Kertokaa te parit kokemuksia ja ajatuksia, joilla on ikäeroa yli 10 vuotta. Mä seurustelin vähän aikaa 17 vuotta vanhemman miehen kanssa, meillä meni hyvin, mutta suhde kaatui sen takia, että ikäero oli noin iso, ja mä vasta 20 vuotias. Edelleen hyviä ystäviä...
ikäero
Riikka
121925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En tiedä, voinko sanoa, että olisin pari miehelle, jonka kanssa minulla on suhde?! Hän nimittäin on naimisissa toisen kanssa! ...Hyvin meillä kuitenkin menee! :) Ikäeroa meillä on 15v. Minä olen 24v.
Hyvin teillä kuitenkin menee.. Oletko, tai onko sinulla kykyä ajatella miksi ? Sinä olet miehelle välipala, pikkuherkku, jonka kanssa jaetaan sänky, ei arkea. Ei laskuja,velkoja,murheita lasten kanssa,ei ikääntyviä appivanhempia..
Sinä tosin saat jämät ja ylijäämärippeet,joista olet rakentanut rakkautesi. Onko mies kertonut sinusta omille vanhemmilleen, onko näyttänyt sinut työkavereilleen,sisaruksilleen ? Oletko sinä esitellyt hänet tulevana tai mahdollisena lastesi isänä omille vanhemmillesi ? Monta joulua,pääsiäistä, vappua vietät hänen kanssaan, vai saatko varastettuja hetkiä ? Entä äitienpäivä, kantaako hän sinulle itseleipomansa kakun ja kahvin sänkyyn, herättelee suukoin, viekö sinut vai vaimon lounalle..
Teillä menee tasan niin kauan hyvin kun olet tarpeeksi sokea ollaksesi miehen itsetunnon tukena ja tulkkina,annat itsesi täysin ja kokonaan,tyytyen siihen mikä jää vaimolta tähteeksi. Noissa puitteissa sinä jäät nuolemaan pikkunäppejäsi,parempaa tulevaisuutta ei ole. Ainahan voit tietenkin sekoittaa pakan omin käsin itse eduksesi ja hankkiutua tuolle ukkomiehelle tiineeksi.
Käsitätkö,tuollaisella miehellä ei ole selkärankaa eikä moraalia selvittää suhdettaan kotona, eikä taas henno sinuakaan jättää, koska sinä teet hänen miehisyydelleen sen verran hyvää, että seisoo kotonakin.
Et todellakaan voi sanoa olevasi pari hänelle, olet vain pikkuhuora, joka pilaa pahimmassa tapauksessa paitsi oman(tässä tapauksessa se on sun asiasi miten sen pilaat), niin monen muunkin elämän silkasta omahyväisyydestä. Selvitä välit omaan isääsi, ja jätä naimissaoleva mies hänen vaimonsa ongelmaksi.
Tai ole rohkea, ja vaadi vaimolta omaa osuuttasi miehestä..voi olla että saat hänet ristiksesi mielihyvin.
Toive: joskus sinun käy samoin, joku pikkuritsa vie sinulta lapsiesi isän, juuri silloin kun sinä miestäsi eniten tarvitset.
veikö "pikku huora" miehesi?
ei vienyt. Saa mua muutenkin vituttaa kun ylpeänä esitellään seurustelevansa naimisissaolevan kanssa. Jos olisivat edes niin rohkeita, että selvittäisivät asian, voisi olla, että vaimo tyytyväisenä luovuttaisi ristinsä eteenpäin. Mua inhottaa epärehellisyys ihmissuhteissa:
ettei voida tehdä selvää siitä kenen kanssa ja miten eletään. Ihan kuin olisi jotenkin siistimpää pettää ja elää kulissiavioliittoa, kuin selkeästi ilmoittaa, että mulla on toinen, ja elän ja nain sen kanssa, kiitos yhteisistä vuosista, mutta ne loppui nyt.
Tokko vaimotkaan niin tyhmiä on, etteivät ne riemastuisi jos pääsisivät eroon valhellisesta elämästä, sillä jostain kohtaahan se paistaa. Esimerkkejä voitte lukea mm. mustasukkaisuus, tai miestenlogiikka palstalta.
Miehelläni ja minulla on 11v. ikäeroa. Mieheni on minua vanhempi. Myös minun isovanhemmillani oli ikäeroa saman verran. Kun tulee ikää lisää se ero vain hälvenee. Ollaan onnellisesti yhdessä 9v.
Itse vasta tapailen miestä joka on minua 19 vuotta vanhempi, äitini serkku on naimisissa miehen kanssa joka on häntä myös 19 vuotta vanhempi (heillä on tällä hetkellä kolme lasta, ja ovat elelleet yhdessä onnellisina jo suunnilleen 15 vuotta). Yksi parhaimmista kavereistani puolestaan seurustelee miehen kanssa joka on häntä "vain" 12 vuotta vanhempi, ovat kihloissa ja hyvin menee muutenkin. Minä ja ystäväni olemme muuten molemmat vuotta sinua nuorempia. Niin, ja eikös sillä Celine Dion- laulajallakin ja hänen miehellään ole muuten 25 vuotta ikäeroa (vai oliko se 26...), hekin tuntuvat olevan onnellisia yhdessä. Tosin en tietenkään tunne paria henkilökohtaisesti, ja mitä nyt juorulehtiin on yleensä luottamista...;-)
Se, mitä tahdoin sanoa, on että näinkään suuri ikäero ei välttämättä ole este onnelliselle ja tasapainoiselle (ja täysin normaalille!) parisuhteelle. Luulen että suhteen toimivuus riippuu lähinnä niistä kahdesta kyseisestä henkilöstä itsestään. Toisilla synkkaa ja toisilla ei, toisilla ikäero kaataa suhteen ja toisilla ei. Joskushan esim. pelkästään ulkopuolisten ihmisten ajatukset ja sanomiset ovat liikaa, mutta siinähän se suhde punnitaan, että kestääkö se muiden puheet vai ei.
Tuskin minun neuvojani haluat kuulla, mutta sinuna olisin todellakin välittämättä noinkin pienestä ikäerosta kuin 17 vuotta (ikä on suhteellinen käsite...). Totta kai hän on elänyt paljon kauemmin kuin sinä ja kokenut paljon enemmän asioita, mutta ei se välttämättä tarkoita sitä ettette te voisi olla onnellisia yhdessä tai ettei teillä voisi olla yhteistä tulevaisuutta.
Tietenkin voi olla mahdollista, että kumppanisi esim. kahdenkymmenen vuoden kuluttua sairastuu vakavasti ja kuolee tai ehkä hänestä tulee dementikko kun sinä olet vasta 50, mutta toisaalta, samanlainen "vaara" on myös suhteissa joissa ikäero on vain muutamia vuosia. Jos haluat kuunnella neuvojani, kehottaisin sinua miettimään elätkö mieluummin elämäsi ilman ihmistä jota todella rakastat, kuin hänen kanssaan onnellisina "vain" 10-30-vuotta ennen kuin hän esim. juuri sairastuu vakavasti tai kuolee. En tietenkään tiedä lopetitko suhteen juuri tällaisten "kauhu-skenaarioiden" vuoksi, mutta koska itse olen niitä miettinyt, niin ajattelin että ehkä ne sinunkin mielessäsi ovat joskus käyneet.
Ja mitäs muita syitä ne ikäeroa kauhistelevat ihmiset vielä usein mainitsevatkaan... Niin tosiaan: "isänkorvike". Vain sinä itse tiedät etsitkö miehestäsi tällaista korviketta omalle isällesi, tuskinpa. Varaudu kuitenkin siihen, että tuota saat kuulla epäiltävän pitkään ja hartaasti... ;D
Toiset ihmiset varmasti myös epäilevät ovatko kumppanisi aikeet kunnialliset: "tietenkin hän on vaihtanut nelikymppisen vaimonsa vähintään yhteen(ellei sitten kahteen) kaksikymppiseen, lapsiakin sillä varmasti on edellisestä liitosta...". Miehellä, jota tapailen, ei ole sen enempää avioliittoja kuin lapsiakaan takanaan, ja hän on sentään jo 38. Auta armias jos hänellä sitten olisikin ollut niitä ipania tai ex-vaimoja, olisi suvullani ainakin taas juoruttavaa ja kauhisteltavaa... ;D No, en minä niistä(sukulaisista) nyt kovin paljon ole ennenkään välittänyt. ;-)
Tietysti kumppanisi epäillään olevan myös kovimman luokan pedofiili (vaikka oletkin ollut täysi-ikäinen jo vuosia...). Ainahan näitä "vanhempia äijiä" jotka "juoksevat pikkutyttöjen perässä" pidetään pervoina ikuisen nuoruuden tavoittelijoina, tai sitten vuorostaan nuorten naisten oletetaan iskeneen vanhempi mies hänen rahojensa vuoksi... siis eiväthän asiat MITENKÄÄN voisi mennä toisin, eiväthän...?! ;D
Toivon sulle kaikkea hyvää, Riikka, ja jos vaikka haluaisit jutella enemmän ja esim. antaa mailiosoittees tms, niin olis kyllä tosi kiva tutustua samojen asioiden kanssa painiskelevaan ihmiseen. :-)
Oli ilo lukea tota juttua. Mun täytyy heti sanoa, että mies jätti mut, enkä mä sitä. Mä välitän ja rakastan häntä niin paljon, ettei ikäero olisi haitannut. Miehelle päätös oli vaikea, eikä hän vieläkään tiedä, oliko päätös oikea, mutta pidämme yhteyttä päivittäin, ja näemmekin noin kerran kuukaudessa. Tapasimme kesätansseissa viime kesänä, eikä mulle ole tullut kuvaa, että hän olisi pedofiili, päinvastoin. Hänellä ei ole lapsia, ja takana vain muutama melko lyhyt suhde. Häntä kait eniten haittas se, mitä muut aattelee meidän ikäerosta, ja meidän elämäntilanteiden erilaisuus. Mutta saattaahan olla, että elämä kuljettaa meidät vielä yhteen, toivossa on hyvä elää...! Ainakin me tulemme tosi hyvin toimeen, mutta mies sanoi, että vaikka hän muuten haluaisi olla mun kaa, ikäero mietityttää koko ajan. Valitettavasti mä näytän vielä nuoremmalta, mitä oikeasti olen, eli joku voisi todellakin luulla häntä isäkseni...
Kiitos Teri asiallisesta mielipiteestä, tekisi mieli näyttää tekstisi kyseiselle miehelle...
... (tarkoitan lapsuudenkotini lähellä) oli naapuruksina eräät sisarukset. Molempien puolisot olivat heitä noin 15 vuotta vanhempia. Kummassakin tapauksessa vaimo kuoli ensin. Toinen sisar ehti olla naimisissa noin 30 vuotta (kuoli vähän päälle viisikymppisenä), toinen noin 40 vuotta. En muista, ehtikö tämän pitempään naimisissa olleen leski täyttää 90 ennen vaimonsa kuolemaa.
Siinä vaiheessa, kun tämä nuorempi sisar kuoli (siis 30 vuoden avioliiton jälkeen), muisteli isäni, että kyllä senkin parin lyöttäytyessä yhteen (pariskunta oli ollutsamaa ikäluokkaa kuin tekin) oli kylillä puhuttu, että siinä on aikanaan nuori leski - ja isäni ilmiselvästi tarkoitti, että puhujat (ilmeisesti hän mukaan luettuna) erehtyivät. Siis puheita riittää kyllä, mutta elämästä ei koskaan tiedä. :)
Muuten: kumpikin pariskunta ehti kasvattaa lapsensa aikuisiksi.
tosin ikäeroa oli 16 vuotta. Nainen oli 20. Kaikenlaista mielenkiintoista tapahtui.Oltiin yhdessä puolisen vuotta. Aluksi hänen äitinsä oli järkyttynyt, mutta käänsi sittemmin takkinsa totaalisesti.
Tekee mieli mainita, että nainen oli kaunis ja älykäs, mutta hellyyden suhteen erittäin estynyt. Yritin suositella erilaisia tapoja aukaista lukko, mutta nainen ei ollut kiinnostunut. Suhde loppui siihen. Muuten olisi varmasti jatkunut pitkään. Suhteen loppumisen jälkeen nainen haikaili pitkään perääni. Vanhemmat miehet kai yksinkertaisesti osaa pitää naisen tyytyväisenä, varsinkin nuoren naisen.
Minun mieheni on minua reippaat 14 vuotta vanhempi.
Yhdessä olemme olleet 3 ja ½ vuotta.
Meidän tapauksessamme ikä tuntuu todellakin olevan pelkkiä numeroita. Meillä synkkaa huumorintaju ja arvot yksiin, olemme saman alan harrastajia, meillä oli valmiiksi jo melko laaja yhteinen tuttavapiiri, olimme samassa elämäntilanteessa ja jopa lapsemme ovat samaa ikäluokkaa.
Kumpikin eronnut kerran aiemmin, suhteesta, jossa avioon mentiin, "kun niin kuuluu tehdä".
Unelmia on silti jäljellä ja ne ovat samankaltaisia. Jotakin olemme jo toteuttaneetkin.
Ikäeromme tulee esiin silloin tällöin, kun miehen muistellessa teiniaikoijaan joudun muistuttamaan häntä, että ei kultaseni, minä en pyörinyt nuoriskalla silloin, vasta 15 vuotta myöhemmin :D
Hän on se oikea. Suhteemme on tulinen ja myrskyisä. Samalla se on lämmin ja läheinen. Viihdymme keskenämme loistavasti ja kuljemme aina yhdessä.
Ei näillä seikoilla ole tekemistä ikäeromme kanssa. Me olemme vain kaksi ihmistä, jotka sopivat yhteen.
Olin naimisissa itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa, ja totesimme että ikäeroa oli liikaa.. ikäkulttuurit eivät yksinkertaisesti kohdanneet. Nyt seurustelen ikäiseni miehen kanssa ja olemme täysin samalla tasolla.... ei tarvitse muistella nuoruutta 'eri aikoina' jne.. Saan kulkea ylpeänä hänen vierellään. Itse en naisena ilkeäisi kulkea vanhemman miehen kanssa.. tai ainakin isäksi esittelisin ;)... Ja ps.. ikävä totuus, mutta seksin suhteen vanhemmat miehet eivät pärjää nuoremmille, kokeilkaa vaikka itsekin. No joo..onhan nyt viagra, mut..onks se aitoa.. :))... Kaikella kunnioituksella, mutta kokemuksella tämän kerroin..
Koska esimerkiksi minulla on taas aivan päinvastaisia kokemuksia.
Ex-mieheni oli minua tuon 6 vuotta muuten vanhempi, emmekä kohdanneet monellakaan tasolla, varsinkaan sen jälkeen kun lapset syntyivät.
Mies vietti villiä nuoruuttaan, ja minä hoidin lapsia ja kaiken muun.
Nykyiseni kanssa kaikki pelaa paremmin kuin koskaan kenenkään kanssa.
Myös se seksi. Mieheni hakkaa rakastajana kaikin tavoin aiemmat kumppanini. Ja ei, hän ei käytä viagraa.
Noh, sinä et ilkeä kulkea, ja sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Minä taas kuljen yleänä mieheni rinnalla, ja ei en esittele isäkseni. Eikä kukaan häntä isäkseni luulekaan. Sen verran on vetävä pakkaus.
Kokemuksella kerron tämän. Ja tarina on tosi, mutta ei absoluuttinen totuus sen enempää kuin omasikaan.
Päätelämänä voisi esittää, että jälleen kerran. Näissä jutuissa ratkaisee ihmiset ja tilanteet. Ei välttämättä suoraan ikä.