Olen jo keski-ikää lähestyvä nainen ja olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 12 vuotta.
Ongelmani on se etten kehtaa tehdä aloitetta rakasteluun miehelleni muuta kuin harvoin ja silloinkin yleensä alkoholilla on osuutta asiaan.
Nuorempana, kun olin entisen kumppanini kanssa, hän torjui lähentely-yritykseni lähes aina ja kokemani nöyryytykset ovat iskostuneet todella syvälle niin etten uskalla lähestyä miestäni seksuaalisessa mielessä juuri ollenkaan.
Miehen tehdessä aloitteen olen kyllä juonessa mukana ja halukas.
Jotenkin tuntuu että mies on alkanut kyllästyä minuun.
Kerran hän myönsikin että ei jaksaisi aina olla se aloitteellinen osapuoli ja ymmärrän kyllä häntä siinä mutta asia on minulle niin suunnattoman vaikea.
Haluaisin kyllä tehdä miehelleni kaikkea ja oppia sillä saralla lisää miten tuottaa toiselle nautintoa mutta kun olen niin estoinen että itseänikin tympii.
Mieheni taas on huono puhumaan asioista joten asian esille ottokin on vaikeaa...
Hänelle on hirveän vaikeaa puhua parisuhdettamme koskevista asioista ja se on minulle välillä todella tuskallista kun välillämme on solmuja jotka jäävät aukomatta.
Itse haluaisin purkaa tuntojani puhumalla mutta en voi tehdä sitä miehelleni, hän on kyllästynyt ja hermostunut jos yritän keskustella.
Miten saisin itseni piiskattua aloitteellisemmaksi tai paremminkin mistä saisin kerättyä rohkeutta ja itseluottamusta siihen?
Viime aikoina olen pari kertaa tehnyt pari yritystä ja mieheni vaikutti jopa jotenkin huvittuneelta siitä. Se loukkasi; viimeinkin kun alan aktiivisemmaksi niin saan naurut päälleni!
Tosin molemmat tilanteet johtivat rakasteluun.
Tiedän, olen epävarma...
On vain niin hirvittävän nöyryyttävää tulla jatkuvasti torjutuksi (edellisessä suhteessani) ja se on kai jotenkin traumatisoinut minut.
Nyt kun olen sitten alkanut aloitteellisemmaksi niin se on kai miehestäni niin epätavallista että huvittaa ja ajatteleeko jopa että väkisin yrittämistä...
Itse en ole tainnut juuri koskaan kieltäytyä rakastelusta, nautin siitä ja läheisyydestä ja minusta siitä ei saakaan kieltäytyä ellei ole joku hyvä syy. Torjuminen on loukkaus sitä toista kohtaan ja minä ainakin haluan tuottaa rakastetulleni hyvää mieltä ja nautintoa; se on osoitus molemmin puolin että välittää
toisesta.
Miten tälläisestä pääsee yli luontevasti?
Ongelmani on se etten kehtaa tehdä aloitetta rakasteluun miehelleni muuta kuin harvoin ja silloinkin yleensä alkoholilla on osuutta asiaan.
Nuorempana, kun olin entisen kumppanini kanssa, hän torjui lähentely-yritykseni lähes aina ja kokemani nöyryytykset ovat iskostuneet todella syvälle niin etten uskalla lähestyä miestäni seksuaalisessa mielessä juuri ollenkaan.
Miehen tehdessä aloitteen olen kyllä juonessa mukana ja halukas.
Jotenkin tuntuu että mies on alkanut kyllästyä minuun.
Kerran hän myönsikin että ei jaksaisi aina olla se aloitteellinen osapuoli ja ymmärrän kyllä häntä siinä mutta asia on minulle niin suunnattoman vaikea.
Haluaisin kyllä tehdä miehelleni kaikkea ja oppia sillä saralla lisää miten tuottaa toiselle nautintoa mutta kun olen niin estoinen että itseänikin tympii.
Mieheni taas on huono puhumaan asioista joten asian esille ottokin on vaikeaa...
Hänelle on hirveän vaikeaa puhua parisuhdettamme koskevista asioista ja se on minulle välillä todella tuskallista kun välillämme on solmuja jotka jäävät aukomatta.
Itse haluaisin purkaa tuntojani puhumalla mutta en voi tehdä sitä miehelleni, hän on kyllästynyt ja hermostunut jos yritän keskustella.
Miten saisin itseni piiskattua aloitteellisemmaksi tai paremminkin mistä saisin kerättyä rohkeutta ja itseluottamusta siihen?
Viime aikoina olen pari kertaa tehnyt pari yritystä ja mieheni vaikutti jopa jotenkin huvittuneelta siitä. Se loukkasi; viimeinkin kun alan aktiivisemmaksi niin saan naurut päälleni!
Tosin molemmat tilanteet johtivat rakasteluun.
Tiedän, olen epävarma...
On vain niin hirvittävän nöyryyttävää tulla jatkuvasti torjutuksi (edellisessä suhteessani) ja se on kai jotenkin traumatisoinut minut.
Nyt kun olen sitten alkanut aloitteellisemmaksi niin se on kai miehestäni niin epätavallista että huvittaa ja ajatteleeko jopa että väkisin yrittämistä...
Itse en ole tainnut juuri koskaan kieltäytyä rakastelusta, nautin siitä ja läheisyydestä ja minusta siitä ei saakaan kieltäytyä ellei ole joku hyvä syy. Torjuminen on loukkaus sitä toista kohtaan ja minä ainakin haluan tuottaa rakastetulleni hyvää mieltä ja nautintoa; se on osoitus molemmin puolin että välittää
toisesta.
Miten tälläisestä pääsee yli luontevasti?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet jo ekalla askelmalla pois menneestä, olet muutoksen tiellä koska tiedostat ongelman ja pyrit siitä tietoisesti pois. Olet herkistynyt negatiiviselle palautteelle koska olet saanut sitä muinoin liikaa, et silti halua korostaa nykyisessä suhteessasi kokemiasi onnistumisia, vaan muistat mieluummin niistäkin vain sen mikä satutti sinua, eli miehen ensireaktion (huvittuminen). Ymmärrät hyvin mistä se hänen reaktionsa juontuu, mutta pidätät siltikin itselläsi oikeuden olla siitä vain hyvin loukkaantunut.
Siinä olisi sinulla asennemuutoksen paikka.
Torjuminen ei ole automaattisesti loukkaukseksi tarkoitettu valinta.
Ei siis ole puolisosi syy, että sinä loukkaannut joka kerta kun hän ei innostukaan lähestymisyrityksistäsi.
Miesten on huomattavasti vaikeampaa pukea tunteitaan sanoiksi kuin naisten. Miehet ovat "synnynnäisesti" ongelmien ratkojia, tekijöitä eivätkä niinkään puhujia, joten joka kerta kun esität miehelle ongelman (omasi tai teidän yhteisen), alkaa hän heti ratkoa sitä. Ja kun asia on esim. tunnepohjainen eli hieman vieras miehelle, hän helposti turhautu koska ei kykenekään ratkaisemaan ongelmaa yhtä suoraviivaisesti kuin vaikkapa tekniset tai matemaattiset ongelmat.
Tämä oli kärjistetty esimerkki enkä tarkoita että se pitää ottaa kirjaimellisesti, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitin. Naisen maailma ei siis ole ainut maailma jossa täytyy osata elää.
On turha kuvitella ratkaisevansa seksuaalista ongelmaa puhumalla jos toinen osapuoli (tässä mies) ei siitä halua puhua. Täytyisi löytää miehen mieltä lähempänä oleva tapa puida asiaa, ja se voisi olla esim. teot rauhallinen keskustelu onnistuneen aktin jälkeen. Positiivisen palautteen käyttöönotto on ratkaiseva muutos parempaan. Se auttaa oppimaan ymmärtämään puolison erilaista seksuaalisuutta, se kannustaa tekemään samoin toistekin ja se kannustaa myös "puhumatonta" miestä antamaan jatkossa hyvää palautetta sinullekin.
Positiivisessa hengessä ongelmista keskustelun myötä jäävät hämmentynyt naureskelu ja loukkaantumiset automaatisesti vähemmälle.
Olen todellakin herkistynyt huomioimaan kaikkia negatiivisia signaaleja niin että ne positiiviset asiat sitten unohtuvat, tiedostan tämän itsekin, jos en ihan joka kerta niin aika ajoin ainakin.
Ehkä onkin parasta jättää mies tavallaan rauhaan eikä "ahdistella" häntä puhetuokioilla ja yrittää itse olla iloisempi ja antaa mieltä painavien asioitten tavallaan olla.
Kai olet kertonut, mistä vaikeutesi aloitteen tekemiseen johtuvat?
Ja miehesi siis varmasti rohaisee sinua?
Tuskin oli huvittunut, ehkä onnellisen hämmentynyt :)
Eikä varmasti naura sinulle, kun tietää taustat.
aloitteen tekeminen on vaikeaa. En aina uskalla. Miehelle tosin käy vain tietyt tilanteet, koska voi harrastaa seksiä. Esim. aamulla ei pysty.
Olen onnistunut tekemään aloitteet aina väärään aikaan / huonolla hetkellä -> torjunta.
Monet itkut on itketty jne.
Aloitin siten, että pilke silmäkulmassa menin miehen viereen, vähän plinkplink - silmillä ja sanoin että tänään tekis vähä mieli.
Tämä oli siis pallo minulta miehelle. Homma on vähän kuin laitettu jo viereille, mutta mies saa päättää että koska jatketaan.
Jos mies sanoo että nyt ei haluta, niin ei ole tullut paha mieli.
Olen käyttänyt myös ilmaisuja "voiskos tänään vähä jotain tosi kivaa".
Sitten odottelet vain, mitä mies sanoo.