipaan ajatuksia.
Saisinko hänet hakeutumaan hoitoon, jos ilmoitan pitäväni tilannetta kestämättömänä? Kuinka pahasti hoito leimaa hänet muussa elämässä? Olisiko hoidosta - jos sitä nyt edes saa - mitään hyötyä? Mikä on lasten kannalta oikein? Yksinhuoltajuutta en eron sattuessa kuitenkaan saa, mutta, jos jaettu huoltajuus onnistuu, olisiko se lapsille parempi kuin alkoholisoituva masentunut yksinhuoltajaäiti tai kohta toisiaan vain pitkin hampain sietävät vanhemmat? Kauanko on syytä odottaa ennenkuin heitän toivon paremmasta?
Niin oudolta kuin se varmaan kuulostaakin, eroaisin hänestä mieluummin kun vielä rakastan ja säälin häntä, ennen kuin olen katkera ja turhautunut.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lapset päivähoitoon ja vaimo sopivaan työpaikkaan, ehkä puolipäiväiseen, viimeistään vuodenvaihteesta, jos saatte järjestymään niin ennenkin. Siinä sitten parissa kuukaudessa näette palaako elämä raiteilleen vai onko alkoholismi isompikin ongelma.
Tuntematta tilannetta paremmin luulen vaimon kärsivän jonkinlaisesta turhautumisesta, masennuksesta ja yksinäisyydestä kotona ollessaan. Älä vielä nosta suurta meteliä, yrittäkää näin ensin elämän uudelleenjärjestelyllä pärjätä avioparina. Ero ei varmastikaan olisi lasten edun mukaista.
Aivan ensiksi, hänen täytyy tunnustaa itselleen olevansa alkoholisti. Siitä se parantuminen alkaa. Kukaan toinen EI voi vieroittaa alkoholistia viinasta. Hänen täytyy tehdä se itse.
Alkohoholi on tunnetusti masennusta aiheuttavaa joten hänellä jo ollessa taipumuksia siihen suuntaan, viina on viimeisin aina jota hän tarvitsee.
AAkerhot ovat toimineet tehokkaasti ympäri maailman. Sieltä loytyy apu vaimollesikin.
Tee mitä tahaansa se vaatiikin saadaksesi hänet sinne.
Aaluksi pari, kolme kertaa viikossa. Siellä hänen kuullessaan toisten alkoholisoituneiden todistamista sairaudestaan, saa hänen silmänsä auki ja huomaamaan ettei hän ole yksin. Eika hänen tarvitse tehdä puhdistumismatkaa yksin. Hän saa sieltä tarvitsemaansa tukea pysyä raittiina. Tuo toimii! Kokeilkaa sitä. Eikä se maksa mitään.
Kotona juopottelu on helppoa. Vaikka hän menisi toihinkin, se ei ratkaise juopotteluongelmaa. Illat ovat juopolle hyvää aikaa kallistaa pulloa ja sammua sänkyyn.
Alkoholismi on sairaus, riippuvuus siinä missä muutkin huumeongelmat. Siitä VOI päästä eroon.
Tyhjentäkää talonne kaikenlaisesta viinasta. Anna lahjaksi kavereillesi avaamattomat viini ja viinapullot,kaada avatut viemäriin, oluet sinne myos ja varmista että et osta viinaa kotiisi. On hyvin tärkeää vaimosi huomata että sinäkin kotirintamalla tuet hänen puhdistumistaaan ei vain sanoin vaan myos teoin.
Jos haluatte kestitä vieraita, voitte täydellisen hyvin tarjota palanpainikkeeksi vettä tai mehua.
En todellakaan tiedä miksi aina tätyy ajatella etteti ateriaa voi nauttia ilman viinaa? Se EI ole lainkaan tarpeellista. Saatte huomata että poytäkeskustelunne on paljon järkevämpää ilman viinan hoystoä.
Myoskään viinattomasta tarjoilusta EI SAA tehdä numeroa, kuten esimerkiksi alkaa selittelemään miksi viinaa puuttuu! Kukaan ei tule sitä vaatimaan kun ette ensinkaään sitä ehdota tarjottavaksi.
Itselläni oli eräs noin vuoden mittainen vaihe, jolloin viiniä meni pullo päivässä. Olen yrittäjä, eikä minulla ollut sinä vuonna yhtään vapaapäivää, edes sunnuntaita. Pidin lomaa vain jouluaaton ja joulupäivän. Sitä ennen minulle oli tullut kolme keskenmenoa peräkkäin ja mies jäi samalla kiinni orastavasta flirttisuhteesta.
Tämä kaikki oli liikaa ja yritin nukkua punaviinin avulla edes pitkät yöunet.
Mies nosti viininjuomisesta haloon ja haukkui minut halveksien addiktioituneeksi alkoholistiksi. Totesin, etten saa hätähuutooni mitään tukea hänen taholtaan, joten aloin juoda lohduksi salaa. Pidin pulloja ja laatikoita varastossa piilossa. Mies myös syyllisti minua selittelemällä orastavaa salasuhdettaan sillä, että joutui itse elämään ahdistavaa elämää alkoholistin kanssa. Olin silloin raskaana enkä todellakaan juonut tippaakaan alkoholia!
Viimein sain totaalisen hermoromahduksen. Pystyin tekemään projektini loppuun ja pidin kaksi kuukautta sairaslomaa vaikka elintasomme siitä romahtikin. Lopetin juomisen ja aloin käydä lenkillä itseäni hoitaakseni. En siis ole sillä tavalla alkoholisti, että keho vaatisi alkoholia, pystyn itse päättämään juonko vai enkö juo. Mies jaksaa silti jankuttaa ja syyllistää minua alkoholistiksi. Jos yritän sanoa, että en ole, hän vastaa "niin kaikki alkoholistit sanovat".
Nykyään juon pari paria lasia punaviiniä noin kerran kuussa ruokajuomana. Tosin en kotona vaan ravintolassa, sillä mies alkaa heti naputtaa jos keittiön pöydälle ilmestyy viinipullo. Hän kyttää miten kauan se siinä on ja miten nopeasti se tyhjenee. Saan siitä tilannetiedotusta reaaliajassa. Oma alkoholinkäyttöni on normalisoitunut kuivemmaksi kuin mitä keskivertokansalainen alkoholia käyttää, mutta mies ylläpitää alkoholismin myyttiä vireillä. Niin kauan kuin hänen kanssaan elän, joudun tuntemaan syyllisyyttä jopa satunnaisesta viinilasillisesta.
Palatakseni ap:n tilanteeseen. Vaimokaan ei välttämättä ole alkoholisti ,vaan se juominen on oire muusta masennuksesta. Mies pystyy hyvinkin paljon vaikuttamaan niihin syihin, jotka saavat vaimon pakenemaan alkoholiin. Puolisoa ei jätetä silloin kun tällä on hätä. Itse olin kylläkin vähällä jättää mieheni todetessani, ettei hänestä saa hädän keskellä apua tai tukea, pelkkää nalkuttamista, kyttäämistä ja syyllistämistä vain. Ap:n kannattaa varoa sortumasta samaan virheeseen, siitä ei hyvä seuraa kenellekään.
Sisarellani on kaksi lasta, 2- ja 6-vuotiaat. Hän olisi masentunut kuoliaaksi jos olisi joutunut olla pitempään kotiäitinä. Hän on onneksi nyt töissä, vaikka siitä ei ole kuin pari sataa euroa taloudellista hyötyä. Ap:n kannattaa ensin yrittää saada lapset hoitoon, vaimo töihin, viedä vaimo muihin maisemiin "katkaisulomalle", antaa omaa aikaa harrastuksiin ja sosiaalisiin kontakteihin hiekkalaatikon ulkopuolella, ehkä jopa muuttaa perheen kanssa asumaan toisiin maisemiin. Konstit on monet ja kaikkein viimeisin niistä on puolison hylkääminen itsekkäästi silloin, kun tämä tarvitsee tukea kaikkein eniten.
hyvin tuotu esille se, että missä vaiheessa alkoholin käyttö on ongelma.
Eli jos menee viiniä pullo päivässä, niin siinä vaiheessa on syytä jo käyttöä rajoittaa.
Itse en ole koskaan ostanut alkoholia omaan käyttöön (paitsi juhliin mennessäni).
En ole myöskään koskaan ostanut alkoholia työpaikan tilaisuuksissa, vaan juonut
normaalit ruokajuomat ja yleiset tarjoilut (muutama siideri päälle max)
Sen sijaan olen kyllä roikkunut pikkutunneille firman tilaisuuksissa, koska niissä on ollut hauskaa.
Ja olen myös tyhjentänyt jonkun kaappiin jääneen viinipullon kotona ollessani, tosin sisällöstä
usein suurin osa meni viemäristä alas (kun se ei avattuna kauaa säily).
Minusta on aivan naurettavaa nostaa joku haloo siitä, että jos kehtaa avata viinipullon yksin kotona.
Miten se pari viinilasillista eroaa vaikka muutamasta saunakaljasta?
Viiniä käytetään sentään joissakin Euroopan maissa ruokajuomana jopa päivittäin.
En voi väittää, etten koskaan olisi ollut humalassa alkoholin vaikutuksesta, mutta nämä kerrat
voi laskea yhden käden sormilla viimeisen kymmenen vuoden kuluessa.
Että tosiaan pitäisi nostaa syyte kunnianloukkauksesta, jos oma kumppani tai kuka tahansa yrittää väittää alkoholiongelmaiseksi muutaman viinilasillisen takia.
Kyllä kannattaisi lähinnä keskittyä niihin käyttäjiin, joille se alkoholi todella on ongelma.
Otin sitten asian puheeksi. Sain kuulla, että olen syyllistävä kyttääjä, että mitään ongelmaa ei ole olemassa ja että minun olisi pitänyt tulla puhumaan heti kun huomasin viinapullon pinnan laskeneen (normaalin paukun tai parin verran siis) eikä vasta seurattuani asiaa hetken (eli silloin, kun näin, että mielestäni oli syytä huoleen).
Hän harkitsee omaa asuntoa (johon hänellä on halutessaan varaa), koska epäilee voiko kanssani enää elää. (Kun kerran olen syyllistävä kyttääjä.)
Mulla oli vastaava ongelma vaimoni tupakan salapolton kanssa Kun uteliaisuuttani kysyin joskus, että oletko polttanut, niin sain päälleni syytöksiä ja valheita. Koska hän koki syyllisyyttä polttamisestaan.
Tilanne ratkesi sillä, että minäkin aloin polttamaan! Sen jälkeen hänellä ei ollut enää tarvetta salailemiseen.
Tämä tapahtui alkuvuodesta, nyt olemme molemmat jo lopettaneet!
Joten jos mun pitäisi jotain sulle ehdottaa, niin yritä vähän rentoutua vaimosi kanssa. Ota vähän vapaata töistä ja hae kunnon lasti alkosta.
Eipä tainnut järin rakentavasti mennä se jutustelu.
Paremmassa maailmassa olisit ehkä kysäissyt, miltä elämä kotona tuntuu, kaipaako hän "aikuisten maailmaan" eli työelämään takaisin, miten on henkisen hyvinvoinnin laita ym. jne. Samalla halinut, katsellut silmiin lempeästi, keksinyt jotakin kehumisen aihetta vaimostakin.
Ilmeisesti vaimo on ollut jo jonkin aikaa kypsynyt johonkin tai joihinkin luonteenpiirteisiisi tai tapoihisi, ehkä kokenut tulleensa jotenkin torjutuksi, arvostelluksi ilman rakkautta..arvailua vain mutta sääli pieniä lapsia.
Voitteko mennä pariterapiaan, vai lähteekö hän nyt joka tapauksessa.
Tilanne on jo hyvin vakava, koska vaimo turvautui tuollaiseen. Alkoholismiin kuuluu että ongelmaa ei myönnetä.
Sano, että jos lähtee, niin lapsia ei saa mukaansa. Muistat myös mainita että harkitset jopa lastensuojeluilmoituksen tekemistä jos muu ei auta. Sanot myös että jos piilojuopottelu jatkuu, teet myös silloin lastensuojeluilmoituksen. Ihan hyvin voit tehdä ilmon vaikka kuulut samaan perheeseen, koska et sinä voi jättää lapsia juopon hoitoon.
Juopoille ei pidä koskaan antaa millimetriäkään periksi. Se on laitettava kova kovaa vastaan heti alusta, missään nimessä ei saa mahdollistaa juomista siivoilemalla jälkiä ja jeesailemalla. Jos juoppo lähtee niin se vain kertoo että viina oli tärkeämpi. Tämmöisessä tapauksessa sinä, lapset ja perhe olette jo valmiiksi elämässä kakkosluokan asioita.
Olen seurannut hyvin läheltä hidasta alkoholisoitumista ja jos sitä ei pysäytetä alkuunsa, siellä lopussa häämöttää kaikki ne ongelmat mitä kunnon alkoholismi aiheuttaa. Kaikki viikonloput menee ryypätessä,kaikki perhejuhlat ovat pilalla ryypätessä, vieraiden tykönä ei voi käydä, vieraat ei voi käydä kotona kylässä. Päivystyksessä ollaan harva se päivä kun telotaan itseään kännissä.
Voisiko vaimo ajatella sinun olevasn huolissasi hänestä ja teidän perheestä (etenkin historian huomioiden)
eikä katsoa sinua kyttääjäksi?
Tiedätkö, miten he käyttävät päivänsä - puhuvatko lapset puistossa käymisistä jne?
Onko joku LUOTTOhenkilö samassa kaupungissa, sisko tms, joka voisi joskus käydä päivällä heidän kanssaan ulkoilemassa, uimahallissa, kirjastossa, elokuvissa, lastenteatterissa, syömässä, tai teillä kokkailemassa/leipomassa tms.... (Joku, joka tietää aiemmasta ongelmasta, ja sen uusiutumisvaarasta.) Saisivat vaivihkaa sisältöä päiviinsä. Kaupungin sivuilla tapahtumakalenteria, josta napata joku kiva pieni tapahtuma, jossa poiketa?
Voit myös kysellä, mitkä asiat lisäisivät vaimon onnellisuutta (josta hän on toki itse vastuussa!) Mitä hän toivoisi parisuhteeltanne, perhe-elämältänne, työelämältänsä jne. Mistä hän haaveilee? Mistä sinä?
Toivoisiko hän sinun puuttuvan asiaan, jos _oikeasti_ taas joisikin vähän turhan usein?
Puuttuisiko hän asiaan, ja huolestuisi, jos asetelma olisi toisin päin ja sinulla historia alkoholin ongelmakäytöstä?
Oletko puhunut asiasta vaimosi perheenjäsenille - vanhemmille, sisaruksille? Alkoholiongelma opn sellainen ongelma, että siitä olisi hyvä tietää muidenkin lähipiirin ihmisten. Voitte kaikki yhdessä ottaa asian esiin. Kun vaimo kuulee, että muutkin ovat huolissaan ja samaa mieltä, niin asiat alkavat paremmin edetä.
Ei pidä jäädä tällaisen asian kanssa yksin, etenkin kun on pienet lapset. Alkoholiongelma ei saa olla häpeä, josta vaietaan, vaan realiteetti jolle voidaan tehdä jotakin. Tsemppiä sinulle!
Kuten aiemmat viestit kertovat, vaimosi ei halua myontaa itselleen/sinulle etta alkoholi on ongelma. tama on erittain yleista. Ilmeisesti han on turhautunut/ vasynyt elamaansa, tai sitten se on todella sairaus josta ei paase eroon (=alkoholismi).
Koska keskustelusta ei tule mitaan, sinun on otettava valjaat kateesi. Jos han ei suostu menemaan AA kokouksiin/hoitoon (eihan niihin pakosti voi ketaan vieda), niin jarjesta itse nyt asiat kuntoon.
Tassa tapauksessa on LASTEN asema ensimmaisena ja tarkeaa. Ei tallainen aiti ole mikaan aiti heille. Alkoholi tarkeampaa kuin lapset ja perhe. Silloin ollaan jo ulalla. Ja itsekin myonsit etta haluat erota etka haluaisi jatkaa tallaista perhe-elamaa. ehka asian ydin onkin juuri siina. En usko etta perheterapia ratkaisisi tata ongelmaa. Vaimosi vain valehtilisi ettei mitaan ongelmaa ole olemassa.
Surullista kuin se onkin, uskon lapsiesi elavan taydellisempaa elamaa, ja myos sinun, kun ei koko ajan tarvitse vahdata vaimoa. Vapaampaa, kaikki voisivat hengittaa. Ajattele kun lapsesi kasvavat ja alkavat todella ymmartaa asioiden laidan, entas sitten ? Ja voimasi kuluvat koko ajan, turhaan siis.
En ole avioeroa koskaan suositellut, itsekin eronnut ja lapsi takana, vaan joskus se on ainoa oikea ratkaisu.
Eli muuta erilleen asumaan, jos vaimosi ei muutu, hanki huoltajaoikeus lapsista, jarjesta elamasi raiteilleen, kylla se siita lahtee menemaan.
näin että 1,5 l viiniä ja pari kossupaukkua vetänyt äitee ei kyllä enää kykene mitään lapsia hoitamaan.
Eikä tollasesta määrästä kukaan nyt ihan muutamassa tunnissa edes tokene, jos ollenkaan.
1-2 viinilasillista tai saunakalja tai siideri vielä menee, mutta sitä enemmän jos haluaa juhlia,
niin lapset hoitoon vaan. Toisin sanoen itse en hyväksy humalahakuista alkoholin käyttöä lasten seurassa, en itseltäni enkä kumppanilta.
Jos on todella kumppanilla on alkoholiongelma, niin kyllä se varmasti vaikuttaa lapsiin ja lasten hoitoon.
Tällainen ihminen ei kykene huolehtimaan lapsista ja pitäisi ohjata hoitoon pikaisesti.
Siitä vaan puhallusmittarilla mittaamaan, niin siitähän se asia selviää - tosin kyllä kumppani
voi sellaisen aika suurena epäluottamuslauseena ottaa. Toisaalta jos ei ole mitään salattavaa, niin miksei sitä vois olla puhallustestissä vaikka joka päivä.
Minä teen vuorotyötä ja mies on enemmän kotona. Kotona ovat myös ala-ikäiset lapset. Yleensä töistä tullessani koko perhe on ollut nukkumassa. Meillä on ollut puhetta alkoholista aiemminkin, mies juo kuin sieni. Nyt hän jäi kiinni siitä, että juo myös hoitaessaan lapsia kotona. Pojalla on sairaus, joka vaatii toisinaan pikaisia lääkärireissuja vuorokauden ajasta riippumatta ja täysin ennalta arvaamattomasti. Entäs kun isukki on tunnelissa ja lapsi sairastuu ? Huomaako isä ? Viekö lääkäriin vai miettiikö omaa juomistaan tai siitä kiinni jäämistään ?
Olutta löytyy kätkettynä. Miehen vaatekaapista, repusta, keittiön alakaapeista, varastosta, eteisen työkalujen joukosta. Mutta hänellä ei kuulemma ole ongelmaa, vika on minussa. Juoppo mikä juoppo. Aikani minäkin olen hokenut, että alkoholismi on sairaus, nyt minä sanon, että paskat ole. Syöpä on sairaus, alkoholismi on addiktio, josta voi parantua kun halua löytyy, todelliseen sairauteen ei se oma paranemishalu aina auta.
Ota sinä ap vaimosi kanssa aikalisä. Sano rehellisesti, että olet tästä aiemmasta alkoholiläträilystä johtuen herkillä tuntosarvilla liikenteessä. Hävitä baarikaappi. Älä osta kotiin alkoholia. Älä ota vastaan alkoholipitoisia lahjoja. Lyö vaikka pihalla korkki auki ja viemärikaivoon. Älä juo itse. Kun sinä avaat korkin, niin sitä käytetään takuuvarmasti sinua vastaan.
Ulkoilkaa enemmän, keittäkää iltateetä, käykää elokuvissa poppareita syömässä, laita vaimo osa-aikatöihin, älä ota eroa ennenkuin lapset ovat vanhempia, jos suinkin kestät parisuhdettasi. Tuskin se korkki pysyy kiinni eron jälkeenkään, mutta sinä et enää ole paikalla hoitamassa lapsiasi ja kotiasi. Yritä sinnitellä siihen asti, että lapset osaavat edes yöllä tulla taksilla luoksesi jos tilanne vaatii. Alkoholistiperheessä lapsetkin selviävät, jos edes toinen vanhemmista on selvä aikuinen.
Meillä otetaan aikalisä. Joko minä vaihdan työpaikkaa tai saan lapset vuorohoitoon, mutta isä ei enää hoida heitä.
Olen monien mielestä varmaan liian jyrkkä, mutta tuttavapiirissäni on tosi surullinen tapaus äidin liukumisesta alkoholistiksi. Kaikki yrittivät kovin ymmärtää ja vaikka mitä järjestää, mutta eihän mikään auttanut. Puoliso ei ole edelleenkään eronnut, on täysin raitis, emmekä ymmärrä miksi ei ole eronnut juoposta, valehtelevasta vaimostaan. Mutta mitäs aikuisista, lapset ne ovatkin kärsineet. En sen enempää kerro, mutta seuraukset ovat olleet heille tosi surulliset. Lasten elämä olisi varmastikin pelastunut, jos mies olisi heti ottanut eron ja jatkanut elämää lasten kanssa. Olisi taloudellisestikin pärjännyt paremmin kuin juopon vaimon kanssa, jota hyyssää ja hoivaa. Mikä saa miehen/naisen katselemaan juoppoa puolisoa, jos on lapsiakin????? Erota pitää nopeasti eikä odottaa ihmettä, jos näyttää siltä ettei puoliso muuta tapojaan.