Minulla on todella huonot välit äitiini ja perheeseeni. Muutin tampereelta pohjois-savoon mieheni luokse ja äitini ei hyväksynyt tätä ollenkaan. Äiti haukkui aina minua kun asuin kotona huoraksi ja lihavaksi ja jopa vanhempani pahoinpitelivät minua. Mun äiti on noita ja todella paha sellanen. Äitini kehuu aina pikkusiskoani ja mua vaan mollaa. Kun saimme mieheni kanssa rahaa vähän enemmän niin äitini suuttui kun en suostunut maksamaan vanhempieni velkaa. Isäni pisti minut kerran kun olin 12v niin rukoilemaan polvillani ettei hän löisi minua vyöllä. mulla on niin hirveät traumat mun vanhemmistani ettei ole tosi. Mä karehdin niitä perheitä jotka pitävät lapsistaan huolta.
nyyh
angeel--86
2614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äidin pitäisi aina rakastaa lastaan, eikä nimitellä millään nimill tai verrata ja moittia ulkonäköä. Pahoinpitelyt on jopa rikos. Eikä vanhempien velkojakaan lapsien tatvitse maksaa. On parempi, että tapaat häntä hyvin vähän, sillä se on raskasta, mutta äitiään ei voi unohtaa, vaikka se olisi mikä. Sen olen itsekin saanut kokea, itkenyt olen monesti tätä kovaa äitisuhdetta.
Olen jotain samantpaista kokenut äidiltäni, hänkin moitti ulkonäköäni, vertasi muihin, lapsista kaksi oli niitä jotka olivat ylitse muiden. Äiti juoruili näiden kanssa toisten asioista. Mikä tässä oli kaikkein rankinta. oli että juuri nämä kaksi olivat kaikkein eniten harmia aiheuttaneet äidille, oli avioton lapsi juopolle mihelle, kotoa karkaamista, kovaa juopettelua, hyvin hämäräperäistä elämää.
Itse olin hyvin ujo, arka ja tein kiltisti kaiken, pesin käsin lakanapyykkiä, hoidin pienempiä, en käynyt missään, olin kiltti ja auttavainen.
Nyt sitten äiti on jo hyvin vanha ja tarvitsee apua, kun hän on näille jakanut jo omaisuutensa, ei heitä enää juurikaan näe auttamassa.
Elämä on hyvin monimuotoinen, joillekin raskaskin, jos omat vanhemmat ovat polkemassa alas.
toivottavasti tuo ei ole totta!jos on niin eikun teet rikos-asian tuosta pahoinpitelystä.miehes varmaan on tukenasi.äläkä patoa asiaa sisällesi.asia voi vaivata sua vielä pitkänkin ajan päästä.
itse en voi mennä lapsuuteni kouluun katsomaan millaista siellä on nyt esim luokkahuone yms.kalusteet. ai miksikö ? no siitä tulee mieleen lapsuuteni.en tarkoita koulukiusaamista vaan kotioloja.koulun pihapiirissä olen käynyt ja itku tuli enkä voi mennä sisään rakennukseen. luokassa kai näkisin itseni siellä pienenä tyttönä,pienenä ihmisenä joka ei tiedä mitä edessä vielä on.vaikka aikaa kulunut ala-asteesta jo 25 vuotta niin ei pysty.joskus mun on pakko vain käydä siellä,että saan rauhan ja pääsen tilanteen "herraksi".silloin vasta olen elämälleni sujut ja voin olla levollinen.en voisi ikimaailmassa kuvitella omalle pienelle tyttärelleni juoppoa vanhempaa joka juo,on väkivaltainen ja jota saa hävetä.