Häät käsillä
Lentokentällä huomasin tyylikkään naisen olevan äitini. En tunne ketään yhtä pirullista ihmistä kuin hän. Hän näytti salaseuran papittarelta astellessaan rahvaan seassa varoen tartuttamasta itseään siinä vellovaan tautiin. Hän suuteli minua molemmille poskille. Kieloko täällä tuoksui?
Emme vaihtaneet sanaakaan. Tarjosin hänelle salmiakkia. Hän vilkaisi pussiin ja työnsi mustan nahkahansikkaansa sen uumeniin. Kerroin hänelle tästä tapahtumasta sävelletyn laulun. Jos hän huvittui, niin sen näki silmistä. Pimeydessä leimahteli jotain mystistä, kuin elosalamia.
Siirryimme muitta mutkitta odottavan taksin takakontille, jonka äärellä hän jakoi neuvoja käskemään tottuneella sormellaan minulle sekä kuljettajalle, että mihin mikäkin laukku laitettiin ja mitä varsinkin piti varoa. Sitten aloitimme matkan kohti hotellia. Aika matoi. Taksinkuljettaja ei sanonut sanaakaan.
Moottoritiellä hän avasi laukkunsa ja kaivoi sieltä esiin kangasliinan. Huomasin liinan sisältävän jotain pehmeää ja painavaa. Huolellisesti hän kääri kankaan auki ja esiin nousi kiinni sidottu, ranteen paksuinen nippu pikimustia hiuksia. Näky oli omituinen. Hänen sylissään makasi silkkisen kiiltävä pitkä käärme, jolla oli halpa punosnaru kaulassaan.
Illasta tulisi hankala.
Lentokentällä huomasin tyylikkään naisen olevan äitini. En tunne ketään yhtä pirullista ihmistä kuin hän. Hän näytti salaseuran papittarelta astellessaan rahvaan seassa varoen tartuttamasta itseään siinä vellovaan tautiin. Hän suuteli minua molemmille poskille. Kieloko täällä tuoksui?
Emme vaihtaneet sanaakaan. Tarjosin hänelle salmiakkia. Hän vilkaisi pussiin ja työnsi mustan nahkahansikkaansa sen uumeniin. Kerroin hänelle tästä tapahtumasta sävelletyn laulun. Jos hän huvittui, niin sen näki silmistä. Pimeydessä leimahteli jotain mystistä, kuin elosalamia.
Siirryimme muitta mutkitta odottavan taksin takakontille, jonka äärellä hän jakoi neuvoja käskemään tottuneella sormellaan minulle sekä kuljettajalle, että mihin mikäkin laukku laitettiin ja mitä varsinkin piti varoa. Sitten aloitimme matkan kohti hotellia. Aika matoi. Taksinkuljettaja ei sanonut sanaakaan.
Moottoritiellä hän avasi laukkunsa ja kaivoi sieltä esiin kangasliinan. Huomasin liinan sisältävän jotain pehmeää ja painavaa. Huolellisesti hän kääri kankaan auki ja esiin nousi kiinni sidottu, ranteen paksuinen nippu pikimustia hiuksia. Näky oli omituinen. Hänen sylissään makasi silkkisen kiiltävä pitkä käärme, jolla oli halpa punosnaru kaulassaan.
Illasta tulisi hankala.
Vastaukset 11
Vanhimmat
oot kirjailija :)
On PÄÄTYÖ. Siinä ei ole runollisuuden eikä kirjallisuuden kanssa mitään tekemistä.
mielikuvitusta riittää, sitä kirjailija tarttee :)
Mä olen aina toitottanut sitä että olen fiktiivinen ihminen. Ei fiktiivistä ihmistä voi olla olemassa ilman mielikuvitusta.
(Makaaberia naurua)
Muistelisin sen menneen jotenkin näin (olen niin uppopallo, että en kuitenkaan vedä tätä Guuggeloimatta oikein):
Äidit, nuo toivossa väkevät, kaiken näkevät.
Täytyy olla pilkkuvirhe, mutta en tiedä missä.
(joukkohymiöitä)
Jopas sulla on mutsi. Sen verran mystisempi vedos, et odotan kiinnostuneena kuinka sinun sitten kävikään :)
kiitos ja sorry, vaikken ole varma ketä kiittää ja keltä pyydellä anteeksi, kun itse jokatapauksessa häiriköin (:|
lepytellä, jos tavallaan tarkoituksella ja katalasti jotakin kohtaan hyökännyt, mutta tavallaan fiktiivisesti ne aivan eri kohdetta kohtaan suunnannut ??? ´´:]
Minun fiktiiviset pahoittelukykyni ovat sellaiseen melko alkeelliset (´´:]
http://www.youtube.com/watch?v=-NlYiZ4JhM0
Suomenna viimeinen briiffi.
Onko viimeinen briiffi muka jo tehty? :)
Mutta teen sen mielelläni. Nyt olen lähdössä ystäväni luo ja myöhässä jo sieltäkin.
Mutta saat sen heti kun pystyn ja kykenen jos siitä kiinni, vaikka pystyt siihen kyllä itsekin :))