Haen nyt kohtalotovereita, saman kokeneita, samassa tilanteessa olevia naisia ja miehiä. Kun olette(/olitte) ns.salasuhteessa oli se sitten fyysinen tai henkinen tai molempia, niin pääsikö teille käymään ns.vanhanaikaisesti ja te aloittekin tuntemaan enemmän kuin alunperin oli tarkoituskaan?
Mitä luulette, miksi niin pääsi käymään? Ja mitä sitten kävi? Kerroitko siitä toiselle? Jos, niin miten sitten?
Mitä luulette, miksi niin pääsi käymään? Ja mitä sitten kävi? Kerroitko siitä toiselle? Jos, niin miten sitten?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tapasin ukkomiehen netissä. Tarkoitus oli tapailla vain ja ainoastaan seksin merkeissä, sitä kumpikin sieltä haettiin,minä eronnut,vapaa nainen en kaivannut avioeron jälkeen tiivistä parisuhdetta, mies kaipasi läheisyyttä ja seksiä, jota kotona ei saanut. No, kävi sitten niin että heti eka tapaamisella tuli tunteet mukaan "peliin" rakastuttiin heti, sille vaan ei voinut kumpikaan mitään, eli tarkoitus ei ollut kummallakaan aloittaa mitään rakkaus suhdetta. Tämä suhteemme kesti 4 vuotta!! Kunnes mies lopetti suhteen kun käry kävi. Näin oli meidän suhde tullut tiensä päähän. Tästä on jo pari vuotta aikaa, edelleenkään ei kiinnosta muut miehet, rakastan tätä miestä edelleen ja todennäköisesti elämäni loppuun saakka, niin vaikuttava kokemus tämä rakkaus suhde oli.
Kiitos vastauksestasi.
Se teidän suhde sitten loppui kuin seinään kun käry kävi? Ette ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen? Kuulostaa traagiselta kun on ollut syvät tunteet mukana puolin ja toisin :( Saanko kysyä miten "kärysitte"?
mies olisi sinua rakastanut, niin olisi eronnut. Olisi tehnyt sen jo ennen käryä.
Mä taas en usko näihin "jos rakastaa niin eroaa" - juttuihin. Joskus oikeasti järki määrää, niin se vain valitettavan useasti on. Jotkut siihen pystyy, jotkut ei. Oma lapsuus, omien vanhempien esimerkki, ympäristö, moraali etc kaikki nämä ovat vain yhtenä osatekijänä siinä miten ihminen toimii.
Oon varma, että se mies on ajatellut tuota naista paljon käryn jälkeenkin, tuntenut niin edelleen. Eihän kukaan 4v suhteen jälkeen voi vaan jättää entistä taakse kylmästi, sulkea ovet ja kävellä eteenpäin. Ei. Mies on varmasti tuntenut häpeää asettaessaan vaimonsa petetyn rooliin ja saanut kuulla appivanhemmiltaan kunnon läksytyksen miten kohteli heidän tytärtään. Jos mies on kiltti ja nöyrä niin mikäs siinä nöyristellessä.
Kumpikin haki lohtua ja sai sitä, sitä läheisyyden tarvetta luulitte rakkaudeksi?
Kuinka usein tapasitte ja vietittekö aikaa yhdessä pitempäänkin kerralla, kuin vain panojen keston verran.
Mielestäni ei tuollaisen perusteella voida puhua rakkaudesta, vaan pikemminkin ihastumisesta.
Kiinnostaa kyllä minuakin, miten kärysitte ja loppuiko yhteys heti kertaheitolla.
Kävi minullekkin. Homman piti olla vain seksiä ja jäädä siihen yhteen kertaan. Mutta kas kummaa tämä ukkomies ottikin yhteyttä koska hänkin oli ihastunut minuun...
Nyt sitten odottelen että eroaako vai ei. Perseestä tämä tilanne.
Sanoo rakastavansa minua ja ettei tiedä miten siinä niin kävi. Kärynnyt hän ei vielä ole, pelottaa miten hänen tunteet sitten heittelee....
Rakkautta se oli, ei pelkkää läheisyyden kaipuuta tai tarvetta vain siihen. Kyllä aikuinen nainen, nelikymppinen tietää ja varsinkin Tuntee milloin on rakastunut ja milloin häntä mies rakastaa! Se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun niin tunsin, ja huom.oli sentään pitkä yli 20 v kestänyt avioliittokin jo takana yms. Ja tapasimme myös pitkiä aikojakin, ei pelkän panon verran, mm.hän oli yötä luonani säännöllisesti, matkustimme jne. Ja todellakin traagista kun suhde loppui, kuka tahansa olisi asemassani katkera, erittäin katkera tälle miehelle! Vaikka onkin ukkomies ja valitsi perheensä niin silti....totta kai minulla on vedätetty ja hyväksi käytetty olo. Mies kertoi itse vaimolleen meistä ja valitsi vaimonsa. Syitä en tiedä, emme ole enää yhteydessä. Mutta ikävä ja kaipuu on suunnaton, suorastaan tuskallista elo ja olo....rakastan häntä niin että ihan kipeää tekee. Tämän ymmärtää vaan tämän kokeneet.
Ei ole kakkosen osa helppo, ei ole.
Täällä kakkoset ihmettelevät, miksi mies käryn käytyä valitseekin vaimonsa eikä kakkostaan, vaikka on vakuutellut ja varmasti monesti ollutkin kakkoseensa rakastunut. Miksi ihmetellä sitä, kun syyhän on aika ilmiselvä. Mies on hakenut sivusuhteestaan vaihtelua ja piristystä tavalliseen arkipäivään. Mutta jos hän eroaisi vaimostaan ja menisi kakkosensa kanssa vakituisesti yhteen, niin jossain vaiheessa se uutuudenviehätys kakkosesta hiipuisi siinä tavallisen arjen keskellä ja mies alkaisi taas kaipaamaan vaihtelua ja piristystä ja tarvitsisi jälleen uuden kakkosen. Miehet realistineina tajuavat tämän eivätkä halua mennä ojasta allikkoon. Sen sijaan monet naiset ovat juuri niitä epärealistisia romantikkoja (lukeneet liikaa rakkausromaaneja ja katsoneet liikaa telkkarista saippuasarjoja?) että kuvittelevat vaihtamalla parantuvan, vaikka useinmiten vaihtamalla ei parane, paitsi tilapäisesti. Monet miehet tiedostavat tämän ja siksi eivät jätä vaimoaan kakkosen vuoksi. Arki on jotakin ihan muuta kuin satunnaiset tapaamiset romanttisissa merkeissä.
miksi mies yhtäkkiä kertoi vaimolleen?
Ehkäpä ei kertonut vaimolleen vaan löysi uuden kakkosen. Nämä petturit valehtelevat joka suuntaan. Vaimoja on kaikkein helpoin kusettaa, sillä he eivät tiedä pahasta maailmasta mitään. Ykkösen ja kakkosen olisi tosi hyväksi keskustella keskenään niin saisi vähän kartoitusta, mitä kaikkea petturi on valehdellut ykköselle ja kakkoselle. Nyt kun ykkönen tietää ja sinut on jo jätetty, voisit ihan hyvin soittaa hänelle ja kysellä asioista.
Unohda sinä nuo rakastamiset. Mies menee sinne, missä elintaso pysyy parhaimpana. Mies jättää ykkösen, jos kakkosella on enempi rahaa ja vaikutusvaltaa ja ei jätä ykköstä, jos ykkösellä on. Se nainen saa miehen, joka panostaa taloudellisesti eniten mieheen. Niin yksinkertaista se on.
En jaksa uskoa siihen, että mies olisi kertonut vaimolleen. Hän on sepittänyt sinulle tarinan, jonka pohjalta jäät häntä kaipaamaan ja olet varalla, jos mahdollinen uusi kakkonen alkaa tympäistä. Jos miehen puheet on totta, niin silloinhan voit soittaa vaimolle ihan hyvin, ja kertoa esim. että et ole vielä oikein toipunut ja halusit ihan vain jutella niitä näitä hänen kanssaan. Jos miehen puheet onkin valetta, niin voit samalla tavalla 'tyhmänä' soittaa vaimolle ja ukko käryää. Jos mies on valehdellut sinulle, hän on ammattipettäjä ja on ansainnut kunnon koston tekosistaan.
mies halusi vain eroon sinusta ja varmisti rakkaushöpinällään sen, ettet ota vaimoon yhteyttä. Luulet vielä kahden vuoden jälkeen että te molemmat olette onnettomia.........olosuhteiden pakosta. Sinä rakastat vieläkin, hän ei.
Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin, koska olen täysin samassa tilanteessa tällä hetkellä. Rakastuin runsas neljä vuotta sitten naimisissa olevaan mieheen ja tiesin heti, että hän on mulle se oikea. Suhde kesti näihin päiviin asti molemminpuolisen rakkauden ja hyvän olon merkeissä, nyt ollaan tienhaarassa. Mies oli jo miltei eroamassa vaimostaan runsas kuukausi sitten, hän kertoi vaimolleen ja aikuisille lapsilleen kaiken meistä. Mutta sitten alkoi perheen puolelta valtava vastarinta! He kaikki saivat uhkailuillaan ja kiristämisillään aikaan sen, että mies on edelleen kotona ja mulla on sellainen olo, ettei hän sieltä lopultakaan tule luokseni kokonaan. Olen sanonut hänelle, että päätös on tehtävä pian, en jaksa enää jatkaa tätä toisen naisen osaani. Oloni on aivan sekava, olen vaimolle vihainen ja katkera. Hän on luvannut antaa miehelle kaiken anteeksi, jos tämä vaan jää kotiin. Mieleni tekisi mennä vaimon eteen ja kertoa kaikki, myös se, että suhde jatkuu edelleen niinkuin ennenkin yhtä kiihkeänä.
En pysty tällä hetkellä ajattelemaan mitään muuta kuin meitä, suhdettamme, tulevaisuuttamme ja mitä nyt tapahtuu. Järki sanoo mulle koko ajan, että lopeta tapaamiset mutta sydän vuotaa verta jo pelkästä ajatuksestakin. Rakastan miestä yli kaiken, elämä ilman häntä tuntuu synkältä ja tyhjältä. Miehen todennäköinen päätös valita sittenkin vaimo on mulle raastava ja sydämensärkevä....
hei, neuvon sinua olemaan enää tapaamatta miestä. Se on hirvittävää, vaikeaa, raastavaa, mutta ainoa tapa, jolla voit jotenkin säilyttää vielä itsekunnioutuksesi tässä tilanteessa. Älä roiku miehessä. Päästä mies menemään, jos on mennäkseen. Ja loppujen lopuksi, siellähän hänen paikkansa onkin, kotona. Hän ei ole riittävän vahva jättääkseen vaimonsa, Heillä on pitkä yhteinen historia, lapset, vaikkakin aikuiset, koko suku. Hän ei halua leimaantua suvun hylkiöksi. Hän ei tosiaankaan tule jättämään vaimoaan. Hän valitsee kaiken sen, mikä hänellä on ollut, ei vain vaimoa, Kyllä hän varmaan sinua jollain tasolla rakastaa, eikä ratkaisu ole ollut helppo. Anna miehen olla,. aika parantaa haavat. Ketään ei saa väkisin.
Omasta historiasta sen verran että nykyinen suhde alkoi minullakin tuossa toisen naisen roolissa.
Olette olleet neljä vuotta yhdessä ja vasta nyt mies kertoi teistä? Mikä hänet sai toimimaan vasta nyt? Ihan täytyy kysyä, oletteko esiintyneet julkisesti missään yhdessä? Tunnetko hänen sukulaisiaan tai ystäviään? Tuntevatko sinun sukulaisesi tai ystäväsi hänet? Vai oletko ollut pimennossa kaikki nämä vuodet?
Vaimo kiristää ja hyvästä syystä. Hän kokee pelkoa, uhkaa ja nöyryytystä tällä hetkellä. Ihmisellä menee aikaa kun hän miettii ja sisäistää asiaa, etenkin näin vaikeaa. Sinun täytyy ymmärtää, että heillä on eroprosessi meneillään sekä se mitä siihen liittyy. Parasta mitä voit tehdä on antaa heidän rauhassa käydä omaa juttuaan läpi. Aikaa voit varata noin puolisen vuotta, ellei pidempääkin.
Sinun on turha vihata vaimoa. Yhtälailla hän voi vihata sinua ja aivan samasta syystä. Et pysty antamaan heille tilaa että voisivat hoitaa kaikki eroon liittyvät asiat rauhassa. Samoin sinun on valmistauduttava siihen, että mies ei eroakkaan koska on noinkin pitkään vitutellut asiaa.
Olette nyt todellisuuden kanssa silmäkkäin. Kaikki olettamukset ja odotuksen punnitaan, ovat ne ylipäätään olleet totuudenmukaisia. En ihmettelisi että vaimo ottaa sinuun jossain vaiheessa yhteyttä. HUOM! se on hänen aloitteessaan, eikä sinun. Jos hän ottaa yhteyttä, sinun roolisi on väistyä, jos siltä näyttää. Kunnioita ja arvosta tuota ihmistä joka sentään on ollut miehen elämässä vuosia. Ei mies ole häntä valinnut aikoinaan hänen huonoutensa takia, joten hän ei ole sen huonompi (ilkeämpi, omistushaluisempi, jne.) kuin sinäkään.
Olet aikoinaan ottanut riskin alkaessasi toiseksi naiseksi, ja nyt sinun vain tulee kestää valintasi seuraukset.
Kyllä. Se taisi tapahtua ystävystymisen kautta. Ensin siis oli seksisuhde, mutta yritimme lopettaa sen ja jatkaa vain kavereina koska syyllisyys painoi. Vietimme siis aikaa keskenämme ilman seksiä, huomasimme viihtyvämme hyvin toistemme seurassa ja olo oli luonnollinen. Tunsimme myös sellaista yhteisymmärrystä mitä ei ollut ennen tullut vastaan. Näimme usein. Joku kerta ajattelimme että ei kai olisi niin paha jos katsoisimme elokuvaa olemalla lähekkäin. Vanha haluhan siitä syttyi, ja salasuhde lähti uudestaan käyntiin. Nyt vain eri tavalla, toisesta oli tullut tärkeä. Nyt on mennyt jo paljon aikaa ja kaikenlaista vuoristorataa ollaan käyty läpi. Olemme myös huomanneet että emme osaa olla ilman toisiamme. Puoli vuotta sitten tunnustimme rakastavamme. Siitä huolimatta hänellä on jo joku, joka on ollut siinä vuosikausia, ei sellaisesta noin vain lähdetä, eikä ne tunteet häntäkään kohtaan katoa tuosta vain. On tämä kyllä raastava tilanne, tuntea niin vahvasti että ei voi vain lähteä ja unohtaa vaikka se olisikin oikein.
mulkerolla ole selkärankaa lopettaa vaimon kusettamista. Eläkää ja nauttikaa toisistanne, mutta tehkää asiat selviksi petetylle osapuolelle, joka ajattelee luultavasti perheen parasta ja suunnittelee siltä pohjalta tulevaisuutta. Emme voineet ja niin edespäin, vastuutonta. Teidän on voitava, jos ette narsistisesti ajattele vain omaa persettänne. Vaimolla on oikeus tietää ja tehdä omat ratkaisunsa. Mies ei taida sitä haluta ja jos et sinäkään halua, olette itsekkyyssänne tämän vaimon kiusaajia ja elämän tuhoajia.
Tähän kuvioon ei kuulu perhettä, eikä edes avioliittoa. Ykkönen on jo aikanaan saanut tietää, mutta halusi jatkaa. Hän siis tietää millaisen miehen kanssa on, eikä ole silti häntä jättänyt. Mutta ei se tietenkään ole oikein että hän kai kuvittelee miehen olevan nyt uskollinen. En silti usko että siitä seuraisi kenellekään mitään hyvää jos minä menisin käräyttämään miehen. Totuus on ehkä parempi kuulla mieheltä itseltään.
Vaimoni teki juuri tuota. En ajattele sinua kovinkaan korkealle. Vaimo on saanut tietää, mies nähtävästi luvannut lopettaa huorautumisen. Ja siinä vaan jatkatte. Mies on täysin mulkku ja sinä täysi huora, natku, lortto. Yeillä eii ole mitään puolusteltavaa. Edelleen kusetatte vaimoa. Valheiden jälkeen. Miten voit kunnioittaa tuollaista miestä ja miten voit kunnioittaa itseäsi. Maailma on paha. Teidänlaiset siitä osaksi sen tekevät. Itsekkäät oman hyvän tavoittelijat. Tälle rouvalle toivon hyvää tulevaisuutta. Hän kyllä ensi shikin jälkeen , jaksaa jatkaa. Te olette miehen kanssa ilviäisiä.
Miksi niin pääsi käymään? Salasuhteen toinen osapuoli kertoi olevansa sinkku.
Mitä sitten kävi? Erosimme kurjissa merkeissä. Pettäjä jatkaa sinnikkäästi pommittamista. Pääsin jo yli.
Kerroitko siitä toiselle? Siis pettäjän puolisolle? En. Antaa vahingon kiertää..
edelleen sille hyväuskoiselle vaimolle. Kieroitunutta ajattelua.
Se on muuten niin että jos rakastuu niin järkisyyt paina mitään. Jos se oikea sattuu kohdalle niin siinä ei auta mikään on sitten naimisissa tai ei, tunteet ne vie ja toisistaa on nautittava. Se että johtaako tuntee avioeroon riippuu sitten monesta asiasta. Kaikein tärkein on kuitenkin rakkaus..itse olen sen juuri kokenut kun rakastuin naimisissa olevaan naiseen.
Rakatuminen ja rakkaus eivät ole sama asia. Se fakta pitää muistaa. Rakastumisen huuma kestää noin pari kolme vuotta (jos yhteistä arkea ei jaeta niin kauemminkin) mutta rakastaminen kehittyy usein pitkän ja vuosia kestävän prosessin tuloksena. Kaikki rakastumiset eivät johda ns. arkirakkauteen. Nykykulttuurissa kuitenkin korostetaan rakastumista yli kaiken ja usein sen arkirakkauden kustannuksella. Rakastumisen varjolla voi tehdä nykyään mitä vain: Pettää, valehdella, hylätä perheen, jne. Rakastuminen ikäänkuin pyhittää kaiken. Mutta arkirakkaus on jo kokonaan toinen asia. Monet, jotka ovat menneet yhteen rakastumisen huumassa ja uskoneet löytäneensä elämänsä miehen/naisen, eivät kuitenkaan koskaan opi rakastamaan toisiaan arjessa.
Ei vaan seuraavalle "kakkoselle". Vaimonsa ei välitä.
nuo käsitteet mietitään ensin.
Ihastuminen, on vaihe joka kestää noin 3 kuukautta (ajat ovat aina suurin piirtein) . Ellei tuona aikana saa vahvistusta tunteilleen joko vastakaikuna tai myönteisiä kokemuksia persoonasta, tunne laantuu.
Rakastuminen on astetta vahvempi joka seuraa tuon ihastumisvaiheen jälkeen. Kokemuksena se on ihmisillä erilainen, se voi olla intohimoista, vahvaa yhteyden tunnetta tai vaikkapa ristiriitaisia tunteita. Tämä vaihe kestää n. 9kk – vuoden, riippuen jälleen siitä kuinka sitä vahvistetaan. Mitä myönteisempiä kokemuksia, sitä vahvemmaksi tunne voi käydä.
Rakastumisesta siirrytään hiljalleen rakastamiseen, joka on jo tietoisempi vaihe. Tunnemyrskyt laantuvat ja tasaantuvat. Jos intohimo yhä on pohjalla, aletaan miettiä sitä yhteistä taivalta noin arjen kannalta. Tunteiden ylläpitoon tarvitaan aika ajoin edelleen tuota vahvistamista. Ellei vahvistusta tule kylliksi, tunteet alkavat hiipua noin 1 -2 vuoden päästä tuosta ihastumisvaiheesta. Eli aika oiva aika seurustelulle, ennen päätöstä siitä, eletäänkö yhdessä.
Mikäli kyse olikin vain esim. rakastumisen tunteesta sinänsä, tunne tuota tiettyä ihmistä kohtaan hiipuu. Hän ei enää tarjoa sitä huuman tunnetta, ja elimistö jää kaipaamaan hormoniryöppyään – ei siis niinkään sitä ihmistä.
Rakastamisessa on kyse kumppanuudesta, ystävyydestä tai kiintymyksestä. Tällöin tulee jo se ”lauma” eli sukulaiset ystävät ja perhe kuvioon, eli kuinka he hyväksyvät joukkoonsa tuon uuden tulokaan. Ihmisellä on vahva tarve kuulua johonkin, se voi olla vahvempi kuin tuo romanttinen rakkaus. Kukaan ei halua joutua joukon hylkäämäksi ja ulkopuoliseksi. Tätä vaihetta usein kestää noin 7 – 25 vuotta, riippuen taas tuosta vahvistamisesta.
Nykyaika etsii ”kokemuksia” ja ”elämyksiä” siihen ”ankeaan arkeen”. Nuo flow kokemuksien kautta etsitään sitä aitoa tunnetta että elää. Jostain syystä sitä etenkin haetaan seksistä, ehkäpä siksi ettemme osaa tai uskalla hakea sitä muuten. Vahvat seksuaaliset kokemukset ja siihen liittyvät ihastumiset ovat kuin huumetta, mutta ei niin kiellettyä kuin varsinaiset huumeet.
jälkeen. Miten ovat kestäneet nämä kultahääparit. Heidän laumansa on ajan saatossa kasvanut ja kasvanut, siihenkö se perustuu. Vai ovatko he niiitä, joiden rakkaus vain kestää. Mitä tapahtuu, jos tälläisen pariskunnan toinen puoliso on uskoton vaikka 60-70 vuoden iässä?
niitä keskimääräisiä avioliiton kestoja. Sen jälkeen solmitaan usein se uusi parisuhde. Ne joiden liitto kestää pidempään kokevat kriisin, mutta rakentavat suhteensa uudelle pohjalle. Kumppanuus ja kiintymys korostuu näissä liitoissa, samoin joustavuus. Yllättävää kyllä ei uskottomuus jokaista suhdetta kaada.
Todellakin vanhana alkaa olla jo kaikennäköistä vaivaa, ja se puoliso jolla vielä virtaa riittää saattaa hakea ulkopuolisen suhteen. Se taitaa olla yllättävää, että tämän ikäisillä on myös enemmän noita suhteita kuin aiemmin. Asiasta on saatettu sopia keskenään. Niissä suhteissa joissa tapahtuu todellista pettämistä, se voi olla jopa pahempi kriisi kuin nuoremmilla. Tosin löytyy sitten heitäkin, joilla suhde perustuu niin vahvaan kiintymykseen, että pettäminen ei ”venettä kaada”.
Onneksi luonto on jo laannuttanut pahimmat seikkailuntarpeet ja seksuaalisetkin tarpeet. Tosin olen kuullut että lähestyvä vanhuus saattaa joillakuilla herättää eloon ajatuksen, että kun ei ole koskaan saanut ehkä kokea muita kumppaneita, niin tuolloin on se viimeinen mahdollisuus.
Tosin on arveltu että nämä todella pitkäikäiset avioliitot (40 -60v) tulevat harvenemaan yleisten asenteiden muuttuessa. Todennäköisempää on että ihmisillä on kaksi tai kolme pidempää suhdetta (esim. vaikka 20 v j a30 v). Vähän niin kuin ennen vanhaan.
Niin, aivan. Vaikka olisi naimisissa, se toinen ei välttämättä ole se elämän rakkaus. Se että on ollut kauan toisen kanssa ei tarkoita että toinen olisi se oikea. Useimmiten ihmisillä on useampi suhde elämänsä aikana, ja saattaa olla rakastunut moneen. Joskus mennään naimisiin ja hankitaan lapsia liian aikaisin huuman aikana. Joku päivä sitten ihmetellään mitä on mennyt tekemään ja millaisen ihmisen kanssa. Oli liian hoppu. Mutta avioero ei ole mikään maailman kamalin asia, eikä siihen tarvita uskottomuutta. Sitä ei tarvitse hävetä jos joku päivä huomaa että on naimisissa väärän ihmisen kanssa, sellaista sattuu.
Mutta kun oikea osuu kohdalle, myös se "arkirakkaus" alkaa aikaisemmin. Sitä vain huomaa yhteensopivuuden ja kunnioittaa, ihailee, haluaa ja välittää. Ei tarvitse odotella vuosia, sehän tuntuisi hukkaan heitetyltä ajalta jos se arkirakkaus ei alkaisikaan. Monet sen sijaan sekoittavat sisarellisen kiintymyksen ja läheisriippuvuuden rakkauteen. Silloin ilmenee pettämistä ja ollaan ihan pihalla kun on tarve pettää vaikka muka rakastaa. Aidosti rakastava ei kuitenkaan kykenisi pettämään missään tilanteessa vaan ajattelee aina rakkautensa parasta kunnioittaen häntä. Näin se vaan on. Mutta valitettavasti rakkaus ei aina ole molemminpuolista. Kannattaa olla rehellinen itselleen ja miettiä tarkoin mitä haluaa ja haluaanko todella olla sen ihmisen kanssa kenen kanssa on. Ja onko rakkaus aitoa vai vaan turvallista toiseen tottumista.
Niin tuossa oku kirjoitti ettei aidosti jos toista rakastaa pysty pettämään. Minulle tuli tämä tilanne vastaan 20v. avioliiton jälkeen ja koin tämän pettämisen. Se on aivan totta, että sitä mennään liian suinpäin nuorena yhteen ilman sitä todellista rakkautta. Myöskin on väärin yrittää tapahtumien jälkeen väkisin sitoa toinen osapuoli itseensä tietäen ettei hän oikeasti rakasta. Minulle ei tällainen elämä sopinut vaikkakin silloinen kumppanini sitä olisi halunnut siis jatkaa, mutten kyllä halunnut olla kenenkään julkisivurouva puolison aitojen tunteiden ollessa muualla. Sen myöntäminen ja tajuaminen on todellinen henkisen kasvun paikka mikä ei ole helppoa ja siksi varmasti monet tuossa tilanteessa jatkavat suhdetta vaikkei niitä tunteita todellakaan enää ole eikä tule.