Onko teillä, avoliitossa eläjillä, erillinen vai yhteinen budjetti puolisonne kanssa? Määrittelempä nämä käsitteet.
Yhteisessä budjetissa kaikki raha viimeistä penniä myöten on yhteistä. Tilejä voi olla vaikka kuinka paljon, muttei ole mitään väliä kuka maksaa ja mitä, kunhan kaikki kulut, yhteiset tai henkilökohtaiset, tulee maksettua miltä tililtä tahansa.
Erillisessä budjetissa maksetaan yhteiset kulut puoliksi tai esimerkiksi joku maksaa jotain kokonaisuudessa ja toinen maksaa toisen jutun, mutta loppupelissä maksetut summat ovat suunnilleen samanlaiset. Jokainen maksaa omat henkilökohtaiset menonsa, kuten vaatteensa, harrastuksensa, oman kännykkälaskunsa, yms.
Jos teillä on yhteisiä lapsia tai/ja lainoja, niin miten nämä kulut hoidatte? Maksetaanko nämä kulut tarkasti puoliksi vai miten nämä hoidetaan? Miten maksatte omat henkilökohtaiset lainanne ja omien kanssanne asuvien lasten kulut tai elatusmaksut, mikäli lapset eivät asu kanssanne?
***
Minäpä aloitan. Elin kolme vuotta avoliitossa ennen avioliittoon astumista. Meillä on alusta asti ollut täysin yhteinen budjetti. Rahaa oli yleensä erilaisia summia; välillä minulla ja välillä puolisolla suuremmat tulot, silti maksoimme kaikki kulumme, olivatpa ne yhteiset (vuokra, ruoka, yms.) tai henkilökohtaiset (harrastukset, yms.), yhteisesti molemmilta tileiltämme. Nykyään mieheni jättää itselleen taskurahaa ja antaa minulle kaikki muut rahansa, joista minä maksan kaikki kulumme; kaikki laskut, vuokrat, kännykät, ruoat, autokulut, harrastuksemme, yms. Minusta on kätevintä, jos yksi henkilö hoitaa koko taloutta. Näin itse tietää, mitä on maksanut ja mitä on vielä maksettavaa. On aika vaikeaa pitää kirjanpitoa kahdella tietokoneohjelmalla, yksi ohjelma hoitaa kaiken paremmin. Sama juttu ihmisillä; kun yksi hoitaa yhtä asiaa, niin siitä tulee paljon tarkempi ja yksiseliktteisempi kuin useamman henkilön "käsialalla" tehty asia.
Yhteisessä budjetissa kaikki raha viimeistä penniä myöten on yhteistä. Tilejä voi olla vaikka kuinka paljon, muttei ole mitään väliä kuka maksaa ja mitä, kunhan kaikki kulut, yhteiset tai henkilökohtaiset, tulee maksettua miltä tililtä tahansa.
Erillisessä budjetissa maksetaan yhteiset kulut puoliksi tai esimerkiksi joku maksaa jotain kokonaisuudessa ja toinen maksaa toisen jutun, mutta loppupelissä maksetut summat ovat suunnilleen samanlaiset. Jokainen maksaa omat henkilökohtaiset menonsa, kuten vaatteensa, harrastuksensa, oman kännykkälaskunsa, yms.
Jos teillä on yhteisiä lapsia tai/ja lainoja, niin miten nämä kulut hoidatte? Maksetaanko nämä kulut tarkasti puoliksi vai miten nämä hoidetaan? Miten maksatte omat henkilökohtaiset lainanne ja omien kanssanne asuvien lasten kulut tai elatusmaksut, mikäli lapset eivät asu kanssanne?
***
Minäpä aloitan. Elin kolme vuotta avoliitossa ennen avioliittoon astumista. Meillä on alusta asti ollut täysin yhteinen budjetti. Rahaa oli yleensä erilaisia summia; välillä minulla ja välillä puolisolla suuremmat tulot, silti maksoimme kaikki kulumme, olivatpa ne yhteiset (vuokra, ruoka, yms.) tai henkilökohtaiset (harrastukset, yms.), yhteisesti molemmilta tileiltämme. Nykyään mieheni jättää itselleen taskurahaa ja antaa minulle kaikki muut rahansa, joista minä maksan kaikki kulumme; kaikki laskut, vuokrat, kännykät, ruoat, autokulut, harrastuksemme, yms. Minusta on kätevintä, jos yksi henkilö hoitaa koko taloutta. Näin itse tietää, mitä on maksanut ja mitä on vielä maksettavaa. On aika vaikeaa pitää kirjanpitoa kahdella tietokoneohjelmalla, yksi ohjelma hoitaa kaiken paremmin. Sama juttu ihmisillä; kun yksi hoitaa yhtä asiaa, niin siitä tulee paljon tarkempi ja yksiseliktteisempi kuin useamman henkilön "käsialalla" tehty asia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä on avomiehen kanssa melko erilaiset tulot (hän käy kokopäivätöissä, minä olen osa-aikatöissä käyvä opiskelija), joten koetamme maksaa omien kykyjemme mukaan. Yhteistä tiliä ei kuitenkaan ole, enkä tiedä onko sellainen tarpeenkaan, ainakaan vielä kun ei ole yhteisiä lainoja tms.
Vuokra maksetaan puoliksi (siihen sisältyy sähkö yms.), ja kumpikin hoitaa omat laskunsa (puhelin, autovakuutus, lainanlyhennykset..). Yhteiset menot kuten ruoka, maksetaan sitten sen kummemin laskeskelematta. Usein käydään yhdessä kaupassa ja mies ostaa kalliimmat ruoat (esim. lihat), ja itse ostan aina ruoat, joita syön vain minä. Käyn myös monesti yksinäni kaupassa ja silloin kustannan ostokset, mies voi sitten maksaa seuraavalla kerralla enemmän.
Emme ole hirveitä budjetoijia, vaan elämme tulojemme mukaan. Ikinä ei ole rahat kuun lopussa niin loppu että ikävät yllätykset ajaisivat ahtaalle. Onneksi kumpikin ollaan aika maltillisia kuluttajia, isot hankinnat tehdään harkiten ja todellisen tarpeen mukaan. Turhuuksiin ei rahaa käytetä, mutta elellään ihan mukavasti. Se ei mielestäni ole hyvä idea että toinen hoitaa kaikki raha-asiat. Mieluummin kumpikin kantaa vastuun omista maksamisistaan. Kumpikin tekee myös omat ostopäätöksensä omista rahoistaan, kaikesta ei tarvitse neuvotella.
Meillä mä maksan ruokalaskut ja muutamat muut kiinteet, puoliso loput. Yhteiselle tilille menee joka kuukausi kummankin palkkatililtä asuntolainanmaksusumma ja pankki vie sen sitte sieltä yht. tililtä.
Ei ole koskaan ollut minkäänlaista skismaa siitä miten mitäkin maksetaan. Aina päästy yht.ymmärrykseen jos on jotain muutosta tullu niin hankintojen kuin tulojenkin suhteen. Puhuttu aina avoimesti jos on tarve hankkia jotain joka vaatis molemmilta rahallista panostusta jne.
Yhteispelillä siis, naturalmente. :)
Toi maksupuoli riippuu varmaan todella paljon rahankäytöstä, miten molemmat sitä käyttää. Exän kanssa asuttiin lähes 4 vuotta yhdessä ja molemmat maksettiin oamt menomme ja asumiseen ja ruokaan tarvittavat rahat jaettiin. Enemmän tienaava saattoi aika ajoin maksella enemmän kuluja. Itse olen säästäväinen ja en tuhlaa heti rahojani palkan tultua; en ostele vaatteita muuten vaan tai muuta tavaraa, enkä käynyt juhlimassa tai polttanut/juonut runsaasti. Exäni taas teki tätä kaikkea joten yhteinen budjetti tai tili olisi ollut rahan "haaskaamista". Erillinen budjetti taas hieman rajoitti tätä miehen tuhlaamista ja minäkin sain jotain säästöön. Nykyisen kanssa avioliittoa 7 vuotta ja yhteinen lapsi, yhteinen tili helpottaa talouden pitoa . Itse tienaan enemmän mutta kun mies ei tuhlaa mihinkään älyttömyyksiin, ei omia rahoja tarvitse mitenkään "pantata" vaan kaikki ylimääräinen säästyy molemmilta. Mielestäni toimii molemmin päin iippuen ihan mitä tulee ja mitä menee!!
Riippuu todellakin siitä, millaista on rahankäyttö ja kuinka paljon voi toisiinsa luottaa. Jos on epäilyksiä rahankäyttötaidoista, on paras pitää omat rahat kummallakin. Meillä on ollut yksi yhteinen tili koko pitkän avioliiton, ihan käytännön syistä. Sitä kumpikin käyttää vapaasti, ja isot ostot suunnitellaan yhdessä. Ei tarvitse miettiä, kumpi maksaa. Välillä toinen tienaa enemmän, ja välillä toisinpäin. Ei tarvitse miettiä miten pienituloisempi saa käyttörahaa, ja meistä on tärkeää että puolisoiden elintaso on samanlainen.
Kaikki rahat siis samalle tilille ja siitä sekä yhteiset että henkilökohtaiset kulut. Kumpikaan ei tuhlaa, eikä kumpikaan puutu toisen rahankäyttöön. Se on tietysti yhteistalouden edellytys. Periaatteessa käytämme kumpikin suunnilleen yhtä paljon, ts. lomamatkat tehdään yhdessä ja harrastuksiin on tasavertainen oikeus, ja kaikki omaisuus ostetaan molempien nimiin. Yhteistili helpottaa myös käytännön rahaliikennettä. Minä toimin taloudenhoitajana, siis hoidan kaikki laskut, joten rahaliikenne pysyy kokonaisuudessa hanskassa, ja puoliso voi keskittyä muihin asioihin. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä raha-asioista.
Seurustelusta avokkielämän kautta avioliittoon. Eikä koskaan ole ollut yhteisiä tilejä ja hyvin on menny. Molemmat säästää itselleen ja "kilpaa" - ei rahaongelmia, Jos tarttee jotain isompaa ostaa niin pistetään hinta puoliksi ja kumpikin ottaa säästöistään oman puolikkaansa. Systeemistä on ollut sekin etu että velaksi ei ole ostettu koskaan mitään. Ja aina on molemmilla pahan päivän varaa. Laskujen maksu on järjestelykysymys, esim. toinen maksaa parillisina kuukausina, toinen parittomina, toinen hoitaa kauppalaskut, toinen autosta koituvat menot, jne. Jos toine ei ole tienannut niin toinen on maksanut silloin enempi.
Sen olen tuttavissa havainnut että yhteisestä tilistä tulee helpommin riitaa, etenkin jos toinen tykkää ostella "turhuuksia" ja toinen koittaa säästää.
Rahajärjestelyjä tuntuu olevan niin monta kuin on parejakin, yhdelle sopii joku juttu, toiselle toinen. Kun viestejä on lukenut, niin selkeästi tärkeintä onnistuneen rahankäytön kannalta on, että asiasta voidaan avoimesti keskustella -molemmat siis tietävät missä mennään ja voivat vaikuttaa päätökseen. Paras selkeästi on jos asiatsa on keskusteltu jo ennen yhteen muuttamista eikä vasta sitten kun ongelmia ilmenee. Laskuthan aiheuttaa yleensä riitoja vasta siinä vaiheessa kun niitä ei meinaa saada maksettua :)
Meillä on erilliset tilit eli "omat rahat". Koskaan ei tosin olla oltu tarkkoja siitä, kuinka paljon kumpikin on käyttänyt, eli tavallaa raha kuitenkin yhteistä. Se maksaa, jolla sitä on. Hankinnoista keskustellaan yhdessä, molemmat pyrkii joustamaan ja ymmärtämään parhaansa mukaan. Esimerkiksi jotkut miehen ostokset on musta tuntuneet ihan typeriltä, mutta jos hänelle ne ovat kerran olleet tärkeitä, niin yritän siitä aina itseäni muistuttaa. Ja kun päätökset tehdään yhdessä, niin ei voi kumpikaan jälkikäteen valittaa toisen rahankäytöstä.
Yhteinen, aivan kuin yhteinen asunto, yhteinen sänky, yhteinen mieli, yhteinen elämä :)
Se on nimeltään parisuhde!
Hei,
miten maksatte puoliksi, onko teillä jokin laskujen hoitotili, että sinne laitatte rahaa, vai niin että toinen hoita laskun ja toinen maksaa sitten puolet laskun maksajan tilille?
Meillä miehellä on vene, josta lainaa, lainan hän maksaa itse. Mutta miten on veneen vakuutusmaksujen laita, kuka ne hoitaa kokonaisuudessaan? Veneen omistaja?
Sillä itsekin olen istunut kyydissä ja mukavaa kesäpuuhaa siinä seikkailla ympäri ämpäri saaristoa...
pitäisiköä minunkin osallistua vakuutusmaksuihin?
Entä kun veneessä on myös traileri, josta myös on velkaa...kuka sen hoitaisi...
Vene ja traileri avopuolisoni nimissä ovat...
Noin teoriassa olisi oikeudenmukaista, että omaisuuden kartuttamisesta, eli lainan maksusta, vastaa se, jonka omaisuus onkin. Sen sijaan omaisuuden käyttökuluista (vakuutukset ym.) tulisi vastata niiden, jotka sitä käyttävätkin.
Käytännössä kuitenkin veneen kaltainen omaisuus menettää myös arvoaan ajan ja käytön seurauksena. Edellä esitetty jako ei huomioi tätä. Toisaalta taas vakuutus ei ole pelkkä käyttökulu, vaan siinä maksetaan myös omaisuuden suojaamisesta esim. varkauden varalta.
Ehkä voisi ajatella, että mies maksaa lainansa kokonaan, ja vakuutuksen maksatte puoliksi?
Olen rahatalouden ammttilainen ja nähnyt monet kerrat avioerotapauksia, joissa riidellään rahoista.
Raha-asiat ja rakkaus pitää täysin erillään. Silloin kun muutetaan saman katon alle tulee tehdä yhdessä kaikenkattava järjestyely asioiden hoitamisesta.
Kumpikin säilytää oman yksityisen tilinsä, eikä anna siihen edes käyttöoikeutta ainakaan alkuun, sillä tuskin monesti tunnette toisienne tapaa toimia raha-asioissa.
Avataan yhteinen tili, lasketaan menot ensin vuositasolla ja sitten kuukausitasolle, kumpikin tekee automaattisen siirron tililtään palkkapäivänä tälle yhteiselle tilille, josta hoidetaan sitten kakki laskut.
Ruokakulutkin voi hoitaa tältä tililtä, silloin vaatii hankkimaan tilille jonkin kortin ja ottamaan huomioon siirrossa
Jos tulot ovat kovin erisuuruiset, voitte keskustella voisiko siirto olla prentuaalisesti samansuuruinen palkasta.
Tai sitten sovitte jonkin summan, jonka kumpikin laittaa siirtymään tälle yhteiselle tilille, vaikka suuremmankin, sillä voihan siihen koota rahaa muitakin kodin menoja varten, astiat, verhot, kodinkoneet. ym. Tavallaan myös vararahasto yllättäville menoille.
Tilille on syytä laittaa alkuun senverran ylimääräistä, noin parinkuukauden summa, jotta varmasti toimii ja vielä tarkistaa vuosittain vaikka miten ovat muuttuneet.
Omat tilit ovat sitten omassa käytössä, jokaisella on omiakin ostoksia, esim omat vaatteet, meikit, kampaajat, lääkärit.
Rahasta on ihan turhaa riidellä, sillä tekemällä heti alkuun selväksi kuinka ne hoidetaan ja joskus on vielä tarpeen tehdä sekin selväksi kumpi ne sitten todella maksaa sieltä tililtä, netissä se käy vaikka mihin aikaan vuorokaudesta.
Tätä olen yrittänyt kaikille opettaa, että aina säästetään ennakkoon tarpeita varten, silloin ei raha-asiat riko perhettä ja ala ahdistamaan.
Meillä ei ole koskaan raha-asiosita riidelty ja aina ovat riittäneet kaiken hoitamiseen. Kun ymmärtää vielä sen, että kaikkea ei voi saada, pitää elää tulojensa mukaan eikä mielihalujen.
Samoin on syytä säästää lastenkin tulevia koulutuksia varten. Olen näin voinut lapseni kouluttaa kykyjensä mukaisesti, ilman opintolainaa.