Kertokaa tarinoita siitä miten olette selvinneet erosta kun oma lapsi on siihen osasyyllinen sanoillaan.
Luulin pitkästä aikaa olevani rakastunut ja olotila oli erittäin onnellinen.
Yhtäkkiä mies katosi elämästäni, ei vastannut soittooni eikä tekstiviestiin. Yhdessä olimme olleet 5 kk.
Pelkäsin, että hänelle on tapahtunut jotain ja en sitä kuulisi mistään. Lehdestä katselin kuolinilmoituksia hetken. Sitten lapseni (15 v.) sanoi, että näki miehen joten hengissä on. Jälkeenpäin selvisi että lapseni oli hänelle sanonut pahasti, antanut ymmärtää että ei ole tervetullut meille. Mies oli päättänyt että häipyy elämästäni, lapsen tahtoa pitää kunnioittaa. "Koti on jokaiselle pyhä paikka", hän sanoi.
Kokemus oli erittäin rankka ja vieläkään en sitä pysty ajattelemaan neljä kuukautta eron jälkeen ilman, että ei alkaisi "pala tulla kurkkuun".
Tiedän että tulee vastauksia tyyliin että "olipa raukka mies jne.." mutta haenkin nyt saman kohtalon kokeneiden ajatuksia siitä, miten suhtautua tilanteeseen lapsen tekoa ajatellen.
Itse olen päättänyt olla olematta hänelle katkera, en ole asiasta maininnut kuin kerran kun kuulin totuuden eron syystä. Mutta kyllä syrämestä riipii :)
Luulin pitkästä aikaa olevani rakastunut ja olotila oli erittäin onnellinen.
Yhtäkkiä mies katosi elämästäni, ei vastannut soittooni eikä tekstiviestiin. Yhdessä olimme olleet 5 kk.
Pelkäsin, että hänelle on tapahtunut jotain ja en sitä kuulisi mistään. Lehdestä katselin kuolinilmoituksia hetken. Sitten lapseni (15 v.) sanoi, että näki miehen joten hengissä on. Jälkeenpäin selvisi että lapseni oli hänelle sanonut pahasti, antanut ymmärtää että ei ole tervetullut meille. Mies oli päättänyt että häipyy elämästäni, lapsen tahtoa pitää kunnioittaa. "Koti on jokaiselle pyhä paikka", hän sanoi.
Kokemus oli erittäin rankka ja vieläkään en sitä pysty ajattelemaan neljä kuukautta eron jälkeen ilman, että ei alkaisi "pala tulla kurkkuun".
Tiedän että tulee vastauksia tyyliin että "olipa raukka mies jne.." mutta haenkin nyt saman kohtalon kokeneiden ajatuksia siitä, miten suhtautua tilanteeseen lapsen tekoa ajatellen.
Itse olen päättänyt olla olematta hänelle katkera, en ole asiasta maininnut kuin kerran kun kuulin totuuden eron syystä. Mutta kyllä syrämestä riipii :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jospa menisit juttelemaan vaikka kriisikeskukseen lapsesi asenteesta miehiä kohtaan.
Jos pystyisit ammattiauttajan kanssa selvittämään lapsesi asennetta ja syitä siihen.
Lapsi mukaan ammattiauttajan luo.
Sinulla on oikeus omaan elämään, ei lapsi voi määrätä kenen kanssa olet.
Ääliömäistä pistää lapsen syyksi parisuhteen loppuminen. Kuule jos äijä olis susta oikeesti tykännyt niin olis se sun rinnalla pysynyt vaikka mikä olis. Veikkaan, että syyt on jossain muussa kun sun lapsen sanoissa.
Kehoitan ap:ta hakeutumaan ammattiauttajalle miettimään, että mikä elämässä on tärkeätä. Deittisuhde vai oman lapsen hyvinvointi? Sä oot ollut onnellinen, mutta mies ei välittänyt tarpeeksi. Ajattelepa niin, että ehkä lapsesi on nähnyt miehen todellisen luonteen. Sinä rakastuneena näet mitä toivot näkeväsi...
Et kai lapsen sanojen syyksi pistä sitä, että mies sinut jätti? Ajattelehan aikuisilla aivoillasi, miten naurettavalta tuo kuulostaa. Mies vaan ei halunnut olla sinun kanssasi jostain syystä. Murkut sanoo, mitä sanoo ja heillähän on oikeus mielipiteeseen niinkuin aikuisellakin. Tosi mies ei lapsen sanoista karkuun lähde eli syy oli jossain muualla.
oman tyttäreni aikuiseksi kasvattanut ja nyt olen ollut neljä vuotta seurustellut eronneen miehen kanssa, jolla on kaksi teini-ikäistä lasta.
Passauttaminen ja haistattelu on sietämätöntä silloin kun lapsen isänsä luona vierailevat.
Jos asuisimme yhdessä, en yhtään ihmettelisi jos meidän stoorimme olisi jo historiaa.
Vaikka kahden asunnon ylläpitäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, en voi edes ajatella muuttavani yhteen ennen hänen lastensa aikuistumista.