Sain tunti sitten tiedon, että isäni kuoli klo 16 tänään. Vanha mies ja kuolema oli odotettavissa koska tahansa, mutta silti se tulee puun takaa. Kaikenlaisia ajatuksia nousee mieleen. Asioita, joita on tehty, asioita, joita olisi pitänyt tehdä ja asioita jotka olisi pitänyt jättää tekemättä.
Jokin vaihe loppui taas tässä elämässä.
Jää hyvästit isä! http://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4&feature=related
Jokin vaihe loppui taas tässä elämässä.
Jää hyvästit isä! http://www.youtube.com/watch?v=XMbvcp480Y4&feature=related
Vastaukset 94
Vanhimmat
Osanottoni.
Ei oikein tiedä, mitä ajatella. Mieli on sekaisin. Elämä jatkuu entisellään, mutta jokin asia on peruuttamattomasti toisin.
surunvalitteluni ja osanottoni...
Kiitos!
Osanottoni. Koeta jaksaa surusi kanssa. :(
Päivä kerrallaan.
Jaksamisia.
Silloin kun minulle niin rakas kummisetäni kuoli, minusta tuntui epäreilulta se että kun minä ryvin surussa ja elämäni oli täysin seis hetken aikaa, muu maailma meni eteenpäin ja ihmiset kaduilla hymyilivät ja olivat onnellisia, mutta niin se vaan on, rattaat pyörii ja elämä menee eteenpäin vaikka joku kuolee. Surusta selviää. Päivä kerrallaan.
Päivä kerrallaan. Nyt vaan tuntuu, että on tarvis olla yksin vähän aikaa ja miettiä asioita.
Sinulle voimaan surusi keskellä. Aina on hyvä muitaa niitä kauniita asioita jotka menehtyneestä on muistissa.
Yhden asian isäni ainakin teki oikein. Hän oli kirkolliskokouksessa yksi niistä, joka äänesti naispappien puolesta. Hän ei ymmärtänyt lainkaan näitä kollegojaan, joille naispappeus oli kauhistus.
En osaa muutakaan sanoa.
" Kaikenlaisia ajatuksia nousee mieleen. Asioita, joita on tehty, asioita, joita olisi pitänyt tehdä ja asioita jotka olisi pitänyt jättää tekemättä."
- Samanlaisia ajatuksia oli mielessä äitini kuoleman jälkeen.
http://www.youtube.com/watch?v=UcXXpssBFVM&feature=related
Kauniin musiikin laitoit. Piti oikein kuunnella useammin.
Osanottoni.
Luin juuri Kari Enqvistin kirjan jossa hän kirjoitti, kuinka todellisuudessa on niin, että sielumme kuolee, mutta ruumiimme - eli atomit joista se muodostuu - elää ikuisesti:
---
Aikojen lopussa, käsittämättömien ajanjaksojen kuluttua, kun sekä tähdet että galaksit ovat jo hajonneet, me astumme alas materiaalivirtaan missä atomimme sekoittuvat rakkaimpiemme atomeihin. Ne jotka oleme menettäneet, jotka ovat menneet edellämme, joiden sielun ote on kuolemassa kirvonnut, kulkevat taas kanssamme iankaikkisesta iankaikkiseen. Mineraalien kaikennielevässä pehmeässä pimeydessä me, joiden kuolottomat ruumiit olivat läsnä silloin kun maailma luotiin, jotka ratsastimme sen alkupätsin lieskoissa, me jotka kokosimme itsemme sen tulipyörteistä ja leikimme lapsuutemme sen kaasutuulien tasangoilla, me tulemme jälleen yhteen maailmanajan päättyessä.
---
Ei ehkä ihan yhtä lohduttava ajatus kuin ikuisen sielun idea joillekin ihmisille, mutta jotain kuitenkin. Ja lisäksi vielä totta.
Tuo on itse asiassa hyvin kaunis ajatus. Se ei sisällä sellaista ahdistavaa ajatusta ikuisuudesta jossain kummallisuudessa. Se sisältää vain sen hienon ajatuksen kaiken yhteenkuuluvuudesta.
Muisan oman isäni kuoleman jälkeen miten oudolta tuntui moni asia. Oli outoa esimerkiksi syödä, kun ajatteli, että isältä sekin tavallinen asia on ohi. Katselin iltaruskoa monena iltana ja ihmettelin mihin hän on mennyt.
Ja että vielä sinulle tämä tuli juuri isänpäivänä.
Minulla oli sellainen kummallinen suhde isäni kanssa. Olimme asioista hyvinkin erimieltä, mutta silti osasimme kunnioittaa toisiamme. En kyllä koskaan oppinut sopeutumaan siihen, että isäni oli pappi ja tavallaan se meidän perheen leipä tuli minun mielestäni huijaamalla.
Minun muistoni isästä on muisto miehestä, joka auttoi aina avun tarpeessa olevaa.
Voimia ja jaksamista surunkeskellä.
Päivä kerrallaan.
Voimia.
Kiitos!
Otan osaa suruusi.
Kaikenlaisia ajatuksia tulee varmastikin mieleen, ehkä syyllisyyttäkin jostakin mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Minua ainakin lohdutti vanhempieni kuoltua ajatella että suru on vain minussa, ei enää heissä. Kuollut on surun ulottumattomissa.
Levollinen marraskuinen metsä josta mikään ei enää kuihdu pois ja jossa silti on niin kaunista ja rauhallista saattaa tuntua hyvältä paikalta silloin kun olo itsellä on rauhaton.
Suru on nimenomaan sen jälkeen jääneen kokemus. Vanha isäni oli varmaan ihan valmis jo kuolemaan.
Pärjäile.
Yritän parhaani mukaan.
Muistan sinua kappaleella josta itse olen imenyt voimaa vähän samanlaisina vaikeina päivinä:
http://www.youtube.com/watch?v=GYKJuDxYr3I
Myötäeläen Hellariboy86
Minä rakastan Art Garfunkelin ääntä ja tuo kappale onvain niin ihana.
Tällaisessa tapauksessa on vaikeaa löytää sanoja. Surun edessä tuntee itsensä niin pieneksi ja voimattomaksi.
Toivottavasti sinulla on hyviä ja lämpimiä muistoja isästäsi. Vaikka hän ei olekkaan enää fyysisesti lähelläsi, hänen opetuksensa, elämänohjeensa ja esimerkkinsä ovat aina tukenasi.
Minulla on monenlaisia muistoja, mutta yritän tällä hetkellä keskittyä niihin hyviin.
En tiedä onko siitä sinulle apua, mutta voit ajatella myös niin että osa isästäsi on aina lähelläsi.
Sinussa itsessäsi.
Sen lisäksi, että sinulla on muistosi ja hänen antamansa elämänohjeet, sinun oma elämäsi on jatkoa vanhempiesi elämälle. Osa heistä elää sinussa.
Osanottoni ja jaksamista. Läheisen kuolema on aina vaikeaa ja siihen ei totu eikä saa tottua.
Kummallista, että asia, jota osasi odottaa, yllättää silti näin vahvasti.
Otan osaa...
Minun isällä se kävi niin, että tuli päissään portaat alas, ja niska murtui, ja se oli siinä.
Ei kerennyt edes kuuttakymmentä täyttää, mutta ehti ihan vapaaehtoisesti ainakin yhden kerran käydä
luonani, jota pidän suuressa arvossa.
Hyvä, että sinäkin sait isästäsi jotain hyvää muistettavaa. Kyllä kaikissa ihmisissä on jotain hyvää. Se hyvä tulee vain löytää.
Osanottoni myös.
http://www.youtube.com/watch?v=4YbevXy5P84
Musiikki auttaa aina. Kuuntele tuo, tosin vaihda nimeksi "Father's Journey" tuon "Mother's jorneyn" sijaan.
Kauniin kappaleen olit valinnut.
Työmies2
Kiitos!
Osanottoni minunkin puolestani. Oman isän kuolema on iso asia.
ottaa osaa suruusi .
Isäsi sai elää pitkän elämän ja hän varmasti tiesi , että häntä rakastetaan . Anna itsellesi aikaa ja surulle tilaa .
Ihmisen taivas on niiden sydämessä ,
joille hän oli rakas .
On se.
Tuo viimeinen lauseesi on totta. Näin se menee. Se on parempi taivas kuin mikään ikuinen elo.
Osanottoni.
Kiitos!
.
Kiitos!
Vanhan ihmisen kuolema on onneksi odotettavissa ja silloin jos on kysymys pitkittyneestä sairaudesta myös helpotus, kun kärsimys loppuu. Vaan ei se helppoa ole, ei.
9-vuotias tyttäreni sanoi, kun kysyin mihin ukki meni, että se elää nyt meidän kaikkien muistissa.
Niin kauan kun yksikään ihminen muistaa vainajan, hän ei katoa. Tätä varmaan uskonnotkin ovat yrittäneet vertauskuvallisesti selittää.
Voimia ja kauniita muistoja!
Tuota juuri mietin itsekin. Haluaisin sanoa sen ääneen kaikille. Hautajaiset tuntuvat kovin vaikeilta kohdata, kun minun ja muun väen ajatukset menevät niin ristiin kuoleman suhteen.
Minä pystyin pienen puheenpätkän pitämään isoisäni hautajaisissa. Jälkikäteen oli joku tädeistä sanonut äidilleni, että niin nätisiti puhui teidän poika. Kyllä siitä olis pappi pitänyt tulla...
Tämä täti ei tuntenut minua kovin hyvin ;o) Mutta pointti on se, että kirjoitin sellaisen puheen, jossa kerroin ukin elämästä ja suhteestani häneen ja siitä, kuinka hänelle tärkeät tavarat, kuten työkalut ja huonekalut ovat siirtyneet käyttöön seuraavalle sukupolvelle ja hänen tekonsa ja ajatuksensa, hänen vaikutuksensa, ovat nyt osa meidän kaikkien elämää, jopa enemmän kuin eläessään. Läheinen ihminen kuollessaan tavallaan kiteytyy muistijäljeksi tai kaiuksi meidän tajuntaamme. Ja me hyödynnämme tätä muistijälkeä aina kun jonkin tilanteen kohdatessamme ajattelemme: "Mitähän se tähän sanoisi".
Tai jotain tuollaista se oli... Täti piti puhetta kauniina, eikä ollenkaan huomannut, ettei siinä puhuttu kirkollisten opinkappaleiden mukaan. Äitini, joka tietää minun mielipiteeni, ei pitänyt puhetta niin kivana, koska hän itse on jonkin sortin tapauskovainen. Muistutin, ettei ukki kuulunut kirkkoon, enkä minä olisi ollut rehellinen hänelle, enkä itselleni jos olisin puhunut meille vieraista asioista.
Kaikkia ei voi tietenkään miellyttää, aina löytyy tyyppejä, jotka ottavat nokkiinsa niistä sanoista, joita luulevat lukevansa rivien välistä :o(
Isäsi ilmeisesti uskoi kuolemanjälkeiseen elämään ja hän oli oikeassa, sillä hän elää nyt ikuisesti muuttumattomana sinun muistoissasi.
Muistopuheet ovat usein liirumlaarumia. Aika harvoin puhutaan vainajasta sillä tavalla, että niissä todella puhuttaisiin hänestä persoonana, eikä vaan jotain yleistä. Sekä anopin, että apen hautajaisissa puheen piti ystävämme, jonka kanssa etukäteen juttelimme pariin otteeseen ja kerroimme heidän elämästään ja millaisia he olivat. Todella kauniit puheet hän piti, huumoriakaan unohtamatta.
Viime lauantaina ystäväni oli äitinsä hautajaisissa ja hän sanoi, että papin puhe oli kamala ja virret vielä kamalampia. Koska hänen äitinsä kuului kirkkoon, niin kristilliset hautajaiset vietettiin, mutta kuten ystäväni sanoi, niin olisi ne virret voinut valita toisinkin.
kaikki hengelliset asiat ovat kamalaa. Ateisti availee jo eläessään helvetin ovea itselleen.
Miksi sinä tulet tuollaisia tähän kirjoittelemaan? Olet perverssi paskiainen!
.
ATEISTIAPINA!
Yritä jaksaa. Vaikein on edessä, eli hautajaiset. Tyhmää sanoa tuota, koska tiedäthän sinä sen.
Tämä ei ehkä tähän kohtaan sovi, mutta laitan kuitenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=ccWYwOd_JH8
En yleensä ole mikään Agents fani, mutta nyt tuo tuli paikalleen.
Kunpa kaikki voisimme sanoa samoin toistemme kohdalla. Aina asiat eivät kuitenkaan ole niin kuin haluaisimme niiden olevan.:-(
Asiat eivät todellakaan ole aina, kuten haluaisimme niiden olevan. Mutta se on elämää.
Edessäsi taitaa olla raskaita päviä ja viikkoja. Koita jaksaa ja muista pitää huolta itsestäsi.
Tuo sai minut ajattelemaan, että minun pitäisi selvittää vielä selvittämättömät asiat vanhempieni kanssa ennen kuin he kuolevat tai ovat liian vanhoja ja hauraita.
t. eräs palstalla käyvä uskova.
Tuo asioiden selvitteleminen on sellainen asia, joka on hyvä tehdä. Sen voi kuitenkin tehdä myös yksin itsensä kanssa, jos toista osapuolta ei enää ole tai toinen osapuoli on haluton käsittelemään asioita. Lopulta kaikki on kiinni vain itsestä ja omista ajatuksita.
Kiitos!
Olet oikeassa. Asioiden selvittämiseen ei välttämättä tarvita sitä toista osapuolta. Tärkeää on yrittää ymmärtää toisen motiiveja, nähdä ne siinä kontekstissa, missä toinen on elämänsä elänyt ja siinä valossa arvioida tehtyjen ratkaisujen oikeellisuutta. Mutta yritän silti varmaan saada vastauksia kysymyksiini vielä kun vanhempani ovat voimissaan. Vaikka voi olla että ei koskaan tule oikeanlaista hetkeä.
Isällesi on kunniaksi, että sinusta on tullut itsenäisesti ajatteleva ja myötätuntoinen ihminen.
Toivottavasti isäsi sai lähteä Jeesusken omana. Se on teitenkin hänen ja Jumalansa välinen salaisuus!
Jälkimmäisestä en tiedä. Kun dementia tuli niin vähemmän tärkeät asiat unohtuivat isäni mielestä. Jumala ja usko oli ensimmäisten unohdettujen asioiden joukossa. Isäni toimi pappina ikänsä ja oli uskova mies.
Menneiden katuminen nyt, jos katumiseen edes on aihetta, ei ole järkevää. Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei jossain elämänsä vaiheessa ajattelisi, että voi kun olisin tehnyt toisin. Varmaan isäsikin ajatteli niin.
http://www.youtube.com/watch?v=TXJpgqhWvNY
Menneitä ei saa muutettua mutta menneen kokemukset opettavat elämään entistä viisaammin tulevan. Paras oppi on kuitenkin, että elää tässä ja nyt. Huominen ei ole kenellekään takuu varma asia.
Oppi on myös se että beentheren isä rukoili viime hetkillään. Jokainen rukoilee.
uskoo Jumalaan.
Ei rukoillut. Jumala oli jo kadonnut hänen mielestään. Dementiassa ei tärkeät asiat katoavat ensin. Jumala oli ensimmäisten kadonneitten joukossa.
Vaikka kuinka itkettäsi ja surisi, niin pitää muistaa että tämän paskamaisen vesisateisen marraskuun jälkeen joskus muutaman kuukauden pakkasjakson ja lumimyräkköjen jälkeen ehkä, EHKÄ tulee vielä kevät ja kesä.
En taaskaan voittanut lotossa :(
Jokainen rukoilee viime hetkillään.
ja Kössönöm juttelee loton pelaamisesta
Tuo on tuollaineen uskovien typerä urbaani legenda-
Sinä vain haluat, että niin olisi ja olet vakuuttanut itsesi tuolla valheella.
Eikö olekin hyvä, kun joku pitää arjessa kiinni?
Mene pois täältä. Niin perkeleen raukkis vielä olet, ettet edes rekatulla nikillä kirjoita, vaan tyypilliseen uskistyyliin huutelet puskista.
Miksi valehtelet?
"Ihmisiä kuolee fiksua..
ja Kössönöm juttelee loton pelaamisesta "
Hassua että puutut täällä vasemmalla kädellä keskusteluun ja oikealla kädelläsi tämän keskustelun tuomitset? Kuinka tyhjän ja onton tämä sinusta tekee? Onko niin tyhjää ja onttoa olemassa? Nyt on. Mutta sinullakin on ehkä toivoa, no hitto vie ainakin yritän uskoa niin!
nussimaan skidejä!
isäni EI rukoillut, eikä uskonut Jumalaan,olin vieressä loppuun asti. Osanotot aloittajalle. Noin se menee, päivä kerrallaan, itku vähenee, ei kai lopu koskaan...
T.Isänsä kesällä menettänyt
http://www.sytytakynttila.fi/
Nyt siellä on kynttilä myös minun isälleni.
pepe57
Kiitos!
Todella huono päivä menettää isänsä. En vain käsitä, miten uskovaiset kehtaavat vielä tulla tänne saarnaamaan.
No, luulevat varmaan tekevänsä hyvin, eivätkä tajua tekonsa loukkaavuutta.
Antaa heidän olla.
Osanottoni isäsi kuoleman johdosta. Voimia sinulle surutyöhön @-}--
Kiitos!
Toivottavasti läheisesi ovat tukena surussasi, jaettu taakka on aina helpompi kantaa ja tuollaisina hetkinä pienikin rakkaiden tarjoama tuki voi olla mittaamattoman arvokas.
Täällä on tarkoitus puhua ateismista, kuolinilmoitukset voi julkaista esim. Hesarissa.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/8438D1117EB147FFC225706C003CD2E9?OpenDocument&lang=FI
Onneksi olen hyvin onnekas ihminen. Minulla on hyviä ystäviä. Ja maailman paras ihminen sattuu olemaan paras ystäväni. Sen suurempaa onnea ei ihminen voi saada.
Äitini kuoli tänä kesänä yllättäen myöskin.
Ja osanottoni sinulle suruusi.