Pino kirjeitä vintillä rakkaalta, kuvat nuoruuden rakkaudesta. Joka kirjeessä sulle kerroin, kuinka sua rakastan, ikävävöin, luoksesi kaipaan. Perheen perustimme, mutta maailma kova ollut on, unohdinko sano sinulle että rakastan sinua edelleen, rakkaat lapsemme teimme, suurella rakkaudella.
Nyt haikailet perään toisen, sua rakastan, rakastan, niin. Hajoan tuskaan, sulta pyydän, palaa aikaan nuoruutemme, muista kirjeet, kujeilumme, muista aikaa opiskelujen. Tunnet kuin et elänänyt ois nuoruutta, oletko vain unohtanut tämän maailman kiireen keskellä. Minäkin varmasti unohdin olla sulle hellä ja en kertonut kuinka sinua arvostan ja rakastan.
Tule luokseni takaisin, sano mitä väärin oon tehnyt, sua rakastan, rakastan koko sydämellä.
Vanhempasikin tietävät kuinka sinua rakastan, kuinka sinua arvostan.
Muutokset elämässä pitivät meitä erillään kuukausia, mutta rakkauteni ei ole kuollut, olisin tullut luoksenne, et päästänyt. Älä mene pois.
Nyt haikailet perään toisen, sua rakastan, rakastan, niin. Hajoan tuskaan, sulta pyydän, palaa aikaan nuoruutemme, muista kirjeet, kujeilumme, muista aikaa opiskelujen. Tunnet kuin et elänänyt ois nuoruutta, oletko vain unohtanut tämän maailman kiireen keskellä. Minäkin varmasti unohdin olla sulle hellä ja en kertonut kuinka sinua arvostan ja rakastan.
Tule luokseni takaisin, sano mitä väärin oon tehnyt, sua rakastan, rakastan koko sydämellä.
Vanhempasikin tietävät kuinka sinua rakastan, kuinka sinua arvostan.
Muutokset elämässä pitivät meitä erillään kuukausia, mutta rakkauteni ei ole kuollut, olisin tullut luoksenne, et päästänyt. Älä mene pois.
Vastaukset 5
Vanhimmat
'Aika aikaansa kutakin' voi kuulostaa kovalta, muuta niin se vaan on: ihmiset muuttuvat, kehittyvät, kasvavat, haluavat mennä eteenpäin, kokea uutta, koetella rajojaan, nähdä muutakin / muitakin, tulla ulos rajoittavista karsinoista ...
Säälittävintä on jäädä ruikuttamaan perään ja anelemaan paluuta. Aikuisen ihmisen pitää jo tietää, mitä on oikea 'rakkaus'; se on toisen vapauden ja itsenäisyyden kunnioittamista ja luvan antamista kaikelle sille, mitä toinen ihminen maailmasta ja elämästään haluaa. Siis jos sinä oikeasti 'rakastat', annat toisen mennä omille halajamilleen poluille, elää omaa elämäänsä. Hanki sinäkin oma.
Jso aikuinen ihminen lähtee etsimään nuoruutta, kyllä hän menee taaksepäin, sillä sitä ei enää tule.
Kyllä oikea rakkaus antaa anteeksi paljon. Ja silloin annettu vapaus ei johda eroon.
Itsepäisyys joka monta kertaa sotetkaan itsenäisyyteen vie siihen eroon. Itsenäinen ihminen on tasapainonen ja osaa ajatella ja tehdä komppromisseja. Itsepäinen taasen rikkoo oman sekä toisten elämän erotessaan eritoten lasten elämän. Tämä on se jota näillä palstoilla vaalitaan, minusta järkyttävää.
Kuka on puhunut "nuoruuden etsinnästä" ? Ihmisen on kyllä hyvä pysyä nuorekkaana; hyvässä fyysisessä kunnossa, terveenä ja ajatuksiltaan sekä asenteiltaan tässä päivässä. Normaali terve tietää, että nuoruus meni jo - onneksi.
Itsekeskeiset ihmiset, jotka tuijottavat vain omaa napaansa, joutavatkin joutua jätetyiksi ja erotetuiksi perheestä, he pystyvät vain aniharvoin pitämään perheen elämän ehjänä, joten lapsille on enemmän kuin hyvä, että sellaista mallia ei ole.
"Itsepäisyys" voi olla monessa kohdassa ihan hyväkin asia, terve ja normaali tietää kyllä missä kohdassa tulee olla ja missä ei, milloin itsepäisyys on tyhmää ja vahingoksi itselle ja / tai läheisille, milloin omaksi hyväksi.
Valitettavan surullinen tarina. Hyvin tyypillistä, että pitkässä parisuhteessa toinen jää roikkumaan menneisyyteen ja toinen näkee asiat ihan toisin. Nähtävästi aloittajan puoliso ei sitten arvostanut samoja asioita, ei jäänyt menneisyyteen vaan meni eteenpäin elämässään. Puolisot kasvavat usein erilleen pitkässä liitossa, eikä sellaista tilannetta välttämättä ole kovin helppoa enää palauttaa ennalleen.
Moni pitkässä suhteessa elävä herää eräänä päivänä siihen tosiseikkaan, että puoliso tuntuu vieraalta, on paha olla ja kaipaisi elämäänsä rakkautta. Jos rakkaus on kuollut suhteesta niin en usko että mikään niitä rakkauden tunteita enää herättää henkiin. Tottakai rakkaudettomassa, ystävyys-kaveriliitossa voi elää jos molemmat hyväksyvät asian. Kulissiliito ei onnistu jos toinen vaatii rakkautta ja toinen haluaa ylläpitää kulisseja.
Jotkut jäävät itsepintaisesti roikkumaan huonoon liittoon eivätkä ymmärrä että se eroa haluava osapuoli voi huonosti. Ei hyvästä suhteesta lähdetä pois. Syyllistäminen lasten avulla on mielestäni alhaista ja itsekästä. Onnellinen vanhempi on paras vanhempi. Joskus ero on paras vaihtoehto. Jos oma jaksaminen suhteessa on jatkuvasti koetuksella on parasta lähteä ennen kuin seuraa muita ongelmia, burn-outia tai tapaturmia, onnettomuuksia. Ihmisille, jotka voivat huonosti, sattuu myös ikäviä asia. Tämä on valitettava tosiseikka.
Googleta sellaista vanhaa iskelmää kuin 'Sua liikaa rakastan'. Vanhassa versiossa vuodelta -69 Helena Kinnunen laulaa muutenkin hoopoilla sanoilla " ... Sua liikaa rakastan, en sille mitään voi, sait orjan halvimman, vain naurus soi ... ". Orjan ! Mitä tekemistä sillä on tasavertaisen 'rakkauven' kanssa.
Kuuntele sitten perään Einin nykyversion sanat, kuulostaa tervehenkiseltä ja oikealta 'rakkauvelta'.