Olette jonkun lapsia ja lapsenne lapsenlapsia.
Kun erotatte, oletteko tulleet koskaan ajatalleeksi, miten paljon muitakin ihmsiä liittyy tähän eroonne tavalla tai toisella.
Lapsenne ja läheisenne joutuvat ihan samalla tavalla valtavaan traumaan ja kriisiin, usein he joutuvat siihen myös niin äkkiä, että se tulee kuin pommi alas ja jos siihen samaan syssyyn on jo vieras henkilö sisällä, tuntuu varmasti silta kuin kaikki hajoaa.
En edes jaksa ymmärtää, kuinka lapset sen kaiken voivat elää, se on niin hirvittävä tilanne.
Itseltänne on täysin unohtunut nämä liitännäiset, huudatte lapsillenne ja vaaditte heiltä aivan mahdottomia.
Mitkään tavaran, lejujen ostot eivät korvaa äidin ja isän syliä pienelle lapselle, mutta itse unohdatte tyystin.
Myös itsekunnioituksenne unohdatte, sivullista menonne todella pelottaa, harkintakykyä ei näy missään.
Itse en kyllä erotessani minkäänlaista miestä päästäisi lähelleni enää haavoittamaan, yrittäisin kaikin voimin menneä yksin lasteni kanssa eteenpäin. Järkyttävää nähdä minkalaiset miehet kelpaavat puolison tilalle, ei heitä tunneta lainkaan, kostoakao tämä on. Särjette itsenne lopullisesti.
Kun erotatte, oletteko tulleet koskaan ajatalleeksi, miten paljon muitakin ihmsiä liittyy tähän eroonne tavalla tai toisella.
Lapsenne ja läheisenne joutuvat ihan samalla tavalla valtavaan traumaan ja kriisiin, usein he joutuvat siihen myös niin äkkiä, että se tulee kuin pommi alas ja jos siihen samaan syssyyn on jo vieras henkilö sisällä, tuntuu varmasti silta kuin kaikki hajoaa.
En edes jaksa ymmärtää, kuinka lapset sen kaiken voivat elää, se on niin hirvittävä tilanne.
Itseltänne on täysin unohtunut nämä liitännäiset, huudatte lapsillenne ja vaaditte heiltä aivan mahdottomia.
Mitkään tavaran, lejujen ostot eivät korvaa äidin ja isän syliä pienelle lapselle, mutta itse unohdatte tyystin.
Myös itsekunnioituksenne unohdatte, sivullista menonne todella pelottaa, harkintakykyä ei näy missään.
Itse en kyllä erotessani minkäänlaista miestä päästäisi lähelleni enää haavoittamaan, yrittäisin kaikin voimin menneä yksin lasteni kanssa eteenpäin. Järkyttävää nähdä minkalaiset miehet kelpaavat puolison tilalle, ei heitä tunneta lainkaan, kostoakao tämä on. Särjette itsenne lopullisesti.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puhut selvästi tietystä tapayksesta, mutta yleistät sen koskemaan kaikkia.
Itse erosin vaimostani reilu vuosi sitten, eroon päädyttiin aikuisten ratkaisuna, mutta eroaminen hoidettiin lapsenehdoilla. Lapsen edessä ei huudeta, kukaan ei juossut ulos asunnosta ovet paukkuen, poismuuttaminen tapahtui hitaasti ja harkiten. Asiassa varmasti auttoi se että olemme nuoria, sosiaalisia ja keskustelevia ihmisiä. Kaikilta traumoilta lapset, isovanhemmat, sukulaiset, ystävät jne. eivät varmasti voi säästyä, mutta asioiden rehellinen kertominen auttaa.
Kun ero hoidetaan joka suuntaan asiallisesti vältytään paljolta pahalta.
Tiedossani on nyt tapaus, että minkäänlaista merkkiä ei ollut olemassa, yhtä äkkiä ilmoitus erosta ja siinä ei mitään järkevää syytä, heti vieras ihminen esiin, lapset erotettu isovanhemmista. Kukaan ei tiedä miten lapset voivat, hekin saivat vain huomata asiat, että ei enää isää kotona ja ihan outo ihminen yhtenään siellä.
Läheisten piirissä on suuri pelko ja huoli, lapset ovat vielä niin pieniä, mutta kuitenkin jotakin ymmärtävät.
Kyyneleitä on nyt tulvinut monella suunnalla ja paljon, kaikki ovat yhtenä kysymysmerkkinä, miksi, miksi ja miksi ?
Puoliso on saanut tiedon myös ihan yllättäen, hän on aivan mykistetty, ei puhu mitään, tietenkin on ollut jotakin aikaisemmin, mutta uskoa eroamiseen ei.
Mitään ei saa kysyä tai sanoa. Ei saa mennä käymään. Tilanne on ihan kauhistuttava.
Pelko lasten tilasta on heidän sydämessään ihan tuskasta vääränä.
Vaikka tämä uuden löytänyt varmasti häpeää tilannetta, niin ei hänen silti tule polttaa kaikki siltoja ja tehdä pahaa vahinkoa kaikille. Itselläni rakkaus lasta kohtaan ja kunnioitus "tulevaa exää" kohtaan estivät hölmöilyn.
En ymmärrä isovanhempien eristystä, itse olen oikeastaan vain lähentynyt anoppini kanssa eron jälkeen. Nyt nimittäin puolet ajasta on yhteydenpito myös näihin isovanhempiin on minun VASTUULLA, lapselle on tärkeää antaa mahdollisimman turvallinen tunne. Erossa tulee olla kyse siitä että vanhemmat muuttavat eriosotteisiin, ei siitä että lapsi eroaa puolesta suvusta aina tietyksi määräajaksi.
Vaikka sanot, että aikuiset eroavat, lapset ja läheiset erotetaan, heille se on pakko. Heiltä ei kysytä mitään, heitä ei ajatella, heitä saa kohdella kaltoin, kun itse ei tule toimeen itsensä/ valittunsa kanssa.
Voin sanoa, että lapsille ja läheisille se on hyvin raskas prosessi, heiltä viedään paljon pois, elämänhalu, suuri joukko ysstäviä, tuttuja.
Se on heille jonkinlainen kuolema elämässä. tätähän tuskin edes ajattelette.
Pienet lapset, sitä eivät vielä tiedä, mutta kasvaessaan kasvukivut ovat suuret ja aikuisena sairastavat tätä lapsena saatua ymmärtämätönta traumaa monella tavalla.
Nuorilla on rikoksia, psyykensairauksia, koulutyö ei suju, tässä vain hipaisu siihen pahaan, mitä seuraa silloin kun eroaminen on tehty pelkästä ehkä seksin hausta, uskottomuudesta ja yhtenä päivänä vaan sitten kaikki on poikki.
Meillä lapsetkin pitivät eroa parempana ja nyt on kotonakin rauhallisempaa, joten kuka tästä kärsi? Ehkä sinä, mutta mitä ihmettä tämä tuntemattomalle kuuluu???
Mahtaneeko tämä alkuperäinen kirjoittaja olla se, joka syytää viikottain tuota liirumlaarumia erilaisin otsikoin tänne avioerosivulle?
Jos sinä, ap, olet yksi ja sama jutunvääntäjä, niin etkö voisi kirjoittaa vain yhtä ainoaa pötköä. Ei tarvitsisi aloitella uusia ja uusia avioerovastaisia höpötyksiä.
Olen jo kyllästynyt, kun joudun jatkuvasti toteamaan uusien otsikoiden sisältävän samaa soopaa päivä toisensa jälkeen. Ole huolestunut ihan itseksesi.
Mikä liekään hänelle avioerossa se kaikista kamalin asia? Häpeä? Ilmeisesti on sama kirjoittaja, joka häpeää ja itkee tyttärensä avioeroa? Oiskohan aika hänen ottaa yhteyttä terapeuttiin, jota suosittelee kaikille eroaville ja jonka seurauksena ei eroa tule? Tuli mieleen että iltalehdessä tai -sanomissa oli hyvä juttu siitä, että parisuhteen voi ruotia ja analysoida karille...
Niin tuttua virttä aloittaja veisaa. On se kamalaa, että elämä pyörii toisten eroamisessa niin, että nuppi on sekaisin. Hirveä turhauma päällä siitä, ettei äidiltä / anopilta ole kysytty lupaan asiaan... Ja sitten vedetään tietysti lapsi-kortti esille, kun ei muuta voida.
Muiden syyllistämisen sijaan aloittaja voisi keskittyä terapiaan pakkomielteensä poistamiseksi ja tekemään jotain rakentavaa vinkumisen sijaan.
Tuttua virttä veisaa. Toivon todella, että menet kirkkoon ja veisaat virsiä ja samalla saat sydämesi oikealle paikalleen. Jo noin vastaa, se kertoo jo heti sen että omatuntosis ei ole puhdas ja rinnassasi on ahdistusta tapahtuneisiin.
Istu siellä kirkon penkissä ja mieti olisiko sinulla joltakin anteeksipyydettävää ja rukoile itseäsi saavuttamaan aikuusuus ja tasapaino.
Ihmisen ei tarvitse etsiä mitään elämätöntä nuoruutta tai muutakaan, kun tuntee rauhan omassa sielussaan.
Sillä oletko eronnut tai et ei ole mitään merkitystä tässä asiassa, mutta tällainen oman rauhan saavuttanut ihminen ei useinkaan eroa, sillä hän ymmärtää myös elämän arjan ja siinä oleven myös vaikeita hetkiä, jotka täytyy elää oppiakseen, että mitään muuta ei löydy muualtakaan.
En ehkä kuitenkin väärin syyllistää kaikki eroajat?
Uskon että suurimmalla osalla päätöksen tekeminen on rankkaa. Itsekin aikoinaan mietin sitä mihin saakka on toisen joustettava ja kestettävä sitä pahaa oloa? Mielenkiintoista oli että tuolloin kaikki neuvojat kaikkosivat. Tuomiota sateli kyllä puoleen ja toiseen.
Aikuinen ihminen nyt kuitenkin kaipaa sitä kumppania ja ystävää. Enää ei edes meidän naisten tarvitse ottaa marttyyrikruunua ja kärsiä koko loppuelämää siitä, että avioliitto ei onnistunutkaan. Samoin sinä tunnut hyväksyvän pettämisen etkä koe sitä eron syynä? Entä väkivalta, juoppous, epärehellisyys, välinpitämättömyys…
Niin teki mummonikin. Hänen mielestään meidän naisten oli vain alistuttava siihen, ettei seksielämää joko ole tai se kehnoa, miehen luonto on käydä vieraissa. Miehellä on lupa raiskata vaimonsa ellei nainen nöyrry velvollisuuteensa. Ei henkinen väkivaltakaan ollut hyvä syy, ei edes lievä pahoinpitely saati alkoholismi. Vain se oli eroon hyvä syy, jos mies hylkäsi. Hänen uskonsa mukaan tällainen hylätty nainen oli huora, jolla ei ollut lupaa avioitua uudestaan. Mies on naisen ristin tie ja hänen tulee kantaa ristinsä ilolla.
Muista myös se, että noita traumoja meille elämässä tulee, vaikka ei niitä haluaisikaan. Niitä tulee myös avioliitossa oleville lapsille yhä eneneviä määriä. Ne elämän eväät mitä vanhemmat ja läheiset oivat lapsille antaa, ovat juuri ne taidot, joilla selvitään eteenpäin.
Kuvaat nyt eroa, joka on se pahin mahdollinen tapa. Toiset pitävät sitä hyvinkin moraalisena, kerrasta poikki vain. Naiset ovat hyvin hanakoita tekemään näin, kun miehen seksiseikkailut paljastuvat – sillä se haavoittaa syvältä. Tätä nykyä kun mennään rakkaudesta avioon, ei pelkästään tavan vuoksi. Suhde on se tärkein tekijä, ei avioliitto sinänsä. Ero voidaan hoitaa niin, että se ei tuo noin vakavia traumoja kenellekään. Ennen kaikkea antamalla aikaa kaikille osapuolille kypsyä ja valmistautua muuttuvaan tilanteeseen.
Ehkä olisi hyvä jo siinä vaiheessa miettiä kun perhettä väsää, että mihin kaikkeen se tuleva liitto vaikuttaa?
Maailma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset tuomitsemisen ja omaan napaansa tuijottamisen sijaan oppisivat ymmärtämään ja hyväksymään toisetkin ihmiset ja heidän ratkaisunsa.
Elämä ei aina mene niin kuin sen oli suunnitellut eivätkä ihmiset ole samasta muotista tehty. Kukaan ei voi elää ja päättää toisen puolesta ja jokainen tietää itse parhaiten syyt ratkaisuihinsa.
Nykyään onneksi asioille voi tehdä paljonkin, jos on paha olla ja asiat umpisolmussa. Avioerokin on usein paras ja ainoa vaihtoehto. Jopa lasten takia ja nimenomaan heidän vuokseen! Vai kasvaako lapsista tasapainoisia ihmisiä jos he joutuvat pienestä pitäen pelkäämään alkoholistivanhempaansa tai näkemään ja jopa kokemaan perheväkivaltaa?
Sivulliset eivät aina tiedä totuutta.