Nostetaan kissa pöydälle

olla haluttomuudesta, ei pihtaamisesta?

En tiedä mutta ihmiset ovat menettäneet kyvyn elää omalla tavallaan. Me vertailemme itseämme toisiin ja uskomme että nuo muut sekä keskimääräisyydet ovat niitä, joiden mukaan TÄYTYY elää. Ellemme tee niin, meitä saa syyllistää.

Jokaisella ihmisellä on oma persoonallinen rytminsä. Mietitään vaikka vuorokauden aikaa, jolloin ne halut ovat parhaimmillaan. Toiset ovat iltaihmisiä ja toiset virkeimmillään aamulla. Kun esim. meillä mies on iltaihminen, hän joutuu joskus joustamaan, sillä en pysy valveilla kello 21.00 jälkeen. Itse olen virkeimmilläni aamuisin ja aamupäivisin.

Toinen on että jotkut ovat rutiini ihmisiä, että kaiken tulee tapahtua säännöllisesti. Toiset taas kausi ihmisiä, eli välillä voi olla hiljaisempaa jonka jälkeen seuraa kiihkeämpi kausi. Tähän vaikuttaa hyvin paljon myös se muu elämä kuten vaikkapa työstressi, kuukautiset jne..

Samoin jotkut kaipaavat vaihtelu enemmän kuin toiset. Joillekin itsetyydytys on noloa, ja he tarvitsevan apuria. Jotkut käyttävät seksiä lohdutukseksi kaikkeen mahdolliseen (väsymys, kiukku, pitkästyneisyys, ahdistus jne.) , jolloin se ei aina ole toiselle osapuolelle kovin tyydyttävää. Jotkut tykkäävät myös pikaseksistä ja jotkut kaipaavat myös henkistä ja eroottista viettelyä.

Alan tulla siihen lopputulokseen että yksinkertaisesti näistä asioista on noloa puhua keskenään ja puuttuu rohkeus tehdä siitä seksistä ihan omannäköistään.

Niinpä, se pihtaus-keskustelu on suurimmaksi osaksi muutenkin niin väsynyttä! Usein tuntuu, oli sen esittäjänä mies tai nainen, että sillä asenteella (miten asiakin esitettään) en ihmettele yhtään, ettei seksiä tipu. Harvalla ne halut kuitenkaan jatkuvasta painostuksesta, vaatimuksesta, valittamisesta ja ainaisesta ehdollistamisesta lisääntyy. Puhumattakaan velvollisuuden tunteesta tai suorittamisesta! Lisäksi kun jonon jatkoksi lisätään se usein esiintyvä valitus "muuten on hyvin, mutta miksei tuo toinen..." ettei vaan mikään riitä kuitenkaan, niin enpä ihmettele yhtään, että seksi on parisuhteiden riidan aihe nro 1 (rahan kanssa).

No, mutta siis, seksimääristä. Kun olen yksin, ja voin olla pitkiäkin aikoja, en juurikaan kaipaa seksiä. Orgasmi kerran kuussa riittää varsin mainiosti, ja jos seksiä tutun ja pidetyn ihmisen kanssa ei ole tarjolla, en sitä kyllä tuntemattomaltakaan kaipaa. Olen myöskin nirso nykypuun mukaan, en todellakaan harrasta "vain seksiä", minimivaatimus on ystävyys, kunnioitus ja arvostus sekä huumorin taju. Siksi, että seksi ei ole hyvää minulle muuten ja miksipä haaskaisin aikaani huonoo seksiin toisen kanssa, kun ei minulla ole tarve antamattomille antaa eikä itsekeskeisiä tyydyttää.

En itse halua seksiä mitään 5 kertaa viikossa alkuhuuman jälkeen ainakaan. Mielestäni se on vähän liikaa yleensä. Mulla on muutakin tekemistä, enkä jaksa olla "sängyssä" koko ajan, lisäksi jotenkin kun koko ajan ei voi olla uutta, läheisyyttä saisi olla muussakin muodossa (tosin en jaksa yleisestikään jatkuvaa hiplailua,läheisyys on minulle muuta) ja joskus on kiva vaan haluta ja kaivata ilman sitä seksiä, niin 5 kertaa tekisi vain liikaa rutiinia ja suorittamista mulle. En kaipaa panoja panojen vuoksi enkä halua jotenkin jatkuvalla syötöllä olla kiinni kenenkään sukelimissä, vaikka nekin hieno osa ihmiskehoa ovat :)
1-3 kertaa on hyvä määrä. Ja siis, jos tilanne vaatii, vähempikin riittää (ja siis jos ja kun se seksi, vaikka vähäinenkin, on minulle ja hänelle hyvää ja tyydyttävää). En mä ala itkemään, jos pariin kuukauteen on todellä vähän seksiä syystä "että". Tärkeämpää ois se, että siihen ois syy ja selitys ja se sanottas suoraan. Että vaikka se ois sekin, että ei vaan jaksa eikä halua nyt eikä oikeasti tiedä mikä on. Kunhan siitä voisi sitten rehellisesti keskustella. Mutta se, että vaan torjuu ja torjuu, ois aika epäreilua ja kurjaa: jättää toinen arpomaan. Ei ole käynyt niin, mutta uskoakseni. Ja tietty, jos se epämääräisyyskin vaan jatkuu sitten kuukaudesta toiseen, niin ois kyllä korkea aika tehdä jotain: sen haluttomankin. 3 kk on ehkä semmoinen "raja", kyllä ihminen saa ajatuksensa selviteltyä, päätöksensä tehtyä siinä ajassa. Ja jokaisella on myös omista haluistaan joku vastuu!

Joskus on toki semmoisia kausia, että seksiä haluaa jostain syystä joka päivä ja useamman kerran päivässä, muta näin on käynyt vain pitkissä suhteissa ja semmoisissa kun todella tunnen olevani rakastunut. Mikään pieni ihastus tai ns. puute siihen ei riitä. Ja mitä läheisempää seksi on, sen enemmän sitä haluan. Ja nuo jo alussa luetellut asiat, painostaminen, suorittaminen, jne. saavat haluni katoamaan tyystin. En vaan halua seksiä, missä ei ole aitoa yhdessä oloa ja vapautta. Tykkään seksissä heittäytymisestä, huumorista, siitä että seksi on hauskaa ja vapauttavaa, enkä luetella mitä kaikkea pitäisi hyvään seksiin suorittaa.

Ja tästä syystä voinkin sanoa, että jos en saa orgasmia yleensä (ei tarvitse joka kerran sentään saada, joskus on kiva harrastaa seksiä muuten), ei tule se seksisuhde kestämään. Nyt ajattelette osa, että jaa, pitäs kuitenkin suorittaa... Mutta ei. Kun niitten suorittajien ja kikkailijoitten kanssa ei koskaan saa, vaikka ne mitä tuhertais, alkaa vaan ärsyttä ja rasittaa, tulee painostava olo, että nyt mun pitäs sitten nauttia ja alkaa vaan väsyttää, että just, jätä mut jo rauhaan. Mutta kun on tätä heittäytyvää, ollaan vaan ja nautitaan seksiä, missä molemmat tekee vaan asioita mitä haluaa, niin saan oikeastaan aina, ja ehkä liiankin helposti välillä ;D Jos mä oisin mies, niin naiset kiroais mut, kun mä aina heti tuun :D
Kerran viikossa aitoutta, on parempi kun 5 kertaa tyhjää panoa.

Keskiverrosti voisin määrästä kuitenkin sanoa, että minulle riittää varsin mainiosti 2 kertaa viikossa, kertakin jos niikseen tulee, ja toisaalta seksiin voin lähteä mukaan sen 5 kertaa viikossa vaikka 6/12 kuukautta, jos se sitten riittää eikä aiheuta vallitusta ja ininää niille lopuille 6 kuukaudelle... Pitää olla johonkin myös tyytyväinen ja myös tyytyväisyys on usein valinta!

Liian vähän on kerran kuussa, jos se on jatkuva tilanne. Mä ymmärrän sen jos on joku syy... Ja siis koko tauotkin kestän, ei mun mielestä 4-5 kuukautta ilman seksiä ole paljon vuosien suhteessa, se tasaantuu kyllä, mutta keskiarvollisesti. 2 kertaa kuussa ois jo aika vähän... Mutta jos ois vaikka eri puolilla suomea tai joku työvaihe tms. eikä vaan pystyis, eikä jaksais, niin se menis.

Yhdelle on sopiva määrä kerran kuussa ja toiselle joka päivä. Mitä siihen lisäämään,antaapa jokaisen elää omalla tavallaan.

meillä noin 4 kertaa kuukaudessa ja tyytyväisiä ollaan molemmat :) , joskus jos menee pitempi aika, joka on siis liian vähän, otamme huumorilla asian puheeksi ja "korjaamme asian". olemme vähän yli 40 v pari.

Olemme keski-ikäinen pariskunta 50 . Meille seksikerroilla ei ole varsinaista merkitystä vaan sillä, että seksiä on ja se on hyvää. Saatamme olla joskus sen 2 kertaa päivässä, toisaalta taas kuukaudenkin tauko on ihan ok. Joskus vain toiset asiat ovat pinnalla. Seksi ei ole tärkein mutta se on tärkeää. Mieheni on aktiivisempi ja joskus pikapano on paikallaan.

Olen oikein kauhulla katsellut noita pihtauskeskusteluja. Alkaa jo pelottamaan, että omakin avioliitto menee sellaiseksi. Tässä on alusta asti miehen kanssa harrastettu seksiä niin paljon kun tekee mieli eli vähintään kerran päivässä puolukkaviikkoja (kuukautiset) lukuunottamatta. Toki suhde perustuu muullekin kuin seksille, mutta minkäs omille ja toisen haluille voi :)