Hei!
Olemme neljä lähihoitajaopiskelijaa Seinäjoen palvelualojen oppilaitoksesta. Teemme opinnäytetyötä avioeron vaikutuksesta lapseen. Jos olet kokenut lapsena avioeron tai olet seurannut oman lapsesi tilannetta erotessasi, olisimme kiitollisia, jos voisit kirjoittaa meille siitä alla olevaan osoitteeseen. Kirjoituksessa voit kertoa lapsen iän ja sukupuolen lisäksi esimerkiksi miten ajattelet avioeron vaikuttaneen lapseen, kumman luo lapsi jäi asumaan ja mikä helpotti tilannetta lapsen kannalta. Kirjoituksen voi tehdä nimettömänä ja se on täysin luottamuksellinen. Kiitos etukäteen vastauksestasi.
Yhteystiedot:
Sanna Rintala
Onkipojanrinne 1 B 5
60220 Seinäjoki
[email protected]
Olemme neljä lähihoitajaopiskelijaa Seinäjoen palvelualojen oppilaitoksesta. Teemme opinnäytetyötä avioeron vaikutuksesta lapseen. Jos olet kokenut lapsena avioeron tai olet seurannut oman lapsesi tilannetta erotessasi, olisimme kiitollisia, jos voisit kirjoittaa meille siitä alla olevaan osoitteeseen. Kirjoituksessa voit kertoa lapsen iän ja sukupuolen lisäksi esimerkiksi miten ajattelet avioeron vaikuttaneen lapseen, kumman luo lapsi jäi asumaan ja mikä helpotti tilannetta lapsen kannalta. Kirjoituksen voi tehdä nimettömänä ja se on täysin luottamuksellinen. Kiitos etukäteen vastauksestasi.
Yhteystiedot:
Sanna Rintala
Onkipojanrinne 1 B 5
60220 Seinäjoki
[email protected]
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja sen tarina pääpiirteittäin...
haluun tietysti olla nimetön..mut kuiteskinjotenkinauttaa teitä tärkeessä tehtävässä ja jopa ehkä ittellekin apua saisin!!!
Isä oli alkoholisti niin kauan kuin muistan ja tosin meinas ittestäkin tulla,,,ei ollu kaukana:(
Näin jälkeen päin ko äitini on kertonu(isä jo kuollut-85)tuntuu että ne aiko ja aiko aina erota! Siihen aikaan oli tiukempi saada ero kuin nykyään..mutta mummon nuoruudessa elettiin yhdessä läpi harmaan kiven maksoi mitä maksoi! Olin katsonu aina vierestä vanhempieni tappeluita,olin ainoa tytär ja vähän isän lemmikki,olin ainoa joka sain isän joskus edes parewmmalle tuulelle ja minua se aina huusi kännissä ollessaan avuksi ja kyl se aina hävetti ku oltiin kavereitten kans ulkona ja katu raikui..Sain sen jopa nukkumaan päivällä mummolassakin kun se riiteli äidin kanssa ja tuntui että muut eivät jaksaneet sitä katella,,muka olin nukkuvinani vieressä ja ajattelin nyt se on jo humalaansa nukkunu pois!
Olin n. murrosikäinen ja lähin jo omien kavereitten luo..oli päiväsaikaa(ei välttämättä enään yötä) mut silti tulin aina välistä kattoo miten äiti pärjää ja usein jouduimme spoittaa poliidsitkin isälle,,yö putkassa ja seuraavana päivänä sama tappelu jatkui..Toisen kerran ko aikoivat hakea eroa,,taas sopivat asiansa "muka" ja aikoivat tehdä vielä vauvankin=( Uskoimme veljien kanssa että:ei se tuu onnistuu: niin kuin ei tullukaan! Kolmannen kerran ku olivat aikeissa erota, karkasin kotoa yheksi yöksi ja mitta oli täysi,,olin jo kasvattunu vihaa isää kohtaan niin pljon että soitin pienestäkin asiasta heti poliisiit(3kertaa 2vrk.n aikana)=( Saivat avioeron heti ilman harkinta-aikaa kun poliisi oli oikeudessa todistajana!
Itse olin melkein 20v. naimisissa ja kaksi lasta..Avioero..saas nähdä miten omien lapsien käy!!!!!Itse en ollu viel valmis eroamaan ,,mutta omat lapseni varsinkin tyttöö, yritti pikään vihjailla :onks mitään järkee teidän olla yhessä! Ja niin minusta tuntuu että näinkö se seuraa sukupolvelta toiselle sama stoori??!