Rakas isäni kuoli syksyllä ja nyt on ensimmäinen isänpäivä, ilman isää. Ikävä on niin suuri. Isän kivut loppuivat, mutta ne jäivät elämään meissä, jotka tänne jäimme. Kiitos isä, kaikesta, mitä eteemme teit! Kiitos muistoista, jotka tämän surun saavat jaksamaan.
Isänpäivän tyhjyys
Isän t-y-tt-ö
61530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jaksamisia sinulle ! Käy haudalla viemässä kynttilä, ainakin minulla helpottaa oloa. Se on mielestäni paras tapa muistaa. Minulta kuoli äiti pari viikkoa sitten ja sama tilanne edessä keväällä. Isänpäivääkään en vietä, kun en ole väleissä isäni kanssa.
Minulta kuoli myös rakas isäni. Isä nukkui pois viime viikon lauantaina 6.11.
Ensimmäinen isänpäivä ilman rakasta isää. Ikävä on niin valtava.
Tämä päivä on ollut todella raskas, tuntuu kuin joku yrittää kuristaa niin etten saa henkeä.
On todella paha olla.
Otan osaa suruusi. Suru kannattaa surra rauhassa ja asioita miettiä, myös niitä ikävimpiä, esimerkiksi, jos kuolema johtui sairaudesta. Mietin kuukauden kaikkea äitini sairauteen liittyviä kärsimyksiä ja myös hyviä hetkiä yhdessä sekä läpiväkin kaikki syyllisyydentunteet mm. etten ehtinyt kuolinvuoteen viereen. Ajattelemalla asiat selkiytyvät ja asian oppii aikaa myöten hyväksymään. Äitini kuolemasta on vähän yli kuukausi. Surutyö kesti minulla kuukauden. Johtui osittain varmaan siitäkin, että osasin jo puoli vuotta etukäteen varautua äidin kuolemaan. Kuukauden itkin joka päivä ja mietin asioita. Sitten olo vain pikkuhiljaa helpotti ja nyt olen päässyt normaaliin arkeen taas kiinni. Ikävä ei koskaan mene, mutta muistoissa säilyy ne hyvät hetket eikä kuolemaan liittyvät asiat. Jaksamisia.
mutta en kyllä ole vieläkään tehnyt surutyötä, kuulostaa tuo kuukausi aika lyhyeltä ajalta. Vielähän on edessä joulut, äitienpäivät, nimpparit, synttärit jne. Kuolema on niin lopullista, ettei siihen osaa varautua, vaikka se olisikin poismenneelle ollut helpotus. Kiitos sinulle osanotoista.
Otan osaa suruunne kaikille jotka olette kanssa menettäneet rakkaan.
Minun isä kuoli 4 viikkoa sitten joka tuli täyteen juuri eilen isänpäivänä. Kyllä oli tyhjä olo ja epätodellinen.
On niin paha kanssa olla ja ikävä on kova.
Kävimme kaikki isän haudalla viemässä kynttilälyhdyn ja kynttilöitä . Olo oli ihan kauhea. Ei auttannut rukoukset vaan äkkiä otettiin isä meiltä pois. Nyt on hautasi hiljainen ei ääntäsi kuulla ei ole enään sinun turvallista olkapäätä . Ikävä on suunnaton ja kaipuu luoksesi valtava. Kulje meidän kanssa lailla enkeleiden.
Kiitos isä näistä yhteisistä vuosista.
Elän samanlaisia aikoja kuin tekin. Isäni kuoli kesällä sairastettuaan lyhyehkön ajan. Suru ja ikävä ovat valtavat! Mitään näin rajua en ole 50 elinvuoteni aikana kokenut vaikka monissa myrskyissä olenkin seilannut. Isä oli mulle jotain niin tärkeää, soitettiin joka päivä ja nähtiin ainakin pari kolme kertaa viikossa. Mökillä tehtiin yhdessä pihahommia ja puutöitä ja istuskeltiin terassilla ilta-auringossa ja rupateltiin kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.
Nyt kun on kulunut yli 4 kk isän kuolemasta, koen surun ja ikävän ohessa paljon iloa. Mulla oli ihana isä ja meillä oli niin lämmin ja läheinen suhde. Toivoisin että jokainen tytär(ja poikakin) kokisi jotain vastaavaa, vaikka luopuminen onkin niin repivää ja sattuu syvälle.
Jaksamista teille kaikille joille ensimmäinen isänpäivä ilman isää. Minäkin käyn haudalla ainakin kerran viikossa, ja juttelen isälle, kerron kaikenlaista mitä elämääni kuuluu. Ihan niin kuin kerroin kun isän kanssa tavattiin tai soitettiin. Tiedän että isä ei kuule, mutta minua auttaa surussani se että koen isän edelleen niin rakkaaksi ja läheiseksi ja tiedän miten hän vastaisi ja katsoisi minua hymyillen ja lämpimin rakkauden täyteisin silmin, jos olisi siinä lähellä.
Isä kulta, me tapaamme taivaassa. Niinhän me sovittiin.