Vihaa itseään mutta löytää kaltaisensa johon rakastuu?
Mitä jos
NIIN?!??!=!0101!!
27245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Silloin tulee ongelmia.., pitäisi hyväksyä ensin itsensä.
on 2 jokka vihaa itteensä ja varmaan sit toisiinsakin, ovathan he kaltaisensa :)
Pyh. Hyvä siitä tulee.
Rakkaus > Viha
jokseenkin identtinen kysymys on esitetty täälläkin päässä. Siinä vaiheessa kun käsittää että tuo raivostuttava idiootti käyttäytyy täsmälleen samoin kuin itse käyttäytyy, OTTAA PÄÄHÄN AIVAN JUMALATTOMASTI.
Toisaalta kun siitä toisesta kuitenkin, kaikesta huolimatta, pystyy suorastaan tykkäämään, niin lisko siitä hämmentyy.
Jep. Se tarkoittaa sitä että sinä olet rakkauden arvoinen.
hyvin hämmentävä ajatus. Kyyninen maailmankatsomus ei yhtäkkiä pidäkään paikkaansa, vaikka on harjoittanut itsensä siihen, että tiettyyn kämäisyyteen vain on totuttava ja paaduttava.
Tuon perusteella sinun ei tarvi kuin uskoa onneesi ja toimia sen perusteella niin onnistut.
itselläsi menee?
... Enimmäkseen päin helvettiä mutta ehkä kaikella on tarkoituksensa.
taas vai oletko vaan tavattoman huonoonninen?
Mä en osaa sanoa tohon mitään.
miksi menee päin helvettiä?
se oli se kysymys
Olkoon tässä. Kiitti hetkestäsi.
... Varmaankin oli munaus. Multa on kadonnut elämän punainen lanka tyystin, melkolailla itsekritiikkikin ja kun se on hukassa niin en enää uskalla oikein tehdä mitään. Karkaan kaikelta, kaiken aikaa, en tahdo sotkea läheisteni asioita ja onnistun juuri siksi aiheuttamaan heille taakkaa.
Mä olen ihan hukassa.
Ihmettelen miten ihminen kestää parisuhteessa jos vihaa itseään.
Ihminen joka ei ole sinut itsensä kanssa, ei kykene olemaan sinut muidenkaan ihmisten ja ympäristön kanssa semmoiseen suhteeseen en usko.
http://www.youtube.com/watch?v=Ajp0Uaw4rqo
kun yhtäkkiä huomaat (jos huomaat) että asiat eivät olekaan noin mustavalkoisia ja yksiselitteisiä?
jos huomaa ettei hän ole kun pelkää vihaa itseään kohtaa ei silloin ihminen kykene muidenkaan ihmisten kanssa tulemaan toimeen
Auta ensin itseäsi ennen kuit voit muita autaa ja olemaan sinut muidenkin ihmisten kanssa
ei ihminen mikä on elämän myönteisyyden menettännyt ja vihaa itseään, on valitetavasti autettava itseään tai haettava apua saa elämän takaisin, silloin on hyvä parisuhdettakin alkaa rakentaa.
liikkeelle eli naistenlehtien "artikkelit" ovat varmaan sinänsä ihan totta.
Kenties (en tiedä) tässä aloituksessa oli kuitenkin kyse jostain, mitä voisi tarkastella ja pohtia hieman laajemmin ja toisaalta tarkemmin. Tämä edellyttää valmiutta ottaa tarkastelun alle useita eri osatekijöitä ja näkökulmia.
Joo-o, ruuvi sopii tosi hyvin mutteriin. Joillekin ihmisille riittää tämä.
Sitten on sellaisia kapineita joissa on useampikin osa. On ihmisiä, jotka elävät tämän dilemman kanssa koko elämänsä, ja toisaalta on ihmisiä joiden on syytä pitää sormensa kaukana tästä aiheesta.
Kiitos ei, en tilaa tällä kertaa Me naiset-lehteä. Se on ihan kiva mutta ihan naiivi.
kuntoa pidettävä yllä*kirjoittajan sivuhuomautus.
Hyvä esimerkki itseään vihaavasta ihmisestä on alkoholisti mikä juo eikä hakeudu hoitoon vaikka hän tietää riskit juomisesta, pikkuaivot vaurioituu, sisuskalut pamahtelee ymm..
Kun alkoholisti tajua lopettaa juomisensa tiedostaen itselleen tuohoavansa viinalla itsensä, vihaavansa itseään omaa ruumistaan silloin hänellä alkaa uusi ja parempi tulevaisuus parisuhteissakin.
että se hiiiiirveästi riippuu...Jos viha itseen näkyy koko ajan toisen arvosteluna, mikä pohjautuu lopulta itsevihaan, tulee joka tapauksessa turpiin jossain vaiheessa!! Tietysti monet naiset rakastuvat oidipaalivaiheeseen jumiutuneita rentuhkoja panomiehiä. Musta ihmisessä pitäis olla jotain sisäisesti kaunista aika paljon ennen kuin kykenen rakastamaan enkä vihaamaan. Mutta jos näin pääsis käymään kuitenkin...mä vetäytyisin voimakkasta vihaa tuntevasta ihmisestä joka tapauksessa heti muutaman eka törmäyksen jälkeen ja antaisin jatkaa elämäänsä aivan_rauhassa.
Rakastaisin itseäni kuitenkin sen verran että ajattelisin vaikka sitten vihoissani ettei toisella ole oikeutta tehdä mua jatkuvasti epävarmaksi ja tulisin entistä vihaisemmaksi jonka jälkeen viha kohdistuisi entistä suurempana siihen toiseen...se olisi jo lopun alkua siinä suhteessa.
korkeamman asteen matikkaa tämä.Pointtini on etten KOSKAAN ala korjaamaan toista ihmistä koska sitä ei voi tehdä.
*suutelee*
Ai ei vai?
*suutelee takaisin*
Sitten huutaa "SEEEEIIIIS!!" *työntää käsiä aplodeja laannuttaakseen ja köhii*
"Olen otettu osoittamastanne ihailusta, mutta minua ei noin vain suudella senkin LIMANULJASKA!"
Onko sinulla mitään sitä vastaan että vikasi korjataan rakastamalla?
Paljonkin. Mielen jalostaminen ei kuulosta koskaan kovin houkuttelevalta!!!!!!!
Toiseksi: et voi tietää onko sinusta siihen. Älä koskaan kuvittele itsestäsi liikoja...jne.
Kolmanneksi: et voi tietää haluanko minä sitä että joku "korjaa minua"..mitä se sitten tarkoittaakin...?
Kuulostaa enempi että sinulle sellainen nainen olisi unelmapakkaus jota "korjata" koska itsessäsi on niin paljon vikoja että tehtyäsi tunteensiirtoa toiseen ilkeilyn & arvostelun kautta omat vikasi ikään kuin katoaisivat. Tuollaisista ihmisistä pitäisi tehdä hakkelusta jotka niin ajattelevat! Väärin. Helvetin vääri!
niin millaista korjaamisen ajattelet vielä olevan?
sulle hyvä korjaus, nieletkö?
"yllättävän" typerä vastaus.
Sit varmaan vihaa sen vuoksi, että rakastaa? Tai sitten laimentaa sitä vihaa hiukan.