Olen 32 v nainen jolla ei ole koskaan ollut ns. normaalia parisuhdetta. Yleensä olen tullut jätetyksi, kahdella viimeisellä kerralla jälleen syynä oli se että "olen aivan huipputyyppi, kanssani on todella helppo olla, ja välitän sinusta erittäin paljon". Kuitenkaan en kelpaa suhteeseen. Kuinka paljon miehille merkkaa ulkonäkö? Jos kaikki luonteepiirteet natsaa niin pakkohan sen on olla sitten syynä, että ulkoisesti en kelpaa. Tiedän, että en ole ns. susiruma, mutta en ole ihan missimitoissa ja olen aika pitkä (miehet tosin aina olleet minua pidempiä). Pidän kuitenkin itsestäni huolta, liikun ja vietän normaalia elämää. Seksi on toiminut hyvin ja se on itsellenikin tärkeää: en voisi olla miehen kanssa jos sillä saralla kemia ei pelaa. Molemmat miehet jotka jättivät minut yllämainittujen selittelyjen saattelemana, sanoivat että rakkaus on jotenkin eria asia. Molemmat miehet viihtyivät kanssani aina kun oltiin kahdestaan, mutta julkisia esiintymisiä saatika sukulointia ei tapahtunut kummankaan kanssa vaikka itse olisin ehdotellut mitä. Toisen kanssa tällainen "säätö" esti lähes 4 vuotta, toisen kanssa 2 vuotta. Näillä suhteilla oli välissä 4 vuotta, joten suinpäin en koskaan pysty aloittamaan uutta suhdetta, koska yleensä olen ihan rikki itse. Ja olen taas, kun tästä jälkimmäisestä erosta ei ole vielä pitkää aikaa. Yleensä tulen jätetyksi sitten kun haluan puhua suhteen tulevaisuudesta ja kyselen voisimmeko edetä jo seuraavalle tasolle, mitä se sitten lieneekään. Katselen monesti kaihoisasti pariskuntia jotka osoittavat hellyyttä julkisesti tai joista näkee kuinka mies todella arvostaa kumppaniaan, koska itse en ole koskaan kokenut sellaista. Mielessäni pyörii taas ajatus että en kelpaa ja minussa on jokin vika mitä kukaan ei vaan voi kertoa minulle :( Todella sekaavaa tekstiä, mutta niin on minun ajatuksenikin tällä hetkellä .....
En kelpaa kenellekkään :(
kelpaamaton
9631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seksi välttämättä ei ole toiminut miesten kannalta niin hyvin kuin olet ehken olettanut.
Vika voi olla myös ulkonäössä.
Valitettavasti osa miehistä pitää osaa naisista ns. varalla ja nuo suhteesi kuulostavat tällaisilta "säädöiltä".
Osittian nähtävästi tuo että mielestäsi seksuaalisen kemian täytyy pelata on voinut myös johtaa siihen että huomaamattasi olet valinnut miehiä jotka etsivät lähinnä seksiä. Tällöin naisella jolta seksin saa ei ole niin paljon väliä ulkonäköäkin myöten.
Asiaa voit korjata itse pyrkimällä lähemmäksi "missin mittoja" mutta muuten sille ei oikein mahda mitään.
Alakuloisuus asioista joihin ei voi vaikuttaa kuten oma ulkonäkö kuitenkaan ei kannata tuntea.
Nuorempana miehenäkin olen huomannut kuinka paljon se ulkonäkö merkkaa. Se vaikuttaa suoraan myös käytöksen kanssa siihen seksuaaliseen kemiaan.
Tosin minulla ei ole varaa vaatia naisen ulkonäöltä paljoa kun omanikin on mitä on, mutta odotan kyllä että kroppa on hyvässä kunnossa. Se sytyttää seksuaalisesti minut. Ehkä sen asian parantaminen kohdallasi helpottaisi myös sinua?
Kun joku kirjoittaa iljettävän ja satuttavan mahdollisen totuuden niin sille on annettava miinuksia?
Jos miehenä myöntää että me miehet olemme aika pinnallisia niin se on huono asia ja olisi parempi lässyttää että miten arvokas ihmisenä on jo muutenkin ja että miehistä löytyy vielä joku ketjun aloittajalle?
Viestisi sai luultavasti miinuksia siksi, että se oli harvinaisen inhottava.
Varmasti kelpaat kunhan löytyy tarpeeksi fiksu mies, joka ymmärtää kuinka arvokas olet! Itsellänikin takana kaksi suhdetta jotka päättyivät samankaltaisin perusteluin. Vie kyllä itsetunnon matalalle. Mutta paljon voimia ja halauksia, jotta löytäisit yhtä arvokkaan miehen kuin itse olet!
Kyllä kelpaat! :) Sehän riippuu aivan miehestä miten paljon se ulkonäkö vaikuttaa kokonaisuuteen. Ovatko nämä miehet itse olleet millaisia ulkonäöltään ja minkäluonteisia? Entäs jos sulla itsellä on rima liian korkealla tai löydät/etsit vääränlaisia miehiä? Jos onkin käynyt niin, että sinä et oo kiinnostunut miestyypeistä, jotka tykkäisivät sinusta ihan kunnolla. Kannattaa muistaa ettei kaikki ihmiset tykkää julkisesti osoittaa rakkauttaan, eikä sukuloida, vaikka tässä varmaan olikin syynä suhteen epävarmuus miesten puolelta. Kirjoittamasi perusteella vaikea sanoa mikä on pohjimmainen syy, koska vaikutat ihan normaalilta, enkä nää esteitä miksei sinusta voisi tykätä :)
Kurja kuulla, että sinua on kohdeltu noin, eikä vain kerran vaan kaksi kertaa. Olen itse kokenut saman kerran, ja sehän oli ihan kauheaa. En kuitenkaan usko, että syy on meissä, vaan niissä sitoutumiskammoisissa miehissä. Tuohan on helppo selitys: "kaikki on hyvin mutta en rakasta sinua" - siihen ei voi sanoa mitään vastaan, se on täydellinen pakotie. Ymmärrän hyvin, että alat epäillä itseäsi kun kerran sama homma on toistunut nyt jo kaksi kertaa, mutta usko minua: vika on paljon todennäköisemmin niissä miehissä. Mitä asialle voisi sitten tehdä? Omalta osaltani aion yrittää välttää saman kuvion toistumista varmistamalla jo suhteen alkuvaiheessa, että mies osaa puhua tunteistaan, osaa osoittaa hellyyttä, ei sulkeudu heti kun yritän puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Ellen saa vastakaikua tunteilleni, en anna itseni heittäytyä suhteeseen täysillä. En aio tyytyä vähempään sitoutumiseen ja rakkauteen kuin mitä itse olen valmis antamaan. Toivon, että tällä tavalla pystyisin karsimaan tunnevammaiset, sitoutumiskammoiset, rakkauteen kykenemättömät miehet vähän nopeammin. Jos tunteet eivät ole molemminpuoliset, suhde ei ole minkään arvoinen, vaikka itse olisi kuinka rakastunut. Tämä on kamala totuus mutta niin se vaan on, ja jos suhde on tuomittu epäonnistumaan, on parempi että se päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Ehkä voisit yrittää omaksua jotakin tästä asenteestani ja "toimintasuunnitelmastani", niin sinuakaan ei loukattaisi niin pahasti enää kolmatta kertaa.
Sydämesi on arvokas, älä anna sitä ääliöille.
"Olen itse kokenut saman kerran, ja sehän oli ihan kauheaa. En kuitenkaan usko, että syy on meissä, vaan niissä sitoutumiskammoisissa miehissä. Tuohan on helppo selitys: "kaikki on hyvin mutta en rakasta sinua" - siihen ei voi sanoa mitään vastaan, se on täydellinen pakotie"
Haluat ehkä uskotella että mies on "sitoutumiskammoinen" tai että kyseessä on "pakotie".
Se on sinun mielesi harha.
Mies ei ole sitoutumiskammoinen vaan ei ole halunnut vain sitoutua juuri sinun kanssasi koska ei ole rakastanut sinua.
Ethän sinäkään halua jonkun kanssa jota et rakasta tai halua tarpeeksi sitoutua?
Tekeekö se sinusta sitten "pakenijan" tai "sitoutumiskammoisen".
Tunteet joita oletat miehellä olevan joita hän muka "pakenee" ovat sinun ajatusharhojasi koska itse tunnet jotain miestä kohtaan.
"Ymmärrän hyvin, että alat epäillä itseäsi kun kerran sama homma on toistunut nyt jo kaksi kertaa, mutta usko minua: vika on paljon todennäköisemmin niissä miehissä."
Mikä sitten lasketaan "viaksi"?
Onko naisen mahdollinen viehättämättömyys miehen silmissä naisen vai miehen "vika"?
Jos kyseessä olisi mies joka ei teitä miellytä ulkonäöllisesti tai ette tunne seksuaalisia kemioita että haluaisitte sitoutua näihin miehiin niin onko se teidän vai niiden miesten "vika"?
"Omalta osaltani aion yrittää välttää saman kuvion toistumista varmistamalla jo suhteen alkuvaiheessa, että mies osaa puhua tunteistaan, osaa osoittaa hellyyttä, ei sulkeudu heti kun yritän puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Ellen saa vastakaikua tunteilleni, en anna itseni heittäytyä suhteeseen täysillä. En aio tyytyä vähempään sitoutumiseen ja rakkauteen kuin mitä itse olen valmis antamaan. Toivon, että tällä tavalla pystyisin karsimaan tunnevammaiset, sitoutumiskammoiset, rakkauteen kykenemättömät miehet vähän nopeammin. Jos tunteet eivät ole molemminpuoliset, suhde ei ole minkään arvoinen, vaikka itse olisi kuinka rakastunut. "
Tässä oli ERINOMAISIA ohjeita.
Ei kannata haaveilla ja luottaa vain omiin tunteisiin vaan katsoa riittääkö jo alussa miehen tunteet yhtään mihinkään paitsi säätöihin, jonkinlaiseen seksiin yms.
"Tämä on kamala totuus mutta niin se vaan on, ja jos suhde on tuomittu epäonnistumaan, on parempi että se päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Ehkä voisit yrittää omaksua jotakin tästä asenteestani ja "toimintasuunnitelmastani", niin sinuakaan ei loukattaisi niin pahasti enää kolmatta kertaa.
Sydämesi on arvokas, älä anna sitä ääliöille. "
Näin juuri.
Esimerkiksi ulkonäöstä ei kannata liikaa huolehtia koska ei sille oikein voi tehdä mitään muuta kuin pitää noin yleisesti kehostaan huolta. Loppu on sitten vastapuolen arvostuksesta kiinni.
Kaikkein pahinta mitä rakkaudessa voi tehdä on roikkua ääliöissä epätoivoisesti tai haaveillen jotka eivät oikeast arvosta, kunnioita ja rakasta.
He vaihtavat sinut joka tapauksessa johonkuhun toiseen vaikka sillä hetkellä sattuisivatkin kovastikin tunteilemaan.
Miehenä joka ei ole järin hyvännäköinen tiedän nämä totuudet koska naisetkin osaa olla pinnallisia.
Ei sille mitään oikein vain voi kunhan pitää huolen että valitsee itse oikein ihmiset ympärilleen.
Minulla on hyvin samanlaisia kokemuksia kuin aloittajalla. Tiedän että olen aika kaunis ja hyväkroppainen, joten ulkonäöstä se ei voi johtua. Miehet ei vaan ole mun kanssa tosissaan. Mistä minä nytkään tiedän onko tämä mies tosissaan? Puhutaan kyllä tulevaisuudesta, mutta yleensä se olen vain minä joka puhuu. Ja liikutaan julkisesti yhdessä, mutta yleensä vain mun kavereiden kanssa. Mies sanoo rakastavansa, kun minä sanon niin ensin.
Lainaan tähän jonkun toisen sulle vastaamasta tekstistä:
Mitä asialle voisi sitten tehdä? Omalta osaltani aion yrittää välttää saman kuvion toistumista varmistamalla jo suhteen alkuvaiheessa, että mies osaa puhua tunteistaan, osaa osoittaa hellyyttä, ei sulkeudu heti kun yritän puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Ellen saa vastakaikua tunteilleni, en anna itseni heittäytyä suhteeseen täysillä. En aio tyytyä vähempään sitoutumiseen ja rakkauteen kuin mitä itse olen valmis antamaan. Toivon, että tällä tavalla pystyisin karsimaan tunnevammaiset, sitoutumiskammoiset, rakkauteen kykenemättömät miehet vähän nopeammin. Jos tunteet eivät ole molemminpuoliset, suhde ei ole minkään arvoinen, vaikka itse olisi kuinka rakastunut. Tämä on kamala totuus mutta niin se vaan on, ja jos suhde on tuomittu epäonnistumaan, on parempi että se päättyy ennemmin kuin myöhemmin. Ehkä voisit yrittää omaksua jotakin tästä asenteestani ja "toimintasuunnitelmastani", niin sinuakaan ei loukattaisi niin pahasti enää kolmatta kertaa.
Sydämesi on arvokas, älä anna sitä ääliöille.
.......Todella hyvin todettu ja itse aion vastaisuudessa toimia samoin. Kaksi viimeisintä suhdettani ovat olleet suuria pettymyksiä. Viimeinen halusi kihloihin melko pian...alun ylistykset olivatkin täyttä valhetta...hyvännäköinen 50 mies ja hänen suuret kuvitelmansa..." Miten sitä malttaa yhteen sitoutua, kun nuorempia ja paremmannäköisiä on maailma puolillaan....". Olen lopulta tyytyväinen, että loppui. Kuka nainen jaksaa jatkuvasti "kilpailla" miehensä huomiosta. Toivon, että jatkossa tapaan ns. "normaalin näköisiä" miehiä, en hyvännäköisiä urheilijoita. Paljon helpompaa varmasti niin!