En olisi koskaan uskonut kirjottavani tänne. Mutta kaipaan jotakin edes joltain, kotona ei kuulla, ei puhuta. Pelkkää vihaa ja henkistä kiusaamista..
Olen muuttunut iloisesta alakuloiseksi. Mieheni ei anna hellyyttä, läheisyyttä. Hän haukkuu, jatkuvasti maahan asti. Olen niin väsynyt elämään itseensä, ihmisiinkin. Tarkoitus oli hänen kanssaan kun ailoin että hän on kiltti, aito ja pitää minusta huolta. En välittänyt hänen vioistaan, ulkonäkökään ei ykkönen, vain luonne..Hän onkin kaikkea päin vastaista, nyt kun takana melkein 5 vuotta.
Olen 21 ja kun matkamme alkoi olin 16 kaikki meni pitkäänkin hyvin lukuun ottamatta yhteenottoja hänen kylmyydestään, ikinä ei mitään keneltäkään pyydä anteeksi. Ei minultakaan, perustelee aina jotenkin miksi vika ei ole hänen tai ei tarvitse. Haukkunut minut monet kerrat, on ilmeisesti parempi kuin minä? Hoidan kaikki kotityöt, harvemmin hän tekee mitään, pyykkiä ei edes osaa pestä. Olen omasta mielestä kaunis, ehkä vähän pyöreä, mutta vain vähän. En näe syytä näissä? Olen kiltti, normaalisti iloinen, rakastava, paasaava. Yritän olla niin hyvä kuin vain toiselle voi.
Muutama viikko hänen mukaansa menee huonosti(mikä minusta lyhyt aika ja aivan normaalia pitkällä juoksulla) Niin tilanne on tämä,
Hän uhkailee minua ettei tiedä rakastaako, kivempaa muualla kuin kotona. Kaverien kanssa, on oikeutettua kaikki mitä tekee vaikka toinen itkisi ja sanoisi mitä vain. En ole ruikuttaja tyyppiä, mutta tässä suhteessa, olen ajautunut siihen kun en enää tiedä mitä muutakaan teen. Kun toinen kohauttaa olkapäitä kaikkeen kylmästi. Hän vain on sellainen,(näin hän sanoo, minusta kyse on valinnoista.) kuvittelin että hän muuttuisi inhimillisemmäksi suhteen syventyessä, mutta ei.
Hän ei tunne sympatiaa empatiaa tai edes tiedä mitä ne tarkoittaa? Hän voi pitää minua roskiksena kaikelle ja haukkua ilman että siitä saisi avata edes suuta että tuo sattuu. Nyt kaiken tämän riehumisen ja haukkumisen jälkeen hän käy tyytyväisenä nukkumaan, ilman anteeksi pyyntöä tai katumusta. En tajua, itse en olisi rakastamalleni noin ilkeä ikinä, en edes vihaisena pysty olla pitämättä huolta.
Seksi elämämme on kylmentynyt ja vaikka yritän pitää yllä sitä ja suutelua halailua, hän useimmiten torjuu ja työntää pois. Miltä tämän kaiken pitäisi tuntua, kun ihminen ketä rakastat ja tekisit mitä vain hänen eteen, ei ole valmis sitä tekemään sinulle? Teen aina kun hän silloin harvoin kun hän haluaa(nykyään vieläkin harvemmin). Hän ei koskaan, kun minä haluan, ei anna edes yrittää lämmittää, torjuminen syö syvältä.
Rakastan häntä enmmän kuin elämää, en osaa lähteä, ainakaan vielä.
Ihmettelen vain miksi hän vielä tässä, jos vihaa minua niin paljon kuin haukkuessa aina ilmenee?
Joka kerta jälkeen kaiken paskan, sanoo ettei tarkoittanut. Kaikki vain silti toistuu vuodesta toiseen pahempana. Sanoo ettei osaa huomioida, mutta silti kissoja silittää, olenko niitäkin alempana? Muhun ei koske,mutta muihin kyllä.. (Älkää käsittäkö väärin rakastan kissojani) Mutta tämäkin tuntuu tosi julmalta, kun antaisit mitä vain että toinen huomioisi ja rakastaisi.
Olen ihan loppu ja kyllästynyt koko elämääni. Toivoisin vain että toinen rakastaisi, sitä toivetta ei hän halua minulle täyttää..
Olen muuttunut iloisesta alakuloiseksi. Mieheni ei anna hellyyttä, läheisyyttä. Hän haukkuu, jatkuvasti maahan asti. Olen niin väsynyt elämään itseensä, ihmisiinkin. Tarkoitus oli hänen kanssaan kun ailoin että hän on kiltti, aito ja pitää minusta huolta. En välittänyt hänen vioistaan, ulkonäkökään ei ykkönen, vain luonne..Hän onkin kaikkea päin vastaista, nyt kun takana melkein 5 vuotta.
Olen 21 ja kun matkamme alkoi olin 16 kaikki meni pitkäänkin hyvin lukuun ottamatta yhteenottoja hänen kylmyydestään, ikinä ei mitään keneltäkään pyydä anteeksi. Ei minultakaan, perustelee aina jotenkin miksi vika ei ole hänen tai ei tarvitse. Haukkunut minut monet kerrat, on ilmeisesti parempi kuin minä? Hoidan kaikki kotityöt, harvemmin hän tekee mitään, pyykkiä ei edes osaa pestä. Olen omasta mielestä kaunis, ehkä vähän pyöreä, mutta vain vähän. En näe syytä näissä? Olen kiltti, normaalisti iloinen, rakastava, paasaava. Yritän olla niin hyvä kuin vain toiselle voi.
Muutama viikko hänen mukaansa menee huonosti(mikä minusta lyhyt aika ja aivan normaalia pitkällä juoksulla) Niin tilanne on tämä,
Hän uhkailee minua ettei tiedä rakastaako, kivempaa muualla kuin kotona. Kaverien kanssa, on oikeutettua kaikki mitä tekee vaikka toinen itkisi ja sanoisi mitä vain. En ole ruikuttaja tyyppiä, mutta tässä suhteessa, olen ajautunut siihen kun en enää tiedä mitä muutakaan teen. Kun toinen kohauttaa olkapäitä kaikkeen kylmästi. Hän vain on sellainen,(näin hän sanoo, minusta kyse on valinnoista.) kuvittelin että hän muuttuisi inhimillisemmäksi suhteen syventyessä, mutta ei.
Hän ei tunne sympatiaa empatiaa tai edes tiedä mitä ne tarkoittaa? Hän voi pitää minua roskiksena kaikelle ja haukkua ilman että siitä saisi avata edes suuta että tuo sattuu. Nyt kaiken tämän riehumisen ja haukkumisen jälkeen hän käy tyytyväisenä nukkumaan, ilman anteeksi pyyntöä tai katumusta. En tajua, itse en olisi rakastamalleni noin ilkeä ikinä, en edes vihaisena pysty olla pitämättä huolta.
Seksi elämämme on kylmentynyt ja vaikka yritän pitää yllä sitä ja suutelua halailua, hän useimmiten torjuu ja työntää pois. Miltä tämän kaiken pitäisi tuntua, kun ihminen ketä rakastat ja tekisit mitä vain hänen eteen, ei ole valmis sitä tekemään sinulle? Teen aina kun hän silloin harvoin kun hän haluaa(nykyään vieläkin harvemmin). Hän ei koskaan, kun minä haluan, ei anna edes yrittää lämmittää, torjuminen syö syvältä.
Rakastan häntä enmmän kuin elämää, en osaa lähteä, ainakaan vielä.
Ihmettelen vain miksi hän vielä tässä, jos vihaa minua niin paljon kuin haukkuessa aina ilmenee?
Joka kerta jälkeen kaiken paskan, sanoo ettei tarkoittanut. Kaikki vain silti toistuu vuodesta toiseen pahempana. Sanoo ettei osaa huomioida, mutta silti kissoja silittää, olenko niitäkin alempana? Muhun ei koske,mutta muihin kyllä.. (Älkää käsittäkö väärin rakastan kissojani) Mutta tämäkin tuntuu tosi julmalta, kun antaisit mitä vain että toinen huomioisi ja rakastaisi.
Olen ihan loppu ja kyllästynyt koko elämääni. Toivoisin vain että toinen rakastaisi, sitä toivetta ei hän halua minulle täyttää..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko läheisriippuvainen?
Alat vaan maksaa 'pottuja pottuina': hanki oma elämä ja elä sitä täysillä, unohda mieäs, opiskele, tee työtä, harrasta, ihan mitä vain, että täytät elämäsi jollain paremmalla aiheella kuin pissapäinen paskiainen.
Miksi hän lähtisi pois ja muualle ilmaisen piian ja passaajan luota. Nykyajan naisista ei enää helposti löydy sellaisia, jotka siihen osaan suostuu. Ala sinäkin nykyaikaiseksi - ainakin viisaaksi ja fiksuksi, joka tietää itse, miten haluaa tulla kohdelluksi ja otetuksi huomioon.
narsistiselta tapaukselta sinun miehesi. Hänen olisi syytä hakea apua - tosin narsisti näkee vian kaikkialla muualla paitsi itsessään.
Lähde elämään omaa elämääsi, olet vielä nuori ja tuo oireyhtymä ei parane vaikka tekisit mitä.
Muista, että olet itse arvokas ja ansaitset senmukaista kohtelua - kenelläkään ei ole oikeutta latistaa ja väheksyä sitä elämänvoimaista ja sympaattista naista joka sisälläsi on. Anna sen tulla esille, etsi itselleni uusi mies joka osaa sinua arvostaa!
Elämä on ainutlaatuinen ja siksi älä tuhlaa sitä onnettomassa suhteessa! Onnea matkaan, ole rohkea!
Tuo mies edustaa pahimman asteen rikollista. Hän royhkeasti käyttää sinua hyväkseen tyydyttääkseen sadistiset nautintonsa. Aivan KAMALAA!!!!!!!
Olette avoliitossa, jolloin sinun on niin helppo poistua kuvioista, ei muuta kuin vain keräät tavarasi , jätät avaimen keittion poydälle ja painat oven ulkopuolelta kiinni.
Sinun on aivan pakko, henkisen kokonaisuutesi takia, päästävä pois tuon hirvion luota. Se on nyt jo tuhonnut usean vuoden ajan sinua. Se on kuin syopä; nakertaa hitaasti mutta varmasti kunnes sinä olet täysin tuhoutunut, täynnä itseinhoa ja vailla omaa mieltä. Sitten sinä et pysty enää mihinkään, vain hokemaan "miten huono ja kelvoton minä olen". Tuo asenne vaikuttaa tyon saantiin, ihmis-suhteisiin...kaikkeen.
Olet vielä nuori. Sinulla on koko elämä edessäsi. Sinulla yksinkertaisesti EI ole oikeutta tuhota elämääsi valitsemalla elää tuollaisen rotan kanssa!
Hän on kyllästynyt sinuun ja käyttäytyy siksi noin. Vaikuttaa siltä että tarvit paljon enemmän mitä saat. Hän tuskin tulee koskaan muuttumaan, joten parasta on alkaa harkitsemaan eroa. Se on iso päätös, mutta pitemmän päälle kannattaa. Ansaitset parempaa :)
Olen mies, mutta olen kokenut hyvin samankaltaista aikoinaan omassa suhteessani, en viitsi kuitenkaan tässä julkisesti sitä ruotia. Voidaan toki kirjoitella sähköpostia, nimimerkki on suomi24-osoitteen alkuosa :)
Narsistisen luonnehäiriön omaava käyttäytyy tuolla lailla ihan muutenkin, ei vain parisuhteeseen kyllääntymisen takia. Mitä aloittaja sun mielestä "saa" ?
Roikkuu ja roikkuu. Ei tuosta voi mitään enää saada, kumpikaan. Tuo päättyy siihen, että jompikumpi lähtee. Nainen vaikuttaa sen verran hönöltä, ettei tajua lähteä. Veikkaan, että se on mies. Sen jälkeen, kun on aikansa kyykyttänyt.
Mitä se haittaa, että "nainen vaikuttaa hönöltä" jos mieäs on idiootti, narsisti tjs. ?
Kaikki helposti kyllästyvät ihmiset eivät kyllä ole narsisteja. Mutta kyllähän tässä tapauksessa sellaiselta hieman haiskahtaa. Aloittaja saa paljon huonoa kohtelua, kun tarvisi päinvastaista.