Eroon ollaan päätymässä ,olen uusperheen onneton ja epätoivonen mies,aluksi lapset ottivat minut perheeseen rakkaudella.Mutta kun ensimmäinen komentoni tuli niin tuli vaikeuksia en olisi saanut komentaa lapsia kun ne ei ollu minun omia anoppi sanoi ettet saa puuttua lasten kasvatukseen hän saa kun ne on kuin omia lapsia.silloin vielä emme olleet naimisissa,ja vaimo antoi komentaa lapsia,mutta kun olimme naimisissa,alkoi komentoni olla liikaa eli komentoni mitätöitiin.lapset tiesivät etten saa komentaa niitä aina kun oli tilanteita että oli pakko puuttua lasten riitoihin.alkoi vaikeudet jos komensin ei ollu mitään apua.lapset kertivat äitilleen mitä pahaa olin heille tehnyt ja vaimo haukku minua lasten kuullen.kesät tosi vaikeita kun lapset valvoivat ja pitivät minua hereillä aamulla tosi väsynyt kun piti töihin lähteä ei voinut komentaa kun vaimo hermostu minulle.kyllä komensin lapsia eri lailla kun hän korotin ääntäni jos lapsi ei alkanut totella en ole väkivaltanen ja lasten parhaaksi yritän olla vaimo komentaa lapsia kymmeniä kertoja muttei se tehoo .lapset ei silti ole riiviöitä mut ehkä ne haluu koetella mun hermoja.
EROOMASSA
mies vai
71023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla ei ole kysymystä/kysymyksiä viestissäsi joten kenties halusit vain purkaa mieltäsi ilman halua keskusteluun? Mutta kommentoin nyt muutamaa kohtaa, jätä lukematta jos ei kiinnosta :)
Kyllä minunkin mielestäni, jotta uusperhe voisi mitenkään toimia, pitää "uudella" vanhemmalla olla samat oikeudet kuin entisellä. Juuri tuollaiseen tilanteeseen, kuin joka sinulla on, se voi pahimmillaan muuten päätyä. Toki olemme kuulleet vain sinun näkemyksesi asiasta eli voi olla että muilla osapuolilla on ihan erilainen näkemys siitä, miten tilanteeseen on tultu.
Mutta menneet ovat menneitä ja syyttelemään ei kannata alkaa. Jos haluat vielä yrittää etkä vain suoraan erota (eli lyhyesti "jos rakastat vaimoasi riittävästi" niin kannattaa yrittää) niin asia pitäisi ilman muuta käydä läpi ensisijaisesti vaimosi kanssa. Jos hän edelleen jatkossakin vain tyrmää kaiken mitä lapsille sanot niin ei tilanne miksikään muutu. Anopillasi ei pitäisi olla mitään sanomista mihinkään koska hän ei ole osa perhettä, mutta toki myös anoppisi kanssa asiat on selvitettävä (mieluiten vaimosi aloitteesta).
Kuulosti tosi pahalta kun sanoit vaimosi haukkuneen sinut lasten kuullen. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin se tarkoittanee sitä että olet joko tossun alla suhteessa tai sitten vaimollasi ei ole oma koppa kasassa. Joko hän saa raivokohtauksia tai muuten vain nauttii alistamisesta. Ja lapset puolestaan menettävät toki tuollaisen takia arvostustaan sinuun. Mutta lähtökohtana tämänkin tilanteen korjaamiseksi näkisin sen että asia korjaantuu ensisijaisesti vaimosi kanssa ja sitä kautta muutenkin. Vaikka vaimoasi miten rakastaisit niin ei tuollaista tarvitse ihmisen kestää.
Helpotti elämää kun vastasit.Olen myös samaa mieltä että pitäis kuunnella molempia osapuolia,vaimo kun puhuu minusta saa semmoisen kuvan että olen jokin hirviö .olen tietenkin vähän lapsenmielinen joissain asioissa.ja tuntuu kun olisi jo lapsen tasolla kun on saanut taistella tilastaan perheessä.en ole paljon kirjoitellut sen kyllä huomaa,mut kai tästä selvää saa.olen muuten se joka viettää lasten kanssa eniten aikaa,ja oon keksinyt monia hyviä juttuja niille.kyllä lapset minusta pitää mutta niille ei anneta siihen lupaa.näin minusta tuntuu. niin.minulla on yksi oma lapsi ja kaksi tuli haikaralta joita oon pitänyt kuin omina.niin kysymys onko sinulla uusioperhe................
Vaikka lasten äiti tai isä solmisi uuden suhteen se ei tee uutta perhettä eikä myöskään tuo lapsille uutta isää taikka äitiä.
Sinun ja vaimosi on yhteisesti tehtävä selväksi ne rajat joiden sisällä lapset toimivat.
-Onko isäpuolella oikeus ojentaa lapsia vai onko hänen hankittava kaikista tehokkaimmat korvatulpat ja silmalaput saadakseen ainakin itselleen tarvitsemansa rauhan.
- Mikä on sallittua ja mikä ei.
-Miten puhutaan vanhemmille, miten ei.
- Kuinka toimitaan ellei lapsi yhdestä ojennuksesta tottele tai ymmärrä kehoitusta.
-Välttää kaikin keinoin sanomasta samasta asiasta kymmenen kertaa koska lapsi tietää voivansa jatkaa huonoa käytostään kunnes tulee se 11.kerta ja korvapuusti tai äiti menettää hermonsa.
Tuo viimeinen on se mihin vanhempi kaikista helpoiten lankeaa. Aivan alusta lapselle on rauhallisella äänellä selitettävä miksi vanhempi opastaa ja kieltää jotkut lapsen haluamat teot. Myoskin miksi samasta asiasta ei sanota kahdesti. JA ON pysyttävä sanojensa takana.
Tee vaimollesi kristallillin kirkkaasti selväksi että hänellä EI ole oikeutta nolata sinua lasten kuullen.
Se jos mikään on omiaan hajoittamaan lasten käsitystä yhdestä perheestä. Toinen kieltää, toinen käskee ja tuohon päälle vielä vanhempien valtataistelu kielto-oikeudesta. Sehän saa kenet tahaansa lapsen aivan täydellisen sekopäiseksi.
Teillä kahdella on vakava keskustelutuokio edessä tai sitten sinä poistut kuvioista. Aivan lasten tähden.
Joo pa joo vaimo osti mulle korvatulpat ,ei hyvä idea eikä auta ongelmiin.hyvä kumminkin kun ajatteli minuakin.Niin tässä vielä asutaan saman katon alla,kun vihdoin eropaperit laitettiin postiin alko pari päivää olla helponpaa lapset ei härnännyt minua.ne oli minulle tosi mukavia.vaimo ei tosi pahalla päällä.laittais minut pataan jos olis tarpeeks iso pata.nyt aikaa kun on kulunut ei paljo vaimon vihaa oo helpottanut.eli paha mies oon ollut.on niin paljon asioita joista normaalisti ei tavallinen perhe riitele,mut ei tavallisessa perheessä varmaan lapset pompottele vanhempia.minulla on oma poika joka on hyvin tullut toimeen lasten kaa.paitsi riidat jakaa perheen.mutta täytyy jatkaa elämää vaik vaikeeta on lapset on kuin omiani vaikkei oo eipä täs nyt muuta ihmeempää
Ette tainneet sopia ja selvittää sääntöjä, kun menitte yhteen.
Yleensä on tapana sopia yhteisistä linjoista, vaikkei lapsiakaan olisi. Aika solmussa vaikuttaisi tilanteesi olevan.
Säännöt ja linjat voi kirjoittaa vaikka paperille. Sieltä ne ovat sitten tarkistettavana jos tarvitsee. Murkkuikäisten lasten kanssa tuo asioiden sopiminen kirjallisena ainakin toimii hyvin. Mikä ettei sitten aikuistenkin kesken.
Joo tilanne on aikalailla samanlainen mulla. Vaimolla aikaisemmasta liitosta 4 lasta ja mulle tullut myös aika selväksi, että minun mielipiteelläni/sanomisilla ei ole väliä. No nyt 2 lasta yhteistä meillä jotka pieniä.Muuta hankalaa tässä ei ole kuin yhteiset lapset, jotka mullekkin tärkeitä, vaikka ilmeisesti eivät "yhtä" tärkeitä kuin vaimolle. Koitahhan pärjäillä, niin aion itsekkin.