Tällä palstalla on todella paljo ns. valitusta ja pohdintaa siitä kun jutut eivät natsaa, naiset rakastuu renttuihin, on yksinäisyyttä, huonoa itsetuntoa tai muuten vaan "huonoa elämää". Minä haluan esittää näkemykseni siitä miten ihminen on itse vastuussaan omasta elämästään. En ole sokea sille, että onnella ei olisi elämässä vaikutusta, tai lapsuuden kokemuksilla tai vastaavilla "syvälle juurtuneilla" asioilla ja ymmärrän että lähtökohtia on monenlaisia... mutta:
Pinnallisuuden kritisoijat/naiset rakastuu renttuihin porukka ei ole yhtään parempaa kuin ihmiset joita he kritisoivat. Tämä koskee molempia sukupuolia. Oikeasti nämä ovat kateellisia ja katkeria ihmisiä jotka niin sanotusti kilpailevat samassa sarjassa näiden "Ed Hardy-"-machojen ja "aikuispissisten" kanssa. He ovat valmiita myymään sielunsa ja periaatteensa tällaisen halveksumansa ihmisen positiivisesta huomiosta sekunneissa. Tämä ei perustu tutkimustuloksiin, vaan pitkän ajan introspektioon. Tällaiset ihmiset, (joksi siis lasken edelleen "osittaisesti" myös itseni, vaikka olen ongelman tiedostanutkin) saavat syyttää onnettomuudestaan vain itseään. He eivät oikeasti halua asioiden muuttuvan "ei pinnallisemmiksi" - he haluavat saada tunnustuspalkinnon pinnalliselta kulttuurilta joka on heittänyt heidät yli laidan omassa elämässään. Heidän ihanteensa paljastavat heidän sielunsa - he ovat pinnallisia ja katkeria siitä. Heillä on heikko itsetunto jonka paikkajaksi he haluavat "suuren yhteisön" - tässä tapauksessa pinnallisuuden kulttuurin - hyväksynnän.
George Carlin oli oikeassa kun sanoi että suurin osa ihmisistä, joilla on heikko itsetunto, ovat ansainneet sen.
Pinnallisuuden kritisoijat/naiset rakastuu renttuihin porukka ei ole yhtään parempaa kuin ihmiset joita he kritisoivat. Tämä koskee molempia sukupuolia. Oikeasti nämä ovat kateellisia ja katkeria ihmisiä jotka niin sanotusti kilpailevat samassa sarjassa näiden "Ed Hardy-"-machojen ja "aikuispissisten" kanssa. He ovat valmiita myymään sielunsa ja periaatteensa tällaisen halveksumansa ihmisen positiivisesta huomiosta sekunneissa. Tämä ei perustu tutkimustuloksiin, vaan pitkän ajan introspektioon. Tällaiset ihmiset, (joksi siis lasken edelleen "osittaisesti" myös itseni, vaikka olen ongelman tiedostanutkin) saavat syyttää onnettomuudestaan vain itseään. He eivät oikeasti halua asioiden muuttuvan "ei pinnallisemmiksi" - he haluavat saada tunnustuspalkinnon pinnalliselta kulttuurilta joka on heittänyt heidät yli laidan omassa elämässään. Heidän ihanteensa paljastavat heidän sielunsa - he ovat pinnallisia ja katkeria siitä. Heillä on heikko itsetunto jonka paikkajaksi he haluavat "suuren yhteisön" - tässä tapauksessa pinnallisuuden kulttuurin - hyväksynnän.
George Carlin oli oikeassa kun sanoi että suurin osa ihmisistä, joilla on heikko itsetunto, ovat ansainneet sen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Totuus on enemmän se että osa ihmisistä tekee tasan mikä heitä huvittaa muista välittämättä ja osa toisista ihmisistä (ehkä suurin osa) seuraa heitä sokeasti, lopuilla on joitain arvoja joista he yrittävät pitää kiinni.
Esimerkiksi olisi hyvä käydä jossakin joskus keskustelua pinnallisuudesta ja seksuaalisuudesta yleensä yhteiskunnassa mutta nykyään se on mahdototonta lähes paitsi jollakin tämmöisillä palstoilla joissa sitten ihminen on täysi luuseri kun uskaltaa edes mainita ettei sovi ehkä siihen mitä ihmiset odottavat.
Pahinta on ehkä se että ihmiset kuvittelevat tämän olevan harvinainen ongelma, mutta todellisuudessa se vaikuttaa koko yhteisöön ja sen parisuhteisiin.
Esimerkiksi kun naiset rakastuvat renttuihin/pelimiehiin tai kun miehet pyrkivät olemaan renttuja/pelimiehiä että saisivat paljon naista.
Pahinta on tietty tunteettomuus ja lämmön puute ihmissuhteista, eli elätään lähinnä ihastusten, vihastusten ja himojen kautta.
Jossakin vaiheessa ihminen ehkä herää ja tajuaa että se oli itsellekin vahingollista touhua eikä pelkästään muille. Osa taas jotka aiemmin ovat olleet esimerkiksi uskollisia sortuvat valheisiin ja pettämiseen myöhemmin kun ajattelevat että pitäähän sitä kokeilla kun muutkin ovat niin tehneet.
Vaikea on olla ihmisten kanssa tekemisissä jotka haluavat sekä syödä kaiken kakun minkä suuhunsa saavat että myös säästää kaiken minkä pystyvät.
Loppujen lopuksi kyse on siitä mitä pillun saanti edellyttää mieheltä ko. markkinoilla olevilta naisilta ja miten mies suoriutuu tästä roolistaan osana tätä kulttuuria.
Rooli voi olla se oma paikka tässä parisuhde kulttuurissa. Tapa tehdä ja olla mukana asioissa jotka vaikuttavat ym ym.
Loozerithan olla möllöttävät samat kuteet päällä samassa paikassa samoja asioita tehden valittaen samaa elämänsä naisettomuutta samoilla syillänsä.
Ei ole olemassa mitään yhtä parisuhdekulttuuria. Sori vaan. Se kulttuuri mitä te ihannoitte on juuri tuo ap:n mainitsema Ed Hardy-fruittari-pissis-kulttuuri johon kuuluu röyhkeä käytös (sekä miehillä että naisilla), "pelailu", Seduloissa hengailu, yhden yön jutut sun muut vastaavat. Ketään ei varmaan yllätä jos sanon että ehdoton enemmistö aikuisista tai edes nuorista ihmisistä ei kuulu tuohon muottiin, ja he pariutuvat toisella tavalla ja arvostavat toisia asioita kumppanista.
Kyllä, vahvasti meikattu kiroileva ja itseltään tajun kankaalle joka perjantai juova pissistyttö on viehtynyt siihen kiroilevaan, öyhöttävään Ed Hardy -kundiin. Onko pakko alkaa kilpailla juuri näillä markkinoilla? Haluatteko te itsellenne oikeasti röyhkeän ja veemäisen prinsessatyttöystävän, jonka elämän tärkein arvo on päästä vetämään perjantaisin lärvit Sedulaan?
Jos haluatte, niin sitten vaan Ed Hardyn huppari niskaan, pullo kirkasta pohjiksi ja örveltämään Sedulaan. Jos ette halua, niin älkää valittako.
Naisena olen aivan lopen kyllästynyt siihen että meidät kaikki naiset leimataan sen pahimman teini- ja white trash poppoon käyttäytymisen perusteella tietynlaisiksi. En minäkään arvostele kaikkia miehiä niiden Ed Hardy -öyhöttäjien käytöksen perusteella.
Ap on aivan oikeassa että näillä palstoilla tapahtuva kritiikki naisten parisuhdevalinnoista kohdistuu juuri näiden "koulun suosituimpien" tyttöjen ja poikien parisuhdemarkkinoihin. Esimerkiksi yliopistossa opiskelevat hieman hiljaisemmat tytöt ja pojat ja heidän käyttäytymisensä parisuhdemarkkinoilla unohdetaan täysin, kun malliesimerkiksi pitää saada se Siwan kassa ja sen autonrassaajaEdHardymussukka jotka pyrkivät ensi vuonna kimpassa Big Brotheriin. Miksi?
Jälleen, korkeakoulutettuna naisena en näe omassa tuttavapiirissäni lainkaan tällaisten Ed Hardy -öyhöttäjien suosimista. Päinvastoin, lähes kaikilla on insinööri tai DI tai vastaavan tutkinnon omaava rauhallinen ja vakaa puoliso. Eikä asia todellakaan mene niin että ennen vakiintumista olisi ollut satoja ellei tuhansia yhden yön suhteita mustien miesten ja Ed Hardy YTM:n kanssa (palstan kieltä käyttäen) tai että inssi "joutuisi" huolehtimaan neljästä toisen miehen lapsista. Kyllä nämä fiksut, nätit ja kunnolliset tytöt ovat ottaneet sen fiksun ja kunnollisen miehen opiskeluaikoina samoista piireistä missä on liikuttu, niin minäkin tein (oma kulta on IT-alan päällikkötehtävissä ja tottakai insinööri). Lapset ja asunto-osake hankitaan ennen kolmeakymppiä, elämä on hyvin ylempää keskiluokkaa. Luuletteko oikeasti että koulutetut ja älykkäät naiset pilaisivat mahdollisuutensa tyytymällä johonkin Ed Hardy -öykkäriin kun parempaa on tarjolla?
Mutta kai se vaan on niin että tämän palstan miehet eivät ole kunnollista ja vakavaraista nähneetkään, niin ainoa ketä voi edes yrittää on ne pissikset jotka sitten suosivat niitä Ed Hardy -kundeja.
Tarkoituksenani ei tietenkään ole pilkata Siwan kassoja tai Ed Hardy -hupparia käyttäviä ihmisiä vaan kritisoida sitä kuinka parisuhdevalintakritiikki kohdistuu tietynlaisen maailmankuvan omaavien nuorten käytökseen. Siis juuri näiden BB-kilpailijoiden tyyppisten tapausten, joiden koulutus on vähän mitä sattuu ja elämän tärkein arvo biletys. Samalla ei kuitenkaan haluta huomata sitä kuinka iso osa nuorista ei todellakaan käyttäydy noin, vaan pariutuu jossain muualla kun Sedulassa ja arvostaa elämässään muita asioita kun jokaperjantaista pulloa.
Iso osa nuorista opiskelee, käy töissä - vaikka sitten siellä Siwan kassalla - ja seurustelee ja viettää kohtuullisen vakaata elämää. Bilekuninkaalliset ovat oma lukunsa erikseen, ja on todella erikoista että joku aikuinen tapaa vain tällaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia ja vieläpä yleistää omat kokemuksensa koskemaan vallan kaikkia.
Uskon, että olet oikeassa siinä, että suurin osa ihmisistä pariutuu ihan tuolla mainitsemallasi tavalla. Uskon, että 90% ihmisistä onnistuu parisuhderintamalla, käymään asepalveluksen, kouluttautumaan, treenaamaan ja käymään töissä. Kuulun siihen 10% kuraan joka ei siihen kykene. Me 10% sakki, jolle tuottaa se tyttöystävän hankkiminen vaivalloiselta näemme asiat rajoittuneesti, koska osa meistä on masentuneita, tai vailla puolison rakkautta, joka toisi oikean perspektiivin tähän ongelmaan.
Koska sinulla ja kaltaisillasi on tallella työkyky ja puolison rakkaus, niin tottakai kaltaisesi näkevät asiat kristallinkirkkaina. Me 10% kura kun olemme kuin aidatut lehmät, pääsemme maailmankatsomuksessamme vain niin pitkälle kuin aita on rajattu, koska meille ei ole tullut eikä tule pelastavaa enkeliä, joka avioituisi kanssamme. Ymmärrän kyllä palstan AT- miesten ihan ymmärrettävän ja loogisen tunnetason tästä asiasta. Jos ei kykene löytämään sopivaa siippaa markkinoilta tai jos treffirprofiili ei ole puoleensa vetävä, niin silloin on vähän huonommassa jamassa. Itse uskon, että te 90% eliitti, näette asian oikeassa mittasuhteessa. Olen iloinen että te 90% voitte elää normaalisti, toisin kuin minä, joka elän tällä hetkellä tukipalstojen avulla ( mm. Love- Shy, Yksinäisyys, Sinkut), koska en ole tarpeeksi vahva, että kykenisin kaltaiseksesi.
Se tekee hyvää itsetunnolleni lukea näitä päähänpotkittujen sankarien vuodatuksia. Maailma on teidän 90% eliitin jalkojen juuressa. Uskon, koska olen aavistuksen sairas, niin uskon, että sinä olet oikeassa ja kun olet terveempi kuin minä niin tiedät minua paremmin miten asiat hoidetaan. Uskon, että 80% naisista ja 80% miehistä on ihania ihmisiä. Minun sairauteni vain blokkaa joskus rationaalisen ajattelun ja siksi oirehdin kirjoittamalla tai ajattelemalla vihaa. Minun yhteiskuntapamflettini ovat sairaan miehen vihaa. Se voi antaa tukea kaltaisilleni 10% kuraan kuuluville.
Mutta ajattelen, että sinulla ei ole paljon omakohtaista kokemusta henkisistä tuskista ja ihmistragedioista, jotka ovat vallalla meissä 10% kurassa. Olen tervehtymässä ja sitten kun kykenen normaaliin elämään ja arkeen, niin sitten olen sitä mieltä että Suomeen syntyminen on lottovoitto ja tämä on kuin lintukoto. Vaikka esim. joku Tunisian "Habib", joka raataa kuumalla plantaasilla ja näkee nälkää päivittäin, ottaisi minun paikkani tässä elämässä silmänräpäyksessä. Joku muu tulisi olla elämämme tarkoitus kuin vain rikastuttaa geenipoolia ja olla osana luonnon kiertokulkua. Jos vain löytäisin sellaisen naisen, joka ei ajattele kokoajan seksiä ja rahaa, niin voisin ehkä elää parisuhteessa. Netissä piilevät minunkin mahdollisuuteni.
Toinen vanhempani on psyykkisesti hyvin vaikeasti sairas, ja elänyt elämänsä joskus laitoksessa, joskus hoidossa sen ulkopuolella. Tiedän kyllä, että elämä voi potkia päähän.
Ymmärrän myös, että jos asiat eivät mene kuten niiden "kuuluisi" mennä, sitä alkaa helposti syyllistää itseään ja voida psyykkisesti pahoin. Ei varmasti ole kivaa olla ilman kumppania jos sellaisen haluaisi.
Mutta... Edelleen. Naiset eivät suosi suuressa mittakaavassa örveltäjiä, sillä naiset ovat yksilöitä ja eri naiset suosivat erilaisia miehiä. Se Ed Hardy hupparimies edustaa sinua yhtä paljon kun sedulapissis tai BB-kilpailija minua tai naispuolisia kavereitani. Ei voi siis yleistää. Se on ap:n pointti, se on minun pointti.
kaikki miehet haluavat sen hyvännäköisen sedula-pissiksen eikä sitä kirjastoissa viihtyvää muumi-mammaa. Täydellisessä maailmassa muumi-mammat olisivat seduloissa ed hardy -miesten iskettävinä/nussittavina ja pissikset kirjastoissa AT-miesten kotikentällä.
Miehet arvostat ulkonäköä luonteen kustannuksella.
Mutta sitten on turha kitistä.
Ymmärrän ja tunnen sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan joka on aidosti hyväluonteinen eikä löydä ketään. Sen sijaan on vähän vaikeampi tuntea sympatiaa täysin tavallisen näköistä miestä kohtaan jolle kelpaa vain huippumalli. Se on nähdäkseni täysin itse luotu este pariutumiselle eikä pienemmässäkään määrin naisten tai muiden vika.
Ja mitä nyt tulee sedulapissiksiin niin näkeehän Seduloissakin ihan tavallisen näköisiä (mutta vahvasti meikattuja) tyttöjä ja jopa selvän ylipainoisia tyttöjä. Toisaalta luentosalissa voi olla sievä (mutta vähemmän ehostettu) hoikka tyttö. Ei pissismi tee hyvännäköiseksi, pissismi tarkoittaa vain sitä että on paljon meikkiä jolla peiteetään virheitä.
Mikä/kuka on ed hardy???
on Christian Audigierien Ed Hardyn tatskojen pohjalta suunnittelema merkki, joka on niinsanotun valkoisen roskaväen suuressa suosiossa. Kyseisiä releitä voi nähdä esimerkiksi Johanna Tukiaisen ja Britney Spearsin päällä.
Oukki, kiitos, kävin googlettamassa ja aika kakarakamaa oli :DDD
Ensinnäkin sinulla ei ole omakohtaista kokemusta kriiseistö tai et ole itse joutunut elämäntragedioiden uhriksi. Olen itse sairastunut psykoosin ja skitsofrenian. Ymmärryksesi henkisistä ongelmista on heikko. Muutenkin suhtautumistapasi oli heikoimmillaan hirvittävä ja parhaimmillaan kuvottava.
En ota kantaa tuohon sedulapissis- skeemaan, koska se on yleistystä, jota tarvitset koska sinulla ei ole mielipidettä eikä mitään sanottavaa.
Niin, lapseen ei tietenkään vaikuta mitenkään vanhemman vaikea, mielisairaalahoitoa vaativa sairaus. En todellakaan ala erittelemään netissä miten asia on vaikuttanut minuun ja sisaruksiini, mutta voit olla varma että on vaikuttanut. Se on ollut meille lapsena elämäntragedia mitä ei tietenkään voi ymmärtää jos itsellä on ollut hyvä koti ja turvalliset vanhemmat. Omakohtainen mielenterveysongelma olisi varmasti ollut monella tapaa vähemmän traumaattinen kun se mitä koin lapsena, ei mitään kykyä vaikuttaa asioihin.
Sedulapississkeema on tietenkin yleistys, eivät edes kaikki Sedulan asiakkaat suosi näitä Ed Hardy -miehiä. Mutta ajan takaa sitä että on olemassa erilaisia mikrokulttuureja joista kaikissa ei arvosteta ördäystä.
"Ymmärrän ja tunnen sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan joka on aidosti hyväluonteinen eikä löydä ketään"
No minä en ole löytänyt ketään vielä, vaikka en perusta pelkkään ulkonäköön. Koulutukseltani olen myös it-alan insinööri AMK-pohjalta, tosin arvelen että ei ole kovinkaan hyvät mahdollisuudet saada ketään kun on työtön. Kaikki vaan hakee työssä olevaa, mutta kun tää työttömyys on vaan väliaikanen tilanne siihen asti kunnes saa töitä.
"Miehet arvostat ulkonäköä luonteen kustannuksella. "
Tuo asia ei ainakaan omalla kohdallani pidä paikkaansa niin yhtään mitään. Kyllä mulla on se luonne tärkeempi kuin ulkonäkö.
"Kyllä nämä fiksut, nätit ja kunnolliset tytöt ovat ottaneet sen fiksun ja kunnollisen miehen opiskeluaikoina samoista piireistä missä on liikuttu"
Elikkäs minä siis olen tehnyt virheen siinä mielessä että en opiskeluaikana liikkunut missään muualla kuin periaatteessa vain tunneilla ja tenteissä.
"Toisaalta luentosalissa voi olla sievä (mutta vähemmän ehostettu) hoikka tyttö"
Joillakin tunneilla kyllä oli, mut enhän mä silloin ajatellu koko asiaa vaan oli opiskelu tärkeempi.
"No minä en ole löytänyt ketään vielä, vaikka en perusta pelkkään ulkonäköön. Koulutukseltani olen myös it-alan insinööri AMK-pohjalta, tosin arvelen että ei ole kovinkaan hyvät mahdollisuudet saada ketään kun on työtön. Kaikki vaan hakee työssä olevaa, mutta kun tää työttömyys on vaan väliaikanen tilanne siihen asti kunnes saa töitä."
Varmaan työttömyys on jonkinlainen ongelma. Siihen liittyy negatiivisia mielikuvia. Sen lisäksi se kaventaa elämänpiiriä eikä ole mahdolista tavata uusia ihmisiä yhtä paljon kun työssäkäyvällä on.
""Miehet arvostat ulkonäköä luonteen kustannuksella. "
Tuo asia ei ainakaan omalla kohdallani pidä paikkaansa niin yhtään mitään. Kyllä mulla on se luonne tärkeempi kuin ulkonäkö."
Eihän tuo ylläoleva lainaus kai minulta ole?
"Elikkäs minä siis olen tehnyt virheen siinä mielessä että en opiskeluaikana liikkunut missään muualla kuin periaatteessa vain tunneilla ja tenteissä."
En tarkoita että parin löytäminen on myöhäistä nyt. Mutta parin löytäminen opiskeluaikana on helpompaa kun monet ovat vielä vapaita ja opiskelijaelämä mahdollistaa vastakkaiseen sukupuoleen tutustumisen oheistoiminnan kautta.
"Joillakin tunneilla kyllä oli, mut enhän mä silloin ajatellu koko asiaa vaan oli opiskelu tärkeempi."
Minusta nuo eivät sulje toisiaan pois. Aika monella on opiskeluaikana seuraelämää ja silti opinnot sujuvat hvyin / mallikkaasti. Oma lukunsa sitten ne tyypit jotka käyvät opiskelijabileissä neljästi viikossa eivätkä saa tenttejä läpi. Voin puhua vain omasta ja ystävien puolesta mutta kyllä meistä kaikki saivat kurssit läpi hyvin arvosanoin vaikka teimme muutakin kun istuimme kirjastossa tai koneella ja joskus jopa juhlimme.
Nuorelle ei pitäisi koskaan sanoa että opinnoissa pitää keskittyä vain opintoihin, se voi johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen jolla on kauaskantoiset seuraukset.
"Eihän tuo ylläoleva lainaus kai minulta ole? "
Ei ole se on tuolta kotikentältä.
"Nuorelle ei pitäisi koskaan sanoa että opinnoissa pitää keskittyä vain opintoihin, se voi johtaa sosiaaliseen syrjäytymiseen jolla on kauaskantoiset seuraukset"
No ei mulle kukaan oo sanonut että vain opiskeluihin keskittyä. Se vaan oli mulla oma valinta, ei vaan kiinnostanut lähteä mihinkään bileisiin. No joo olihan tuossa yks hyvä puoli olin varmaan koko oman alan vuosikurssin toiseksi paras, yli 3.5 keskiarvolla. Mut muuta hyötyy tuosta ei ollut, töitä kun on hirveän vaikea saada varsinkin kun ei ole kokemusta, lisäksi kun asun keskisessä suomessa. No joo ilman kokemusta vaativia paikkoja löytyy mutta vain pk-seudulta, vois kyllä muuttaa tuonne pk-seudulle niin varmaan sais töitä, mutta ei kannata kun sitten tulee kysymys mistä löytää sopivan edullinen asunto... Ainoastan silloin pystyy muuttaa jos ois varma että työpaikka ja asunto löytyis.
Ai niin onhan niitä työpaikkoja muuallakin kuin pk-seudulla mihin ei vaadita kokemusta, mutta kun ne ei ole it-alan tuotekehitys ja sunnittelutehtäviä. Ei ainakaan ole osunut eteen semmoisia. No silloin tällöin on ollut mutta niihin on aina vähintään kymmeniä muita hakijoita, joilla sattuu olemaan peräti kokemusta. Kun työnantajat eivät nykypäivänä pk-seudun ulkopuolella katso mitään muuta kuin alan kokemusta, siitä seuraa että paljon hyviä tekijöitä karsiutuu pois...
No mutta tämä oli vähän off-topiccia mutta aattelinpa vaan sanoa.
Naiset ovat vastuussa minun elämästä, koska he ovat sen pilanneet.
Älä käytä monikkoa - vain yksi nainen, äitisi, on vastuussa, kun on mennyt sinut pyöräyttämään.
"Päinvastoin, lähes kaikilla on insinööri tai DI tai vastaavan tutkinnon omaava rauhallinen ja vakaa puoliso."
Sori vaan hani, mutta olen todennut että koulutus ei juurikaan lisää itseeni kohdistuvaa naisten kiinnostusta- lähinnä yh:t tässä ice-breaker iässäni eli kolmen kympin korvilla alkavat nyt tulla tutuiksi nettideittien välityksellä. On toki muutama lapsetonkin, jopa treffeillä kanssani käynyt, mutta syitä en erittele julkisesti....
Ymmärtänette pointtini sen enempää kuvailematta. Ja ne naiset joista itse kiinnostun heti paljon eivät yleensä niin kovin pitkään seurassa viihdy. En tarkoita sedula-prinsessoja, vaan normi naisia jotka ovat mieleeni ulkonäöltään ja toki luonne merkkaa tosi paljon! Sitä ei naisen tukan sävyte ja kilomeikkiä naamassa voi paikata ;)
Elämänarvoni ovat perinteiset modernilla tavalla. Se tylsyyteni lähtee siitä että en vieläkään ole tarpeeksi rohkea selvin päin vetämään sitä "roolia" jolla supliikki miehet hurmaavat naisensa. Tiedostan tämän puutteeni ja joka kerta naisten kanssa kun olen tekemisessä se takoo takaraivossani: ole supliikki ja rohkea.
En ole katkera "markkinoille", joissa en menesty kuten tämä main stream väki joka on in omissa markkinoissaan. Jos vaan naisen saamiseen auttaa Ed Hardy-huppari, tilaan kaksi heti. Toisen viikolle, toisen vkl.
Haluanko markkinoida itseni sedula-prinsessoille? EN! Koska minä en ole sitä mitä he ovat.
En voi sietää BB:tä, vaikka joku mielenkiintoisesti ajatteleva mies siellä on käynytkin "pyhän hengen" tuulettamassa ;)
Minä en voi kertoa yksinkertaisen nettikirjoituksen pohjalta mikset saa kun yh-naisia treffeille kanssasi eikä sitä voi tehdä kukaan muukaan. Voin kuitenkin tarkkailla ympäristöäni, ja ympäristöstäni huomaan että DI- ja inssimiehet ovat kyllä tietynlaisten (= koulutettujen ja ns. kilttien tyttöjen) mielestä paljon Ed Hardy -kundeja haluttavampia. Tai ainakin tällaiset inssi/DI/muu akat tutkinto miehet päätyvät parisuhteeseen koulutettujen "kunnon tyttöjen" kanssa. Oman puolison kaikki kaverit ovat insinöörejä tai diplomi-insinöörejä eikä heistä kukaan taida olla sinkku. Samoin, omien kavereiden ja tuttujen puolisot ovat sellaisia perinteisiä kunnon miehiä. Renttujen tai örveltäjien perään ei haikaile kukaan.
Asia voi ehkä selittyä osittain iällä. Yleensä nämä DI-ekonomi (esimerkki, tietenkään miehen ei tarvitse olla DI eikä naisen ekonomi) parit syntyvät opiskeluaikoina eli kun ikää on 21-26v. Kolmekymppisenä voi tulla vastaan tilanne, jolloin monet "parhaat" on poissa markkinoilta perustamassa sitä perhettä sen opiskeluajan kullan kanssa. Tilanne voi muuttua sitten jos tulee eroja, mutta tällöin näiden naisten ja miesten ikä on 40 eivätkä he enää etsi itselleen perheenperustamiseen kumppania.
Eli ehkä kysymys on siitä että jos haet tietynlaista (= kilttiä ja kunnollista) tyttöä, sellaista joka ei elä BB-elämää... Niin sillä tytöllä on jo mies. Ja jos tällainen tyttö päätyy vapaille markkinoille, hän löytää hyvin nopeasti uuden samanhenkisen miehen. Tällaiset tytöt eivät roiku vuosikausia nettideiteillä etsimässä sitä oikeaa, koska he löytävät parin.
Itse koulutus ei tietenkän lisää kiinnostusta, mutta yleensä kumppani tavataan omista piireistä.
Oikeastaan voisi kysyä että mikset ottanut tyttöä aikaisemmin? En halua olla julkea, mutta tietyllä tapaa juna on mennyt jo. Lapseton, perhe-elämää haluavat kunnollinen tyttö vapaana kolmenkympin tietämillä on harvinaisuus, ja toisaalta parikymppiset opiskelijatytöt haluavat sen omanikäisen kumppanin. Perhekeskeisillä kolmekymppisillä on jo lapsia tai vähintään kumppani, jos on käynyt huonosti eli on tullut ero niin lapsia exän kanssa.
Esität kyllä hyviä pointteja jotka kuvaavat hyvin asiaa.
Mutta minä niin karsastan juuri tätä naisten juna-ajattelua. En osaa vastata kysymykseesi miksi luonto ajoi tämän tikan pojan puuhun aivan liian myöhään.
Toki toivoisin että se tuleva kultani olisi hiukan friikki kuin itse olen luultavasti näiden 15-vuotiaana poikaystävänsä luona asuneet naiset varmaankin luulevat. (ironiaa). Eli tavallaan hän voisi ymmärtää miksi olen mitä olen. Voi silti olla hyvä jopa ellen sanoisi parempi kumppani kuin moni muu-koska se mitä olen ei voi kun parantua suhteen myötä. Parisuhde menestyjät vain näkevät ne vikoinani.
Tiedän tasan tarkkaan että virheettömät kiltit ylkkäri työt eivät tästä poikamiehestä ehkä niin perusta.
En sanonut että yh nainen ei minulle kelpaa, kunhan on muuten mätsää :)
Terävöitän vielä hieman. Juna-ajattelu ei ole naisten ominaisuus vaan on totta että vapaita ja etenkin vapaita ja lapsettomia kolmekymppisiä on vähemmän kun vapaita ja lapsettomia parikymppisiä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä haastavampaa on löytää itselleen kumppani. Enkä halua halventaa yksinhuoltajaäitejä tai yhteishuoltajaäitejä, vaan haluan tuoda esiin sitä että kolmekymppisen sinkun voi tosiaan olla haastavaa tavata oman ikäryhmänsä edustajia jotka ovat vapaita, joilla ei ole lapsia ja jotka ovat vielä muuten niin kiinnostavia että suhde tulisi kyseeseen. Moni mies ja nainen etsii kolmekymppisenä jotain tietynlaista ihannetta. Puolison pitää olla vapaa, fiksu, kunnollinen, lapseton, koulutettu ja vielä kivannäköinen. Onko tällaisia naisia tai miehiä kolmenkympin korvilla paljon vapaana? Väittäisin, että aika moni on parisuhteessa vaikkei täyttäisi puoliakaan noista kriteereistä ja ne jotka täyttävät luettelemani kriteerit ovat niin haluttua seuraa että kilpailu on todella kovaa. Elleivät sitten ole ihan mökkiytyneet kotiin.
Tähän kun vielä lisää sen että monikaan nainen ei halua itseään paljon vanhempaa puolisoa, niin markkinat ovat oikeasti aika ahtaat.
on 6 miljardia ihmistä joista puolet alle 25v ja joiste puolet naisia, eli sinulla on valinnanvaraa 1,5 miljardin verran.
Ja maailmassa on köyhiä, mutta kauniita naisia PALJON. Tietysti jos joku haluaa ostaa ruokansakin Stockmannilta niin siitä vaan.
"Tietysti jos joku haluaa ostaa ruokansakin Stockmannilta niin siitä vaan."
Sinänsä sivuseikka mutta kuvaa hyvin sitä kuinka pihalla tällä palstalla ollaan: Stokkan herkussa tavallisten elintarvikkeiden hinnat on ihan kohtuullisia, vertailu paljastaa lähiSiwan olevan kalliimpi..
" Stokkan herkussa tavallisten elintarvikkeiden hinnat on ihan kohtuullisia, vertailu paljastaa lähiSiwan olevan kalliimpi.. "
Totta, Siwa on todella kallis kauppa verrattuna Stokkan herkkuun jos ihan tavallisista elintarvikkeista puhutaan.
Niin. On tainnut siinä ympäristön tarkkailussa jäädä huomaamatta sellainen asia, että homma ei taida mennä ihan niin, että on vain seduloiden örveltäjät ja diplomi-inssit. Siihen väliin mahtuu myös aikamoinen kirjo. Esim jos työskentelee amispohjalta miesvaltaisella alalla, mutta ei baarit kiinnosta, niin pitääkö sitten hakeutua joihinkin yliopistotyttöjen opiskelijabileisiin vai? Entä jos asuu vielä kaupungissa missä ei paljon ole opiskelumahdollisuuksia eikä siis opiskelijoitakaan? Pitäisikö sitten lähteä opiskelemaan sen takia, että löytäisi naisen? Ei voi olla perinteinen kunnon mies jos ei ole vähintään insinööri? Pitäisikö jo peruskoulussa opintoohjauksen tunneilla ottaa tämä seikka esille ammattia valitessa?
Kunnollisilla (ja vähemmän kunnollisilla) pelkän ammattikoulun käyneillä miehillä on suhteita.
Kai siellä teidän amiksessa tyttöjä opiskeli? Ainakin siskon ammattikoulussa opiskeli sekä miehiä että naisia, ja sisko löysi miehen kuljettajapuolelta.
Joo no oli pari naisvaltaista linjaa mutta omalla osastolla ei ollut yhtään (tyttöjä kuitenkin paljon vähemmän kuin poikia). Kuten varmaan myös tiedät, ei toisella asteella ole juurikaan (tai ainakaan meidän oppilaitoksessa ei ollut) mitään samantyylistä toimintaa kuin ylemmillä opiskeluasteilla, että järjestetään noita yhteensulauttamistapahtumia (opiskelijabileet, fuksiaiset yms) vaan pyöritään kyllä aika pitkälti omissa porukoissa.
Kaiken lisäksi pointti oli että jos työskentelee jo, eli ne koulut on jääneet jo taakse... Eli jos ei ole "sedulaörveltäjä" niin missä niitä kunnon tyttöjä sitten käytännössä tapaa?
oman tuttavapiirin kautta? Kai sinulla on ystäviä joilla on naisystäviä joilla on ystäviä? Enin osa parisuhteista muodostuu tuttavapiirin kautta.
Niinhän ne taitaa muodostua, mutta mistä johtuu sitten se paradoksi, että jotkut ovat yksin vaikka olisikin kavereita ja kavereiden kavereita? Kai se sitten vaan merkkaa sitä, että on yksinkertaisesti paska jätkä.
Kaveripiirejäkin kun on monensorttista, voi olla samanlaisessa ikisinkkutilanteessa olevia, jo vakiintuneita, niitä sedulaörveltäjiä sun muuta. Myös ne harrastukset ja kiinnostuksen kohteet joiden parissa vapaa-aikaa tulee vietettyä on tullut nekin valittua juuri sellaisiksi, että niiden parissa ei naisia niin paljon ole. Ja vaikka ammattikoulun olenkin käynyt niin kyseessä ei ole mikään autonrassaaminen tai muu vastaava mitä nyt naiset yleisesti ottaen voisivat vähän junttina pitää.
Noista ylemmistä puheistasi saa myös sen kuvan, että se mammona, maallinen asema, ylempi keskiluokkaisuus yms olisi tärkeitä, elikkä pitääkö näille kunnon tytöille sitten ollan tarjota omakotitaloja sun muuta, että olisi hyvä? Ei sillä, että omassa toimeentulossa nyt sinänsä olisi erityisen paljon valittamista, mutta silti. Onko se mahdotonta, että nainen olisi kiinnostunut siitä miehestäkin ensisijaisesti ihmisenä, eikä siitä hullaantumisen tunteesta, minkä mies saa kuolaamisellaan aikaiseksi, tai vaihtoehtoisesti siitä mitä mies omistaa? Tai tiestysti varmaan myöhemmin onkin, mutta tuntuu kuin nämä olisivat ne kaksi lähtökohtaa koko hommalle.
"Niinhän ne taitaa muodostua, mutta mistä johtuu sitten se paradoksi, että jotkut ovat yksin vaikka olisikin kavereita ja kavereiden kavereita?"
En tiedä. Tarkoitin viestilläni sitä että tuntemattoman kanssa sen yhteisen sävelen löytäminen on arpapeliä. Vaikka baarissa. Lähestyt jotain, mutta mistä tiedät yhdistääkö teitä yhtään mikään? Kaveripiirin kautta löytyy varmasti jo jotain yhdistäviä tekijöitä.
"Noista ylemmistä puheistasi saa myös sen kuvan, että se mammona, maallinen asema, ylempi keskiluokkaisuus yms olisi tärkeitä, elikkä pitääkö näille kunnon tytöille sitten ollan tarjota omakotitaloja sun muuta, että olisi hyvä?"
No tuskin akateemisen koulutuksen hankkinut, työssäkäyvä nainen alkaa miestä elättämään. Varmasti useimmat arvostavat sitä että jääkaapissa on muutakin kun valo, että on varaa maksaa laskut ajallaan ja että jää käteen vähän ylimääräistä joskus vaikka lomamatka varten. Tähän riittää ihan normaali tulotaso. Rikas ei tarvitse olla. Summa summarum, tulotasolla on siis jotain väliä.
"Onko se mahdotonta, että nainen olisi kiinnostunut siitä miehestäkin ensisijaisesti ihmisenä, eikä siitä hullaantumisen tunteesta, minkä mies saa kuolaamisellaan aikaiseksi, tai vaihtoehtoisesti siitä mitä mies omistaa?"
Ei mies saa kuolaamalla aikaiseksi hulluuntamisen tunnetta, vaan hullaantumisen tunne syntyy kun ihastuu.
Kokemusta minulla on "vaarallisen tuntuisista" miehistä.
- voivat koska tahansa hylätä naisensa,etsiä sekunnissa uusi nainen kainaloon,vaikkapa edellisen naisen silmien edessä ja muidenkin nähden.
-eivät välitä,jos joku loukkaantuu tai häitä joudutaan perumaan viime hetkellä.
- raha,naiset,viina.Pyhä kolmio monelle renttumiehelle.Naisia pluraalissa.
- täynnä ismejä.Syrjii,haukkuu, alistaa,tyypillisen rentun tapoja.
-heille teinivuodet ovat yhä päällä ja renttu osaakin sulautua nuorisojengeihin.Varo,jos olet 23v. nainen ja haluat uskollisen miehen.Renttu juhlii 16v. tyttöjen kanssa.
- kun renttu suuttuu,se tulee äkkiä ja on itsekkyyden purkautumista.
Tämä lista ei ole yleistävä missään nimessä vaan pahimmat ääripäät huomioiva.
Rentun ainoa ja paras valtti naismarkkinoilla on komea,miehekäs ulkonäkö ja macholihakset.
Ota huomioon se mikä rooli on vallisevalla kulttuurilla. Vallitseva kulttuuri(siis se miten n.s tavalliset ihmiset elävät ja mitä he arvostavat ja toisaalta halveksivat) on se joka luo paineet sen suhteen miten olisi elettävä.
Minulla asiat alkavat olla jo siinä pisteessä etten oikeastaan edestiedä mitä minun tulisi tehdä jotta voisin muuttaa omaa elämääni. Olen tällekkin palstalle kirjoitellut kymmeniä kertoja siitä mitä kaikkea olen yrittänyt tehdä jotta parantaisin asemaani parisuhde markkinoilla. Olen kehittänyt henkistä fyysistä puoltani erilaisilla oppailla ja harjoitteilla. Olen panostanut ulkonäköön ja sosiaaliseen statukseen. Monesti kun tälläkin palstalla olen luetellut kaikkia saavutuksiani niin olen saattanut saada vastaukseksi etteivät naiset ihastu suorituksiin vaan persoonaan. Mitä tästäkin pitäisi päätellä. Onko persoonani niin vastemielinen ettei yksikään nainen halua seurustella kanssani? Minulla on kuitenkin kavereita jotka seurustelevat ja he jopa pitävät minua ihan hyvänä tyyppinä ja toisaalta en näe heidän persoonissaan mitään ratkaisevaa eroa omaan persoonaani. Muutenkin kun saan pakit ensimmäisen lauseen jälkeen niin missä vaiheessa pakkienantaja on ehtinyt tutustua persoonaani. Olen yrittänyt kehittää tätä mystistä persoonaani erilaisia mielenhallinta oppaita lukemalla jotka ovat saattaneet pelastaa minut myös masennukselta. Olen yrittänyt kehittää persoonaani myös tekemällä erilaisia näytelmä harjoituksia. Persoonan kehittäminen on myös erittäin vaikeaa koska siihen ei ole liiemmin tarkkoja mittareita.
Miltä näytät, miten lähestyt ja ketä lähestyt?
En saa tästä irti millaisia ovat yrittämäsi naiset?
JA mitenkä vastaat heidän ihannekumppaniaan?
Ei siihen olekkaan mittaria, tai instrumenttia jolla arvioida tuloksia! Tulos on se että voit pitää hyvää keskustelua joka on mielenkiintoista, sujuvaa, iloisen soljuvaa, ja molemminpuolin edistävää keskustelua.
Kiinnostus-eli miten markkinoi itsensä naiselle- pitää rakentaa kivi kerrallaan. Ottaa se suurin riski että ei onnistu.
Kun yrittää täysillä, epäonnistuminenkin tuntuu hyvältä kuin että ei yrittäisi ollenkaan.
Ulkonäköäni en tarkasti osaa komentoida. En ole mikään malli poika mutta en myöskään ole selkeästi ruma. Pukeutumisestani voin sanoa että uskallan pukeutua ns tredikkäästi mutta en toisaalta uskalla vetää pukeutumistani täysin yli esim vaaleanpunainenpuku. Vaatetuksessa käytän usein makutuomareina myyjiä ja naispuolisia sukulaisiani. Vaaleanpunaista, oranssia ja violettia voin käyttää ns mausteväreinä pukeutumisessa mutta en uskalla näitä ottaa hallitseviksi väreiksi. Yleisesti pyrin näyttämään hyvältä ulkoisesti. Huolehdin ihostani voiteilla ja ajan partani aina ennen uloslähtemistä. Kuorin ihoni noin kerran viikossa ja pyrin kosteuttamaan sen hyvin. Hiuksiini on lähes pakko käyttää joko vahaa tai geeliä että niiden kanssa edes kehtaa liikkua ihmisten ilmoilla. Baarissa taas yleensä lähestyn sellaisia seinäruusu tapaisia naisia jotka pystyvät minua jollain tasolla viehättämään. Baarissa minua viehättävät erilaiset naiset joten on aika vaikea sanoa millaisia naisia oikeasti lähestyn. Soljuvassa keskustelussa minun ongelmani ehkä on nimenomaan liiallinen korkealentoisuus.
Jos oma ulkonäkö on kunnossa, unohda seinäruusut. Eivät ne ole kiinnostuneita trendikkäästä ja hyvännäköisestä kundista ja jos ovat niin luulevat sitten että pelleilet.
Tärkeintä on keskustelunavaus, siitä et sano mitään. Joskus olen saanut naisen treffeille vaikka mulla oli päällä verkkarit (ei siis mitkään trendikkäät verkkarit vaan oikeat urheiluun käytettävät verkkarit) ja tukka sekaisin kun onnistuin jotenkin vain saamaan naisen huomion. Kai sitä kiinnosti miksi joku verkkarityyppi juo Cosmopolitania baarissa ja jäi siksi juttelemaan. Geelitukkaisia trendipoikia naiset näkee muutenkin. Minä olen ainakin... erilaista.
Mukavan kumppanin löytäminen on valitettavasti täysin sattumanvaraista. Se oikea tulee sitten kun tulee, jos tulee.
Muista, että kaikkia ei ole tarkoitus miellyttää, vaan lopulta riittävää on se, että voit miellyttää yhtä. Jos tykkäät puhua korkealentoisia, etsi korkealentoisia naisia. Voisiko joitakin naisia kenties epäilyttää hieman se, että he näkevät sinusta, kuinka paljon olet panostanut ja harjoitellut saadaksesi naisen? Oletko epävarma itsestäsi? Etsi itseäsi sen sijaan, että yrittäisit miellyttää kaikkia. Kun löydät itsesi, löydät ehkä helpommin sen oikean rakkaankin. Kuulostat mukavalta ihmiseltä tekstisi perusteella, joten ongelma ei ainakaan ole siinä.
Noihin kysymyksiin on tosi vaikea vastata nettikirjoitusten perusteella, pitäisi nähdä ihminen livenä. Ulkonäkö, sosiaaliset taidot ja persoona kaikki ratkaisevat osittain. Myös se, millaisia naisia lähestyy.
AP on selkeästi pohtinut asioita, hänen kirjoituksensa oli viisas. Toivottavasti tämän palstan ihmiset ymmärtävät, ettei heidän ongelmansa ole oikeasti toinen sukupuoli, vaan he itse.
olen yh omasta vapaasta tahdostani.. kaikki lapseni on avioliiton tulosta..mutta ei enää pinna kestäny kuunnella yökaudet huoritteluja (baarimikkona olin duunissa) eli siis yöt poissa(aviomies soitti lähes tunnin välein duuniin..alko jo duunikaveritkin kattoon pitkään ..) ..nyt uutta ammattia opiskelen ja olen myös ylpeä saavutuksistani.. kolmee poikaa kasvatan..käyn koulua yms.....eli mutta joku vaan puuttuu mun vierestä....
paskan aviomieheksi alunperin?
niin jännittävä.
ATM ei uskalla edes huoritella :D
"paskaan". Miehen "paskuus" paljastuu aina vasta kun on liian myöhäistä