Olisin missä tahansa mieluummin. En ole koskaan voinut näin huonosti!
Työmäärä on ihan sairas, kymmenen tuntia päivässä ilta- ja vkltyöt, mitä on ainakin kolmesti viikossa. Mitään ei voi kavereiden kanssa suunnitella etukäteen, kun millonkaa ei tiedä, millo tulee yhtäkkiä yks lisä iltababysitting. Mamman laatima aikataulu kusee viikosta toiseen, ja koska noudatan sitä, saan huudot, kun vien lapset aikataulun mukaan harrastuksiin tai jtn. väärään aikaan, koska mamma on itse laittanut minulle väärän ajan.
Hostin aikatauluvirheiden takia mm. maksoin 50€ yhteen tapahtumaan turhaan. Olin varmistanut monta kertaa, että tuo ilta olisi vapaa ja viikko-ohjelmaankin oli erikseen kirjotettu VAPAA ILTA, EI ILTA-AKTIVITEETTEJA lapsilla! Kuitenkin kun olin valmistautumassa lähtöön, nuorin lapsista tulee sanomaan, että hänet pitää viedä mikälie harrastusjuttu olikaan. Niin siinä meni sitten hauska vapaailta kuskatessa lasta.
Sitä sanotaan, seura tekee kaltaisekseen. Ennen tänne lähtöä hädintuskin avasin tietokonetta, täällä suurimman osan vapaa-ajastani vietän koneella, kun en raskaan päivän jälkeen yksinkertaisesti jaksa lähteä ulos, ja kaupat ym. ovat muutenkin jo kiinni. Perheen lapset aina koulusta tullessaan avaavat heti joko koneen tai pleikan ja alkavat pelaamaan. Ekat pari kuukautta yritin heidät saada tekemään jotakinmuuta, tulla leikkimään koiran kanssa pihalle tai piirtämään tai leipomaan, mutta turhaan. Lapset ovat jo kymmenen paremmalla pyolella kaikki, ja ilmeisesti tottuneet koko ikänsä pelaamaan koneilla, myös vaikka kaverit ovat kylässä, elleivät ole harrastuksissaan,joten he ovat jo tapojensa orjat. Sääli! Lapset eivät IKINÄ käy missään kavereidensa kanssa. Epäilen, onko vanhimmalla edes kavereita ollenkaan, ei hän ainakaan ole koskaan niitten kanssa koulun jälkeen tai tuo ketään vierailulle. Yksi ilta hän oli valmistautunut pitämään illanistujaiset, kaikkini ruokineen ja herkkuineen (jotka tietysti minä jouduin valmistamaan). Koko pojan luokan piti tulla, mutta kukaan ei lopulta tullut. :(
Tulin au pairiksi päästäkseni eteenpäin, mutta nyt ainot,mitä teen on peruutan taaksepäin. Olen ollut täällä neljä kuukautta, enkä oppinut yhtään mitään. En kieltä, sillä en koskaan ehdi kielikurssille ylitöiden takia, en mitään maan kulttuurista, sillä perhe ei ole näyttänyt sitä yhtään, enkä itse ehdi ylitöiden jälkeen lähtemään mihinkään kokemaan maata. Ennen olin kaveriporukan ilopilleri, aina hymy huulilla. Nyt vain masennun ja itken kokoajan. Ainoa, mikä saa hymyn huulille, on perheen koira ja ne harvat ajat jolloin pääsen tapaamaan muita aupparikavereita. :)
Sopimukseni täällä kestäisi heinäkuulle saakka, mutta hädintuskin olen kestänyt tänne asti. Arvatkaapa huvikseen, kuka ei aio palata joululomalta.. Haluan vain pois täältä!
Onneksi uusi perhe on jo tiedossa uuden vuoden jälkeen :D
Työmäärä on ihan sairas, kymmenen tuntia päivässä ilta- ja vkltyöt, mitä on ainakin kolmesti viikossa. Mitään ei voi kavereiden kanssa suunnitella etukäteen, kun millonkaa ei tiedä, millo tulee yhtäkkiä yks lisä iltababysitting. Mamman laatima aikataulu kusee viikosta toiseen, ja koska noudatan sitä, saan huudot, kun vien lapset aikataulun mukaan harrastuksiin tai jtn. väärään aikaan, koska mamma on itse laittanut minulle väärän ajan.
Hostin aikatauluvirheiden takia mm. maksoin 50€ yhteen tapahtumaan turhaan. Olin varmistanut monta kertaa, että tuo ilta olisi vapaa ja viikko-ohjelmaankin oli erikseen kirjotettu VAPAA ILTA, EI ILTA-AKTIVITEETTEJA lapsilla! Kuitenkin kun olin valmistautumassa lähtöön, nuorin lapsista tulee sanomaan, että hänet pitää viedä mikälie harrastusjuttu olikaan. Niin siinä meni sitten hauska vapaailta kuskatessa lasta.
Sitä sanotaan, seura tekee kaltaisekseen. Ennen tänne lähtöä hädintuskin avasin tietokonetta, täällä suurimman osan vapaa-ajastani vietän koneella, kun en raskaan päivän jälkeen yksinkertaisesti jaksa lähteä ulos, ja kaupat ym. ovat muutenkin jo kiinni. Perheen lapset aina koulusta tullessaan avaavat heti joko koneen tai pleikan ja alkavat pelaamaan. Ekat pari kuukautta yritin heidät saada tekemään jotakinmuuta, tulla leikkimään koiran kanssa pihalle tai piirtämään tai leipomaan, mutta turhaan. Lapset ovat jo kymmenen paremmalla pyolella kaikki, ja ilmeisesti tottuneet koko ikänsä pelaamaan koneilla, myös vaikka kaverit ovat kylässä, elleivät ole harrastuksissaan,joten he ovat jo tapojensa orjat. Sääli! Lapset eivät IKINÄ käy missään kavereidensa kanssa. Epäilen, onko vanhimmalla edes kavereita ollenkaan, ei hän ainakaan ole koskaan niitten kanssa koulun jälkeen tai tuo ketään vierailulle. Yksi ilta hän oli valmistautunut pitämään illanistujaiset, kaikkini ruokineen ja herkkuineen (jotka tietysti minä jouduin valmistamaan). Koko pojan luokan piti tulla, mutta kukaan ei lopulta tullut. :(
Tulin au pairiksi päästäkseni eteenpäin, mutta nyt ainot,mitä teen on peruutan taaksepäin. Olen ollut täällä neljä kuukautta, enkä oppinut yhtään mitään. En kieltä, sillä en koskaan ehdi kielikurssille ylitöiden takia, en mitään maan kulttuurista, sillä perhe ei ole näyttänyt sitä yhtään, enkä itse ehdi ylitöiden jälkeen lähtemään mihinkään kokemaan maata. Ennen olin kaveriporukan ilopilleri, aina hymy huulilla. Nyt vain masennun ja itken kokoajan. Ainoa, mikä saa hymyn huulille, on perheen koira ja ne harvat ajat jolloin pääsen tapaamaan muita aupparikavereita. :)
Sopimukseni täällä kestäisi heinäkuulle saakka, mutta hädintuskin olen kestänyt tänne asti. Arvatkaapa huvikseen, kuka ei aio palata joululomalta.. Haluan vain pois täältä!
Onneksi uusi perhe on jo tiedossa uuden vuoden jälkeen :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö teillä ole mitään sopimusta työajoista? Tuossahan nyt ei ole mitään järkeä! Missä päin olet ja mihin päin olet menossa ensi vuonna?
Eikai sinun ole pakko suostua lapsen kuljettamiseen, jos sinulla on vapaa-ilta?
Itse olen lähdössä pian au pairiksi myös ja tehdään sopimus työajoista. Jos minulle on luvattu vapaa-ilta ja minulla on omia suunnitelmia niin en ainakaan suostu niitä perumaan! Jos ei mitään suunnitelmia ole niin sitten eri asia. Olen ainakin päättänyt pitää puoleni ja jos se ei ole mahdollista niin sitten on lähdettävä pois. Tietenkin joustan tarvittaessa, mutta en suostu mihin tahansa!
Kuulostaa että olet Lontoon lähellä ja ei-suomalaisessa perheessä?
Itse harkitsen puolisuomalaista perhettä juuri tuosta syystä - sinua pidetään itäeurooppalaisena orjana tyyliin ukrainalainen ydinvoimalan alta pelastettu tummasilmäinen tytteli joka ei osaa edes englantia (vaan amerikan englantia, kiitos YLE ja MTV).
Puoli-kokosuomalaisessa perhessä ei tule sellaista kulttuurishokkia kuin noissa. Kuten noista linkeista naet, voit olla onnellinen jos sinulla on huone jossa sahkovalot ja lammitys ilman torakoita:
http://www.church-poverty.org.uk/news/immigrantworkers
http://www.guardian.co.uk/uk/2005/nov/02/immigration.ukcrime
http://www.wikilaw3k.org/forum/Immigration/Is-it-racist-to-feel-angry-about-immigrants-taking-low-paid-jobs-318621.htm
http://www.polishforums.com/polonia-uk-ireland-31/polish-immigrants-uk-victims-criminals-43465/
ei suomalaisperheisiin saa hakea koska host mamat on kaikki katkeria ja lihavia, lukekaa vaikka vanhoja viestejä.
Mukava host mama = "Oo vaan facebookis kaiken päivää tässon sulle rahaa ei tartte tehdä mitään varasta vaan meiltä mitä haluat"
Katkera vanha lihava hostmama = "Voisitko edes yrittää tehdä edes osan siitä mitä hakiessasi paikkaa lupasit"
Viimemainitun kanssa ei tuu niinku toimeen tai jotai. Se on kateellinen kun oon niin kaunis ja pyörin sen miehen ympärillä koko ajan.
No hyvin ainakin kerkeet netissa roikkumaan.