Vasektomia

Mitä järkeä?

Haluat mielummin kasvattaa adoptiolapsen kovassa kurissa kuin oman lapsesi, koska et kelpuuta ketä tahansa lapsesi äidiksi. Silti sinulle käy adoptiolapsi, jonka isä ja äiti ovat ketä tahansa. Epäloogista.

Tosiasia on se, että lapset kasvattavat vanhempiansa. Et vain tiedä sitä vielä, koska sinulla ei ole kokemusta.
Jossain vaiheessa tulet huomaamaan, että kaveripiiri onkin lapselle se tärkein esikuva. Se kuuluu kehitykseen, mutta huono vanhempi tukahduttaa kaiken kehityksen omalla määräämisellään, muottiin pakottamisella. Menetkö armeijaankin asti tarkastamaan, että sinun kurisi pitää, eihän armeijassa kuitenkaan kukaan pysty pitämään samanlaisia kasvatusmetodeja, kuin itse olit ajatellut...

Ei opettaja ole välttämättä paras lastenkasvattaja tavallisessa arjessa.
Jos osaa yhtälöt, on opiskellut vaikka vähän maantietoa ja on käynyt yliopiston, onko ylivertainen kasvattajana? Huonojakin opettajia on...

Työkseen lapsia lastentarhoissa kaitsevatko ovat parempia äitejä? Heh. Heillehän se on työtä vaan, eikä mitään ihmeellistä. Monia tapauksia on silläkin saralla nähty.

Äidiksi on hyvä minkä tahansa alan työntekijä. Kas, kun nainen on ensisijaisesi syntynyt äidiksi. Se on sisäsyntyistä ja luonto opettaa. Lapsi on naiselle ja isällekin pieni ihme, jonka kanssa opetellaan ja kuljetaan elämää eteenpäin.

Lapset ovat yksilöitä, ei vanhempiensa jatke. Sen huomaa siitä, että huonojenkin vanhempien lapsista kasvaa yllättävän fiksuja. Ja voi käydä myös toisin päin.

Tärkeintä kasvattamisessa ei ole vanhempien koulutus, vaan esim. kyky kuunnella lasta, empatia, fiksut perusarvot ja kasvatuksen loogisuus. Jokainen pystyy noihin omasta ammattialastaan riippumatta, kun vain omaa sitä luontaista viisautta.

Lapselle on parempi, että sitä hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona, eikä se, että viedään mahdollisimman pienenä tarhaan "ammattikasvattajien kasvatettavaksi". Tarha on vain paikka, missä lapsia pidetään silloin, kun heillä ei ole mahdollisuutta olla kotihoidossa.

Tekstisi ainoa ehkä järkevä asia oli se, että otat spermaa talteen.
Luulen, että olet vielä hyvin nuori ja ikään nähden liian ehdoton. Vanhetessaan ihminen yleensä viisastuu, eikä näe kaikkea niin mustavalkoisena.

Kun oikeasti rakastut, ja haluat lasta oman naisesi kanssa, niin olisihan se ikävää, jos nuoruuden ehdottomuutesi vuoksi ette koskaan voisi omaa lasta saadakaan.

Toisaalta jotkut eivät koskaan halua omaa lasta. Sekin on aivan hyvä valinta.
Sinun valintasi on vain siitä poikkeava, että et kelpuuta ketään lapsesi vanhemmaksi, paitsi random-vanhemmat adoption myötä.

Kannattaa kuitenkin elellä elämää vähän eteenpäin ja kuulostella miltä maailma ja naiset alkavat näyttää.
Ehkäisystä kannattaa huolehtia, niin lapsen äidiksi ei kuitenkaan tule kuka tahansa. On hyvä, jos valinnan voi tehdä itse normaalin parisuhteen valinnan myötä.

Mietipä sitäkin, että ovatko laadukkaampia siittiöt, jotka ovat tuoreita vai 10 vuotta pakasteena olleet. Mietin vain sitä, kun sinulle laadukkuus oli tärkeä asia.

Joko provo tai yksi esimerkki siitä miten tyhymiä ihmisiä sitä maapallo päällänsä voi kantaa. Ihme oman kehonsa kanssa leikkimistä sanon mä, jos ei olla 100 prosenttisen varmoja siitä, että jälkikasvua ei lisää todellakaan enää haluta. Jos itsensä "tietämästä" ettei yksikään nainen/mies maapallolla (!!) voi olla tarpeeksi hyvä, niin pitäisi jo omatkin hälytyskellot soida ja lykätä sitä sukuelimensä sorkkimista. Vaikka onhan sitä juu olemassa purkuleikkauksetkin, joka tosin astetta kivuliaampi toimenpide eikä aina onnistu. Mutta lieneekö se sitten tuollaisissa tapauksissa oikeutettu "Keijoilu kostautuu"-juttu.

> Kasvatustieteitä opiskelleet ei välttämättä olekaan parempia kasvattajia kun tavikset, mutta niillä on kuitenkin oma osuutensa oppilaiden ja hoidettavien kasvatuksessa.

Unohdinkin edellisestä vastauksesta, että lapsesi tarhantätejä ja opettajia et pysty valitsemaan, ellei lapsi ole kotiopetuksessa. Koulu-uran aikana lapsella on niin monta opettajaa, että joukkoon mahtuu aivan varmasti sekä erittäin hyviä että huonoja kasvattajia. Todellisuudessa vanhemmilla on erittäin rajalliset mahdollisuudet valita lastensa kasvattajia.

Mitä siitä tulisi, että tyttölapsesi kasvatettaisiin vain sinun valitsemien täydellisten mieshoitajien ja miesopettajien turvin ilman äitiä? Olisiko naiseus kadoksissa? Luulisiko hän itsekin pitkään olevansa samanlainen kuin kaikki miehet ja sitten ihmettelisi, mikä hänessä on vikana, kun hän onkin erilainen?
On tärkeää, että kukin lapsi tutustuu sekä miehiin että naisiin, erilaisiin ihmisiin, eri ikäisiin ihmisiin ja myös oman ikäisiin leikkikavereihin, oppii sosiaalisia taitoa, jne.
Pumpulissa (=erittäin rajatussa ympäristössä) kasvaneet lapset saattavat olla liian sinisilmäisiä pärjätäkseen hyvin todellisessa maailmassa.

Tosiasia on se, että kaikki on elämässä epävarmaa. Mitä tarkemmin jonkun asian suunnittee, sitä todennäköisemmin se menee eri tavalla kuin oli ajatellut.
Juuri, kun on löytänyt unelmien puolison, voi tapahtua onnettomuus. Kaikki on niin yllättävistä asioista kiinni.

> Käytännössä kaikilla on joku karsiva tekijä, yleensä mielenterveysongelma (alkaen pitkäaikaisesta masennuksesta), liiallinen alkoholikäyttö, juoruilu, huono itsetunto, liian kevyet kengät ja liian huono itsetunto.

Kuulostaa, että etsit naisia vääränlaisista ympäristöistä.

Ja kyllähän kaikki oikeasti juoruaa. Kivaa sekin on, kun ukolta kuulee, mitä hänen työpaikallaan tapahtuu :) Joidenkin mielestä se on juoruilua, toisen mielestä taas kokemusten jakamista, jne.

> Sterilisaatio olisi lähinnä varokeino sitä varten ettei lapseni joudu vahingossa minkään tusinatavaran kasvatettavaksi.

Miehillä on se ikävä puoli, että usein nainen on se, jolla on parempi itsemääräämisoikeus näissä asioissa, varsinkin jos tulee vahinkoraskaus. Erossa pääsääntöisesti nykyään suositaan yhteishuoltajuutta. Silloin lapsi on välillä toisenkin vanhemman luona. Lapselle on hyväksi oppia tuntemaan molemmat vanhempansa.

> Jälkikasvua haluan, mutta joko yksin tai sellaisen naisen kanssa joka todellakin täyttää vaatimukseni.

Tottahan lapsen vanhemmaksi kannattaa valita ihminen, jonka kanssa jakaa saman arvomaailman, viihtyy yhdessä, jne. Tällöin myös eron sattuessa voi olla varma, että lasta kasvatetaan teidän yhteisten arvojen mukaisesti.

Jos perheessä on vaikka kolme lasta ja kaikki kasvatetaan samalla tavalla, on silti havaittavissa suuriakin yksilöiden välisiä eroja. Niin se vain menee...

Mielenkiintoinen näkökulma.

Itselläni (ja miehelläni) pyörinyt päässä vähän samansuuntaiset ajatukset. Meitä siis mietityttää, ympäristön vaikutus enemmän kuin se toinen lasta kasvattava osapuoli. Siis että onko meillä oikeus tuoda tähän maailmaan lasta kun katsoo mihin se on menossa, rikollisuus, saasteet, stressi jne.

Ja mä voin hyvin ymmärtää epäilyksen toisen ihmisen kasvatuskyvyistä, koska omat metodinihan ovat tietysti ne parhaat ;) ja olishan se hankalaa toisen kanssa tapella siitä että mikä on oikea tapa ojentaa lasta, puhumattakaan siitä, että mistä ojennetaan.

Kasvatusalan ammattilaisillehan ohjeita/pyyntöjä ei voi antaa lainkaan, koska heillä on omat metodinsa (ja ymmärrän hyvin kyllä, ettei koulussa ja tarhassa voida jokaisen lapsen kohdalla noudattaa eri kasvatusmetodeja vanhempien toiveiden mukaan, kaaoshan siitä syntyisi) Ja sen verran on jo kokemusta opettajista ja lastentarhahoitajista että tiedän joukossa olevanb paljon tosi hyviä kasvattajia mutta myös niitä, joiden kasvatustapoja en hyväksy enkä haluaisi lastani heille altistaa.

Hmm... tulevaisuus näyttää, mihin päädytään meillä, kiva kuin muillakin on vähän erilaisia mielipiteitä ja jopa perustelut niille.