Olen vakava tyyppi, en mikään onnenonkija. Lisäksi ammattini on sellainen, että en juuri kiitosta saa, ja jos sitä onkisin, okisi se virkavirhe.
Olenko nyt aivan hakoteillä (vailla itsetuntoa tai muuten sekopää), jos vielä puolen vuoden päästä muistan anopin sanomisen, että "tätä toista miniää rakastavat kaikki"?
Mulla ei ole aikomustakaan haukkua tuota reppanaminiää tai kehua itseäni. Mutta vaivaa anoppia? Pakko on molempia haukkua sen verran, että ovat menneet alaspäin siinä missä meikäläinen on yrittänyt päästä eteenpäin.
Olenko nyt aivan hakoteillä (vailla itsetuntoa tai muuten sekopää), jos vielä puolen vuoden päästä muistan anopin sanomisen, että "tätä toista miniää rakastavat kaikki"?
Mulla ei ole aikomustakaan haukkua tuota reppanaminiää tai kehua itseäni. Mutta vaivaa anoppia? Pakko on molempia haukkua sen verran, että ovat menneet alaspäin siinä missä meikäläinen on yrittänyt päästä eteenpäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hiukka sekavaa tuo tekstisi..
Voisi olla että sinulla on vähän huono itsetunto, mitä voisit itse yrittää kohentaa.
Jos saat itsetuntosi kohenemaan, niin silloin et välitä tuollaisista huomautuksista.
Onpa muuten tosi epähienotunteinen anoppi kun tuollaista sanoo!!
Voisit sanoa sille, että sen sanominen koski sinuun ja että "miltäs itsestäsi tuntuisi jos sanoisin sulle, että ..... keksi jotain".
Voisit mennä vaikka psykologin luo juttelemaan.
Vaikka toiseen kaupunkiin.
Ammattisi on nähtävästi palveluammatti ja joudut kantamaan muitten huolia.
Uskon että sinua rakastetaan, mutta olet ehkä luonut ympärillesi "verhon", mikä tekee että eivät uskalla näyttää sitä. Voi olla myös että olet hyvin vahva ihminen.
Yleensä jos on heikko, niin ihmiset osoittavat helpommin rakkautta (no tätä en nyt tiedä, oletus)