En oikein tienny minne palstalle tämän kysymyksen laittaisin, no laitoinpa sitten tänne koska olen itsekkin sinkku, ollut jo monta vuotta.
Siis olen sinkku lapseton nainen ja mietin millaisia kokemuksia muilla on tapailusta tai seurustelusta miehen kanssa jolla on lapsia. Siis tällä kyseisellä miehellä on kaksi pientä lasta entisensä kanssa ja heillä on yhteishuoltajuus, eli lapset ovat aika usein isällään.
Pidän kyllä lapsista ja ehkä haluan joskus omankin.. En ole koskaan seurustellut miehen kanssa jolla on lapsia ja mietinkin että mitä kaikkea vaikeuksia siitä tulisi.. ? Vai olenko vain harhainen..
Ja kuitenkin jos on sinkku ja 30v. kuten itse siis olen, niin on jo paljon suurempi mahdollisuus että jos ja kun tapaa mahdollisen kumppanin että tällä on jo lapsia..
Millaisia kokemuksia muilla lapsettomilla on seurustelusta ihmisen kanssa jolla on lapsia?
Siis olen sinkku lapseton nainen ja mietin millaisia kokemuksia muilla on tapailusta tai seurustelusta miehen kanssa jolla on lapsia. Siis tällä kyseisellä miehellä on kaksi pientä lasta entisensä kanssa ja heillä on yhteishuoltajuus, eli lapset ovat aika usein isällään.
Pidän kyllä lapsista ja ehkä haluan joskus omankin.. En ole koskaan seurustellut miehen kanssa jolla on lapsia ja mietinkin että mitä kaikkea vaikeuksia siitä tulisi.. ? Vai olenko vain harhainen..
Ja kuitenkin jos on sinkku ja 30v. kuten itse siis olen, niin on jo paljon suurempi mahdollisuus että jos ja kun tapaa mahdollisen kumppanin että tällä on jo lapsia..
Millaisia kokemuksia muilla lapsettomilla on seurustelusta ihmisen kanssa jolla on lapsia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinä olet kyllä oikeassa, että "valikoima" supistuu kun rajaa nuo lapsia omaavat pois laskuista, MUTTA...
Minä en enää lähtisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, kerran sen kokeneena voin todeta että oli todella vaikeaa yrittää ymmärtää lapsiperheen arkea, saatikka päästä siihen sisään aivan ulkopuolisena henkilönä.
Valitettavasti siinä jää aina hieman tai enemmänkin ulkopuoliseksi koko "perhe-elämästä" ja lopulta toista osapuolta alkaa ärsyttää koko homma, sitten yksi pointti on vielä se (ainakin meillä tuli tämä vastaan muutaman vuoden kuluttua) että kun miehen lapset kasvavat niin hän ei välttämättä enää tahdokaan lisää lapsia vaan elämä helpottuu kun lapset kasvavat, mutta onko mies valmis uudelleen yö heräämisiin ym.. ja omalla kohdallani mies ilmoitti että, tämä yksi lapsi riittää hänelle ja oli aivan hämmästynyt kun minulle se ei riittänyt.... Olimme kuitenkin keskustelleet suhteemme alussa asiasta ja silloin hän tahtoi myös yhteisiä lapsia.
Suhteemme alussa oli todella vaikeaa henkisesti, koska lapsen äiti oli erittäin mustasukkainen hänen ex-miehestään sekä lapsestaan, lapsi ei olisi saanut olla seurassani lainkaan, hänen "sääntöjensä" mukaan.. Sain aina hirveät haukut tältä naiselta ja se repi valitettavasti suhdettamme pahasti, kun mies oli siinä välissä eikä halunut olla huonoissa väleissä exän kanssa mutta soi kuitenkin minulle ainaiset pahat mielet.
Mieti oletko valmis luopumaan teidän yhteisistä aijoista, ja muista että lapsi tulee aina olemaan sinun edelläsi, oli teillä mikä suunniteltu meno/tekeminen niin lapsen asiat peittoavat ne mennen tullen ja sitä on välillä lapsettoman vaikea ymmärtää ja se tulee ärsyttämään kyllä toisinaan.
Itse olen jo 40v, enkä silti lähtisi suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsi/a, olen mielummin yksin koska totesin sen, kuinka vaikeaa ulkopuolisen on päästä sisään perhe-elämään ja sitä edes ymmärtää lapsettomana.
Mutta, meitä on moneksi ja jotkut sopeutuvat siihen kuvioon oikein hyvin, itse myönnän että se ei ole/ollut minua varten ja kierrän ihan kaikkien osapuolten vuoksi kaukaa ne yh- sekä vkl isät jotka siis koittavat lähestyä minua, minusta ei ole lapsiperhe-elämään näin lapsettomana, valitettavasti.