Kellään kokemusta tämmöisistä?
Miehen kanssa yli 10 vuotta pyöritelty tällaista. Molemmat oltiin omilla tahoillamme jossain välissä jo monta vuotta avoliitossakin. Niiden loppumisen jälkeen jälleen tapasimme ja show jatkuu.
Parin vuoden aikana ollaan oltu off pari kertaa, sitten taas on. Nyt ollaan taas off. Aina jompikumpi lähtenyt menemään, kunnes taas palaa. Tai siis nythän ei vielä tiedä, onko lopullinen ero tullut vai ei. Mitään pettämistä ei koskaan ole kuvioissa ollut, mikä on hyvä. Tunnetaan niin hyvin, että puhutaan asiat halki.
Mikä helkkari tässä nyt mättää?? Taidetaan molemmat olla päättämättömiä häviäjiä. Tai tietty, jos kauniisti ajattelee, niin ollaan tarkoitetut toisillemme, mutta ei vaan olla ite tajuttu sitä vielä. ;) Hermot menee, ja pumppu ei kohta enää kestä tätä toistuvaa eroamista ja sydänsuruja.
Miehen kanssa yli 10 vuotta pyöritelty tällaista. Molemmat oltiin omilla tahoillamme jossain välissä jo monta vuotta avoliitossakin. Niiden loppumisen jälkeen jälleen tapasimme ja show jatkuu.
Parin vuoden aikana ollaan oltu off pari kertaa, sitten taas on. Nyt ollaan taas off. Aina jompikumpi lähtenyt menemään, kunnes taas palaa. Tai siis nythän ei vielä tiedä, onko lopullinen ero tullut vai ei. Mitään pettämistä ei koskaan ole kuvioissa ollut, mikä on hyvä. Tunnetaan niin hyvin, että puhutaan asiat halki.
Mikä helkkari tässä nyt mättää?? Taidetaan molemmat olla päättämättömiä häviäjiä. Tai tietty, jos kauniisti ajattelee, niin ollaan tarkoitetut toisillemme, mutta ei vaan olla ite tajuttu sitä vielä. ;) Hermot menee, ja pumppu ei kohta enää kestä tätä toistuvaa eroamista ja sydänsuruja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
seurustelua, taukoa, seurustelua, taukoa...
Kuinkakohan monta kertaa oltiin, ei oltu?
seurusteltiin muutettiin yhteen, kihloihin... Erottiin, muutamia kuukausia erossa ja taas yhteen. sormukset sormiin ja mietittiin taas hääpäivää... Häitä ei onneksi ehditty viettää.. Muutama vuosi ja erottiin... Sen jälkeen sain tarpeekseni ja vaihdoin kaupunkia. Nyt ollaan oltu erossa jo neljä vuotta ja kavereita... Paras ratkaisu oli mulle tämä. En jaksanut on-off-suhdetta.
Tosin meillä ei takana avioliittoja, molemmat vapaita seurustelemaan toistemme kans. Mut siltikin....
Jumaliste, muutama päivä yhteydessä, paussia, taas yhteyksiä, paussia, yhteyksiä, paussia....
MÄ jos kuka ymmärrän sua miltä susta tuntuu. Erona teillä ja meillä on vaan se että mä oon ainakin niin päättäväinen että HALUAN olla sen kumppanini kanssa...kaikesta huolimatta. Olen täysin valmis vaikka naimisiin hänen kanssaan jos niikseen tulee. Rakastan häntä hemmetin paljon!!! Joten rakkaudesta se ei ainakaan kiikasta.
Mä rakastan kanssa sitä miestä niin että tukka lähtee päästä, voisin vaikka alttarille astella jos se huolis. Tällä kertaa miehellä on etsikkoaika, katotaan miten käy.
Itse olen on off-suhteessa ollut jo kohta vuoden verran! Viime kesäkuussa tavattiin ekan kerran, seurusteltiin heinäkuun loppuun, asuttii vähä aikaa yhdeski ja oltii tosi tiiviisti koko ajan yhdes. Elokuussa yritettii uudestaa huonolla menestyksel. Syyskuus vähä enemmän ja lokakuus, muutin sillon toiselle paikkakunnalle, eikä nähty usein. Marraskuussa sitten mies tuli luokseni, ja en sitten sen jälkeen olekaan päästänyt sitä lähtemään! Muutama päivä ollaan tänkin puolen vuoden aikana oltu erossa, riitojen takia, mutta edellee rakkauden voimalla yhdessä, tiiviisti oltukin! Vaikka vaikeeta on välillä, liianki vaikeeta ku molemmat on niin pirun mustasukkasia jne, ni silti rakastetaan toisiamme iha liikaa, että tehdään mitä vaa et saadaa olla yhdes ja olla onnellisia! Mentii vähä aika sit kihloihinkin :) Mutta eihä se rakkauskaa kaikkea voita, vaiks kuin haluais, jos liikaa on riitoja se menee masennuksen puolelle ni siin vaihees on hyvä ajatella jo suunnan vaihtoa.. mut eihän se helppoa ole!! Itse kuitenki en ole luovuttaja tyyppi, taistelen rakkauteni takia! :) et tälläinen tarina.. niin ikää mul on koht 24 ja miehel 28.. :)