http://keskustelu.suomi24.fi/node/9450656
Yllä olevasta linkistä löytyy sama kirjoitus alkuperäisessä muodossaan, mutta tässä uusi versio, johon lisäsin ainakin yhden pilkun...
Kun halutaan kiertää Jumalan sanaa ja selitellä sitä parhain päin, synneille ja niiden suvaitsemiselle keksitään taidokkaasti selitelmiä, jotka ovat kuitenkin ristiriidassa Raamatun selkeän ilmoituksen kanssa. Jos minä olisin piru ja haluaisin murentaa kirkon perustana olevan Jumalan sanan kiviperustuksen, niin käyttäisin juurikin samaa menetelmää, joka osoittautui toimivaksi jo heti ensimmäisten maan päälle luotujen ihmisten syntiin houkuttelemisessa.
Niin, mitenkäs se menikään; "onko Jumala toellakin sanonut niin"... Ja sitten vedotaan johonkin, joka vaikuttaa olevan hyvää ja tavoittelemisen arvoista, mitä sillä synnillä, siis tottelemattomuudella Jumalan sanan suhteen, voidaan saavuttaa. Ja nyt, tällä kertaa, tässä tilanteessa se on tätä: ”inhimillisyyttä”, ”erilaisuuden hyväksymistä”, -suvaitsevaisuutta- (on muuten sana, jota ei Raamattu edes tunne ensinkään), jonkun synnin julistamisen ei-synniksi, ettei sen sanominen satuttaisi jotain tiettyä ryhmää –vaikka niin kyllä tapahtuu aina, kun joku synti julistetaan ihan oikein ja Raamatun mukaisesti synniksi...
Tokihan sanan saarna kolahtaa siihen ryhmään, joka harjoittaa saarnassa synniksi mainittua syntiä. Mutta eikös saarnojen eräänä tärkeänä tarkoituksena pitäisi ollakin se, että Pyhä Henkin voisi herättää ensin synnintuntoa ja sitten halun tehdä parannusta harjoitetusta synnistä ja parannuksen teon kautta välttyä sen takia kadotukseenjoutumasta. Näin siitä huolimatta, vaikka kyseessä olisi sellainenkin synti, joka sitä tehokkaasti ”puolustavien”(lue turmioon vievien) tahojen toimesta on onnistuttu, monia eri vaikutuskanavia käyttäen, selittelemään aina enemmän ja enemmän parhain päin -valkeuden enkeliksi (rakkaudeksi) asiaa pukien. Se on asia, josta meille antamassaan sanassa, Raamattussa, Jumala varoittaa omiaan, rakkaita lapsiaan ja aivan varmasti painavasta syystä.
(2. Kor. 11:13-15)
Hirvittävää on se, jos vaikka yhdenkin synnin suhteen kirkko saadaan menemään siihen valheeseen, että olisi kuitenkin muka olemassa jokin synnin alue, joka on niin ”inhimillinen” tms, että sille pitäisi suoda eritysiasema ja hyväksyä se, mm. sellaisella selityksellä että se onkin seurausta jostain ”taipumuksesta jolle ihminen ei itse mahda mitään” –niinhän voidaan aina selittää syntiä kuin syntiä ja lihan taipumusta, halua ja himoa niihin.
Sittenhän niin voidaan alkaa sanomaan monien muidenkin syntien suhteen. Aivan varmasti onkin niin, että ihminen osaa erittäin taidokkaasti alkaa selittämään omaa, Jumalan kunnioituksen ohi menevää, sitä tärkeämpää ja rakkaampaa syntiä itselleen ja muille. Paljon helpompaa kuin että ihminen ponnistelisi parannuksen tekoon rakkaaksi kahleeksi käyneestä synnistään, on selitellä sitä, että ”minä nyt en vain kerta kaikkiaan voi olla harjoittamatta tämän tai tuon himon tyydyttämistä, koska minähän suorastaan RAKASTAN saada harjoittaa sitä, niin enhän minä voi siitä luopua”. Täytyisikö muka kirkon ennemmin muuttaa Jumalan sanan tulkintaansa, kuin että jonkun tietyn synnin omaavien luopua synnistään...??? Jos ihminen -totiseti- haluaa kunnioittaa Jumalaa, enemmän kuin omia halujaan, niin kyllä hän tahtoo luopua synnistään, vaikka ”tappioksikin” itselleen, mieluumin kuin Jumalan armosta.
Voihan esim. sinkkumieskin selitellä, vaikkapa että ihan oikeasti rakastaa naapurin vaimoa ja puolustella seksin harjoittamista hänen kanssaan ”aikuisen ihmisen luonnollisena tarpeena”. Eikös seksinkin harjoittamiseen ole jokaisella aikuisella oikeus..., koska luonnossakin eläimillä on niin – niinkö Raamattu meille asiasta ilmoittaa? Niinpä niin, voidaanhan toki ”rakkauden”, valkeuden enkelin kaapu pukea melkein asian kuin asian päälle, kuin vaikka aasin päälle morsiuspuvun, jolla voi yrittää puolustella ja peitellä -SYNTIÄ....!
Mutta järkyttävintä on tietenkin se, että vaikka mikä tahansa synti olisi kuorrutettu makealla ja kirkkaan valkoisella rakkaudeksi selittämisen kermavaahdolla, niin Jumalan totuuden Henki sen kuitenkin kerran paljastaa, ja joudutaan toteamaan että edelleenkin synnin palkka on kuolema –iankaikkinen ero Jumalasta. Se on juuri niin, eikä melkein, kuten Jumala ilmoittaa Raamatussa –ikiaikaisessa sanassaan. Tahdonkin nyt painokkaasti muistuttaa, että kerran me kaikki, ehkä jo piankin, olemme Jumalan edessä tuomiolla, aivan alasti, riisuttuina kaikista ihmisten päättämistä ja valitsemista vallan ym.symboleista –niin ovat myös papit, piispat, kuin myös arkkipiispatkin.
Yllä olevasta linkistä löytyy sama kirjoitus alkuperäisessä muodossaan, mutta tässä uusi versio, johon lisäsin ainakin yhden pilkun...
Kun halutaan kiertää Jumalan sanaa ja selitellä sitä parhain päin, synneille ja niiden suvaitsemiselle keksitään taidokkaasti selitelmiä, jotka ovat kuitenkin ristiriidassa Raamatun selkeän ilmoituksen kanssa. Jos minä olisin piru ja haluaisin murentaa kirkon perustana olevan Jumalan sanan kiviperustuksen, niin käyttäisin juurikin samaa menetelmää, joka osoittautui toimivaksi jo heti ensimmäisten maan päälle luotujen ihmisten syntiin houkuttelemisessa.
Niin, mitenkäs se menikään; "onko Jumala toellakin sanonut niin"... Ja sitten vedotaan johonkin, joka vaikuttaa olevan hyvää ja tavoittelemisen arvoista, mitä sillä synnillä, siis tottelemattomuudella Jumalan sanan suhteen, voidaan saavuttaa. Ja nyt, tällä kertaa, tässä tilanteessa se on tätä: ”inhimillisyyttä”, ”erilaisuuden hyväksymistä”, -suvaitsevaisuutta- (on muuten sana, jota ei Raamattu edes tunne ensinkään), jonkun synnin julistamisen ei-synniksi, ettei sen sanominen satuttaisi jotain tiettyä ryhmää –vaikka niin kyllä tapahtuu aina, kun joku synti julistetaan ihan oikein ja Raamatun mukaisesti synniksi...
Tokihan sanan saarna kolahtaa siihen ryhmään, joka harjoittaa saarnassa synniksi mainittua syntiä. Mutta eikös saarnojen eräänä tärkeänä tarkoituksena pitäisi ollakin se, että Pyhä Henkin voisi herättää ensin synnintuntoa ja sitten halun tehdä parannusta harjoitetusta synnistä ja parannuksen teon kautta välttyä sen takia kadotukseenjoutumasta. Näin siitä huolimatta, vaikka kyseessä olisi sellainenkin synti, joka sitä tehokkaasti ”puolustavien”(lue turmioon vievien) tahojen toimesta on onnistuttu, monia eri vaikutuskanavia käyttäen, selittelemään aina enemmän ja enemmän parhain päin -valkeuden enkeliksi (rakkaudeksi) asiaa pukien. Se on asia, josta meille antamassaan sanassa, Raamattussa, Jumala varoittaa omiaan, rakkaita lapsiaan ja aivan varmasti painavasta syystä.
(2. Kor. 11:13-15)
Hirvittävää on se, jos vaikka yhdenkin synnin suhteen kirkko saadaan menemään siihen valheeseen, että olisi kuitenkin muka olemassa jokin synnin alue, joka on niin ”inhimillinen” tms, että sille pitäisi suoda eritysiasema ja hyväksyä se, mm. sellaisella selityksellä että se onkin seurausta jostain ”taipumuksesta jolle ihminen ei itse mahda mitään” –niinhän voidaan aina selittää syntiä kuin syntiä ja lihan taipumusta, halua ja himoa niihin.
Sittenhän niin voidaan alkaa sanomaan monien muidenkin syntien suhteen. Aivan varmasti onkin niin, että ihminen osaa erittäin taidokkaasti alkaa selittämään omaa, Jumalan kunnioituksen ohi menevää, sitä tärkeämpää ja rakkaampaa syntiä itselleen ja muille. Paljon helpompaa kuin että ihminen ponnistelisi parannuksen tekoon rakkaaksi kahleeksi käyneestä synnistään, on selitellä sitä, että ”minä nyt en vain kerta kaikkiaan voi olla harjoittamatta tämän tai tuon himon tyydyttämistä, koska minähän suorastaan RAKASTAN saada harjoittaa sitä, niin enhän minä voi siitä luopua”. Täytyisikö muka kirkon ennemmin muuttaa Jumalan sanan tulkintaansa, kuin että jonkun tietyn synnin omaavien luopua synnistään...??? Jos ihminen -totiseti- haluaa kunnioittaa Jumalaa, enemmän kuin omia halujaan, niin kyllä hän tahtoo luopua synnistään, vaikka ”tappioksikin” itselleen, mieluumin kuin Jumalan armosta.
Voihan esim. sinkkumieskin selitellä, vaikkapa että ihan oikeasti rakastaa naapurin vaimoa ja puolustella seksin harjoittamista hänen kanssaan ”aikuisen ihmisen luonnollisena tarpeena”. Eikös seksinkin harjoittamiseen ole jokaisella aikuisella oikeus..., koska luonnossakin eläimillä on niin – niinkö Raamattu meille asiasta ilmoittaa? Niinpä niin, voidaanhan toki ”rakkauden”, valkeuden enkelin kaapu pukea melkein asian kuin asian päälle, kuin vaikka aasin päälle morsiuspuvun, jolla voi yrittää puolustella ja peitellä -SYNTIÄ....!
Mutta järkyttävintä on tietenkin se, että vaikka mikä tahansa synti olisi kuorrutettu makealla ja kirkkaan valkoisella rakkaudeksi selittämisen kermavaahdolla, niin Jumalan totuuden Henki sen kuitenkin kerran paljastaa, ja joudutaan toteamaan että edelleenkin synnin palkka on kuolema –iankaikkinen ero Jumalasta. Se on juuri niin, eikä melkein, kuten Jumala ilmoittaa Raamatussa –ikiaikaisessa sanassaan. Tahdonkin nyt painokkaasti muistuttaa, että kerran me kaikki, ehkä jo piankin, olemme Jumalan edessä tuomiolla, aivan alasti, riisuttuina kaikista ihmisten päättämistä ja valitsemista vallan ym.symboleista –niin ovat myös papit, piispat, kuin myös arkkipiispatkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jopa kaksikin, tai useampiakin pilkkuja? No, haitanneeko tuo, muutenhan kommentti on jämäkkyydessään ihan hyvä. Niin ainakin minun mielestäni, mutta se varmaankin riippu paljolti siitä, mikä on itse kunkin suhde mainittuihin tahoihin. Itsekään kun en niinkään pidä etusijalla "tasa-arvoisesti" kaikkien miellyttämistä, ja siis yleensäkään ihmisten, ennen Jumalaa...
inkvisitio pystyyn!! Kaikki erilaiset roviolle vaan!! Olet tosi kristitty!!!
Älä pnikoi siellä Jumalan selän takana, vaan astu elämään!!!
kaikki uskonnot ja piru on satua.
kirjoittamaa satua. Sitä kannata vakavasti ottaa.
Aivan sama vaikka kirjoittaisit tai sanoisit miljoonia kertoja tuon kommenttisi, niin että sinulle tulisi jännetuppitulehdus käteen sen seurauksena, niin siltikään se ei millään lailla horjuttaisi Raamatun asemaa.
Kyllä kyllä juu, on toki Raamattu-kin, on ihmisen kirjoittamaa tekstiä, kuten kaikki muutkin tekstit tässä maailmassa, mitä kirjoista ym. luemme. Mutta kaikki kirjoitukset syntyvät jotenkin, jonkun vaikutuksesta.
Siinä onkin se suuren suuri ero, mikä Raamatulla on kaikkiin muihin kirjoihin verrattuna -se on kirjoitettu ja koottu Pyhän Hengen inspiroimana. Sen sisältöön kuuluu siis kaikki se, mitä Jumala haluaa ihmiselle välittää, tietona itsestään, tahdostaan ja siitä miten ihmisen tulisi elää, että hän pääsisi osalliseksi Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa...
sentään papit ja piispat, eikä varsinkaan arkkipiispat, ei kuule korppi korpin silmää noki. Vähän sinä olet maailmasta oppinut.
Toisaalta kun jumala on pieni ja hikinen kaljupääukko, voihan sillä olla jonkinlaista peniskateutta piispoja kohtaan?