Tiedän, että suku voi olla pahin ja äiti voi olla paha.
Mutta tiedän myös, että useimmat vanhemmat rakastavat lapsiaan yli kaiken, antavat kaiken, jotta lapsilla elämä sujuisi onnellisesti eteenpäin.
Ilmeisesti voi rakstaa liikaakin.
Sain äskettäin oikein todellisen ryöpyn lapseltani, siinä tuli monenlaista, jota itse olen saanut kokea omilta vanhemmiltani, sillä äiti ei ole minua aikanaan halunnut, olen pilannaut hänen elämänsä, syntymällä väärään aikaan. Hän on sen itse minulle sanonut. En ole häntä silti hylännyt.
Tästäkin huolimatta rakastan lastani, olen hänestä onnellinen, ylpeä, hän hyvin vaativa itselleen, tarmokas ja hoitanut asiansa hyvin. Nyt raskaiden asioiden edessä on väsynyt ja kenelle muulle hän tuo pahoinvointiaan esille kuin äidille.
Näen hänen tällä hetkellä elävän tilannetta, että ei harkitse päätöksiään oikein, siihen yritin vaikuttaa ja hän löukkantui tyystin. Sydäntäni särkee, tein varmaan virheen, sillä kyllä hän ajastaan itsekin asiat varmasti huomaa, nyt on vain niin poissa tolaltaan, sillä elämä koettelee meitä joskus liian kovalla kädellä, vaikka olisimme kuinka rakastettuja vanhemmillemme.
Kotini ovet avoimet lapsilleni yötäpäivää, tänne saa tulla silloinkin kun on tehnyt virheitä.
Tällä haluan tuoda esiin, että varmasti useimmat vanhemmat rakastavat lapsiaan, sulkisivat pahoina päivinä syliinsä saamaan lohtua. Maailma on kova ja vaatii paljon. Ihan liian paljon.
Hänen paineensa ovat myös minun, olen nytkin monia öitä valvonut ja miettinyt, rukoillut hänelle viisauttta asioiden kanssa ponnistellessa, kumpa hän saisi ne unet, joita minulla ei ole.
Olen rukoillut satoja kertoja hänelle ja lapsillleen suojelusenkeleitä varjelemaan pahalta.
Että monesti nämä äidit, noita-akat ovat juuri tällaisia.
Mutta tiedän myös, että useimmat vanhemmat rakastavat lapsiaan yli kaiken, antavat kaiken, jotta lapsilla elämä sujuisi onnellisesti eteenpäin.
Ilmeisesti voi rakstaa liikaakin.
Sain äskettäin oikein todellisen ryöpyn lapseltani, siinä tuli monenlaista, jota itse olen saanut kokea omilta vanhemmiltani, sillä äiti ei ole minua aikanaan halunnut, olen pilannaut hänen elämänsä, syntymällä väärään aikaan. Hän on sen itse minulle sanonut. En ole häntä silti hylännyt.
Tästäkin huolimatta rakastan lastani, olen hänestä onnellinen, ylpeä, hän hyvin vaativa itselleen, tarmokas ja hoitanut asiansa hyvin. Nyt raskaiden asioiden edessä on väsynyt ja kenelle muulle hän tuo pahoinvointiaan esille kuin äidille.
Näen hänen tällä hetkellä elävän tilannetta, että ei harkitse päätöksiään oikein, siihen yritin vaikuttaa ja hän löukkantui tyystin. Sydäntäni särkee, tein varmaan virheen, sillä kyllä hän ajastaan itsekin asiat varmasti huomaa, nyt on vain niin poissa tolaltaan, sillä elämä koettelee meitä joskus liian kovalla kädellä, vaikka olisimme kuinka rakastettuja vanhemmillemme.
Kotini ovet avoimet lapsilleni yötäpäivää, tänne saa tulla silloinkin kun on tehnyt virheitä.
Tällä haluan tuoda esiin, että varmasti useimmat vanhemmat rakastavat lapsiaan, sulkisivat pahoina päivinä syliinsä saamaan lohtua. Maailma on kova ja vaatii paljon. Ihan liian paljon.
Hänen paineensa ovat myös minun, olen nytkin monia öitä valvonut ja miettinyt, rukoillut hänelle viisauttta asioiden kanssa ponnistellessa, kumpa hän saisi ne unet, joita minulla ei ole.
Olen rukoillut satoja kertoja hänelle ja lapsillleen suojelusenkeleitä varjelemaan pahalta.
Että monesti nämä äidit, noita-akat ovat juuri tällaisia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.