Haluaisin tiedustella, niiltä jotka ovat yhteisestä kodistaan eronneet, että miten se käytännössä teillä on tapahtunut?
Olen ollut avomieheni kanssa nyt kuusi vuotta ja alkaa mitta tulla täyteen. Mies siis vain makaa kotona ja on netissä lukemassa kaikki urheilufoorumit yms tai tillittää telkkarista jääkiekkoa tai muuta urheilua. Tätä on jatkunut nyt jo 3-4 vuotta. Hän ei pysty puhumaan tunteistaan, vaikka koko yhdessäolomme ajan olen sitä hänelle yrittänyt opettaa. Masennus on hänellä vain pahentunut. Terapiassa kävi hetken ajan, mutta totesi ettei siitä ole hyötyä ja nyt kieltäytyy menemästä. Myöskään pariterapiaan ei suostu. Sanoo, että sitten kun hän masennuksen itsesssään tunnistaa niin sitten menee hoitoon eli kieltää olevansa masentunut. Työtä ei silti hae ja kun joskus muutamat kerrat on hakenut ja saanut kieltävän vastauksen on masentunut siitä lisää oikein kunnolla. Totesi ettei työtä saa niin loppui se vähäkin hakeminen.
Taloudellinen tilanne on hirveä riidan aiheuttaja. Mies on edelleen opiskelija, mutta ei millään saa aikaiseksi lopputyötään. Kuulemma ainoa realistinen vaihtoehto tehdä lopputyö, on tehdä se jollekin yritykselle eli työssä. Mutta työpaikkaa ei saa, kun ei edes hae. Koulu on sanonut ettei pysty auttamaan vaan jättää työpaikan haun itse opiskelijalle. Olen auttanut häntä hakemaan työtä ja mielestäni tukenut häntä työn haussa. Miehen opintotuet ovat ajat sitten loppuneet eikä saa mitään tukea mistään, silloin jos itse olen työssä. Asumistuki tulee, kun olen työttömänä. Niinpä vuokran, laskujen ja ruan maksaminen jne on vaikeaa hänelle. Hän on roimasti minulle velkaa vuokrista. Mies on kovin marttyyrimainen ja suuttuu sekä kiukuttelee paljon aina kun hänelle sanoo hänen toimettomuudestaan. Kun hän tekee joitain kotitöitä töissä ollessani, pitäisi olla ylikiitollinen. Itse kuitenkin teen kotitöitä enemmän.
Aloitin itse terapian vuosi sitten, kun ajattelin, että huono suhteemme johtuu minusta ja omista vioistani. Terapiassani olen kasvanut niin paljon, ettei mies tunnu pysyvän enää mukana. Olen tullut väistämättömästi tilanteeseen, jossa varmasti ero on ainoa vaihtoehto tai ainakin asumusero. Eroaminen tuntuu todella pahalta ja pelottaa paljon. Rakastan häntä kuitenkin ja hänessä on positiivisiakin puolia.
En tiedä miten erota. Sanoin hänelle, että kohta lähden, jos hänen tilanteensa ei muutu. Hän ei kuitenkaan puheitani ota tosissaan eikä muista sanomiani uhkauksia lähdöstäni. Olen nyt hakenut jo omaa asuntoa, mutta yhteisten tavaroiden lajittelu kauhistuttaa.
Miten erotaan käytännössä? Miten minä vain otan ja lähden, milloin on hyvä päivä lähteä ovesta ja sanoa, että tää oli tässä? Pitäisikö siis lajitella tavarat laatikoihin ja muuttaa niin, että hän on pois kotoa? Omat tavarani tietenkin otan, mutta entä yhteiset, jos toisen kanssa ei vaikka pysty sopimaan? Miten edes saada kaikki tavarat kerralla mukaansa? Käydä pankissa lopettamassa tuosta vaan yhteinen tili? Mitä todellakin sanoa kun oikeasti asunto olis itsellä valmiina ja lähteä voisi?
Pelottaa niin kauheasti sanoa, että haluan erota nyt, sillä mitä jos teenkin virheen ja hän onkin se oikea, enkä tukenutkaan häntä tarpeeksi ja luovutin vaikka olisi pitänyt taistella yhdessä? Mitä, jos hän tekee itselleen jotain kun lähden tai uhkaa tekevänsä jotain itselleen? Kannattaisiko kertoa erosta ja hänen tilastaan hänen vanhemmilleen, ettei minua syytetä kertomattomuudesta?
Mies on joskus todennut, että kun erotaan niin sitten todellakin erotaan. Eli kun lähden niin taakse ei katsella. Minun täytyy siis leikata hänet elämästäni pois kokonaan enkä nää koskan katsoa taakseni?
Olen ollut avomieheni kanssa nyt kuusi vuotta ja alkaa mitta tulla täyteen. Mies siis vain makaa kotona ja on netissä lukemassa kaikki urheilufoorumit yms tai tillittää telkkarista jääkiekkoa tai muuta urheilua. Tätä on jatkunut nyt jo 3-4 vuotta. Hän ei pysty puhumaan tunteistaan, vaikka koko yhdessäolomme ajan olen sitä hänelle yrittänyt opettaa. Masennus on hänellä vain pahentunut. Terapiassa kävi hetken ajan, mutta totesi ettei siitä ole hyötyä ja nyt kieltäytyy menemästä. Myöskään pariterapiaan ei suostu. Sanoo, että sitten kun hän masennuksen itsesssään tunnistaa niin sitten menee hoitoon eli kieltää olevansa masentunut. Työtä ei silti hae ja kun joskus muutamat kerrat on hakenut ja saanut kieltävän vastauksen on masentunut siitä lisää oikein kunnolla. Totesi ettei työtä saa niin loppui se vähäkin hakeminen.
Taloudellinen tilanne on hirveä riidan aiheuttaja. Mies on edelleen opiskelija, mutta ei millään saa aikaiseksi lopputyötään. Kuulemma ainoa realistinen vaihtoehto tehdä lopputyö, on tehdä se jollekin yritykselle eli työssä. Mutta työpaikkaa ei saa, kun ei edes hae. Koulu on sanonut ettei pysty auttamaan vaan jättää työpaikan haun itse opiskelijalle. Olen auttanut häntä hakemaan työtä ja mielestäni tukenut häntä työn haussa. Miehen opintotuet ovat ajat sitten loppuneet eikä saa mitään tukea mistään, silloin jos itse olen työssä. Asumistuki tulee, kun olen työttömänä. Niinpä vuokran, laskujen ja ruan maksaminen jne on vaikeaa hänelle. Hän on roimasti minulle velkaa vuokrista. Mies on kovin marttyyrimainen ja suuttuu sekä kiukuttelee paljon aina kun hänelle sanoo hänen toimettomuudestaan. Kun hän tekee joitain kotitöitä töissä ollessani, pitäisi olla ylikiitollinen. Itse kuitenkin teen kotitöitä enemmän.
Aloitin itse terapian vuosi sitten, kun ajattelin, että huono suhteemme johtuu minusta ja omista vioistani. Terapiassani olen kasvanut niin paljon, ettei mies tunnu pysyvän enää mukana. Olen tullut väistämättömästi tilanteeseen, jossa varmasti ero on ainoa vaihtoehto tai ainakin asumusero. Eroaminen tuntuu todella pahalta ja pelottaa paljon. Rakastan häntä kuitenkin ja hänessä on positiivisiakin puolia.
En tiedä miten erota. Sanoin hänelle, että kohta lähden, jos hänen tilanteensa ei muutu. Hän ei kuitenkaan puheitani ota tosissaan eikä muista sanomiani uhkauksia lähdöstäni. Olen nyt hakenut jo omaa asuntoa, mutta yhteisten tavaroiden lajittelu kauhistuttaa.
Miten erotaan käytännössä? Miten minä vain otan ja lähden, milloin on hyvä päivä lähteä ovesta ja sanoa, että tää oli tässä? Pitäisikö siis lajitella tavarat laatikoihin ja muuttaa niin, että hän on pois kotoa? Omat tavarani tietenkin otan, mutta entä yhteiset, jos toisen kanssa ei vaikka pysty sopimaan? Miten edes saada kaikki tavarat kerralla mukaansa? Käydä pankissa lopettamassa tuosta vaan yhteinen tili? Mitä todellakin sanoa kun oikeasti asunto olis itsellä valmiina ja lähteä voisi?
Pelottaa niin kauheasti sanoa, että haluan erota nyt, sillä mitä jos teenkin virheen ja hän onkin se oikea, enkä tukenutkaan häntä tarpeeksi ja luovutin vaikka olisi pitänyt taistella yhdessä? Mitä, jos hän tekee itselleen jotain kun lähden tai uhkaa tekevänsä jotain itselleen? Kannattaisiko kertoa erosta ja hänen tilastaan hänen vanhemmilleen, ettei minua syytetä kertomattomuudesta?
Mies on joskus todennut, että kun erotaan niin sitten todellakin erotaan. Eli kun lähden niin taakse ei katsella. Minun täytyy siis leikata hänet elämästäni pois kokonaan enkä nää koskan katsoa taakseni?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja tässä tapauksessa todellakin olet. Kerro hänen vanhemmilleen hänen tilastaan ja että muutat pois. Voivat sitten katsoa vellipöksynsä perään. Kerro hänelle etukäteen, että esim. lauantaina muutat ja pyydä häntä olemaan vaikka kavereilla/vanhemmilla sen päivän tai jos ei sua haittaa niin anna maata sohvalla. Muutamaa päivää etukäteen, kun pakkailet, kysy samalla tavaroiden jaosta. Mitä hän haluaa pitää ja mitä sinä. Vaikuttaa kyllä niin vetelältä ja hankalalta kaverilta, että tuskin jaksaa muuta kuin vittuilla ja kiukutella sohvan syvyyksistä.
Kuulostaa kyllä siltä että miehes ei vaan halua töihin. Siinä on vaara että sitten ihan eristäytyy kotioloihin jos mitään ei tapahdu. Ei sun tarvi miehestäs vastuuta ottaa jos olet siitä moneen kertaa sanonu että pitäis ryhdistäytyä.
No eroaminen tapahtuu siinä samalla kun olet muuttanut pois. Riippuu tietysti siitäkin että miten kauan muutossa menee, onhan se vähän sellaista harmaata aluetta. Tai sitten eroat jo nyt, mutta siinä on sitten se että joudut asumaan vielä hetken yhdessä. Yhteiset tavarat on kyllä pirunmoinen ongelma, jos siitä haluaa tehä ongelman. Parhaassa tapauksessa saatte ne jaettua sovinnossa ja pahimmillaan siitä tulee järjetön riita.
Kannustaisin olemaan lujana sen eron suhteen. Oot kuitenkin nähny millainen teidän suhde on kun se ei ole toiminut. Ei ole takeita siitä että miehesi muuttuisi, vaikka hän kuinka lupaisi eron jälkeen tai jos sä ite tuletkin toisiin ajatuksiin. Älä tee eroamista mitään isoa numeroa, ole kohtelias, älä ala mihinkään kostotoimiin. Viet tavarat pois ja se on siinä. Ei sun tarvi kenellekään muulle sen suurempia selitellä, tärkeintä että sinä itse tiedät miksi teidän suhde ei toiminut.
Ite oon eronnu avoliitosta, niin tiedän siihen liittyviä asioita. En halua niistä kuitenkaan tällä palstalla yksityiskohtaisesti kertoa, mutta jos haluat kuulla, niin sähköpostin kautta tavoittaa :)
yhteistä pankkitiliä ei voi lopettaa yksin, se lopetetaan yhdessä.
Hanki ihmeessä itsellesi oma asunto.
itse en varmasti olisi ollut yhtä kärsivällinen kuin sinä... Tämä mieshän on kuin lapsi, et voi eikä sinun tarvitse olla hänestä vastuussa, vaan: olet vastuussa itsellesi omasta elämästäsi. Parisuhde on jotain ihan muuta! Mikset kertoisi hänelle, että olet etsimässä uutta asuntoa, ja heti kun sen löydät, muutat pois. Sitten vain toimimaan suunnitelman mukaan, äläkä peräänny kun olet kerran päättänyt. Miehelläsi on ollut kuusi vuotta aikaa muuttua, jos hän ei siinä ajassa ole saanut mitään aikaiseksi, ei hän muutukaan, ei siksi että sinä sitä haluaisit. Jos hän muuttuu, se tapahtuu siksi, että hän itse "herää" ja haluaa muuttua. Elä omaa elämääsi, etsi elämällesi uusi suunta. JÄlkeenpäin ajatellen olet ratkaisuusi tyytyväinen ja ihmettelet, miten kestitkin sitä niin kauan....
Kiitos teile vastauksistanne.
Tilanne on nyt sellainen, että kerroin hänelle, että olen ajatellut muuttoa pois sekä irtisanovani asunnon osaltani tässä kuussa kunhan saan asunnon. Puhumisen ja kyyneleiden jälkeen hän pyysi, että yrittäisimme vielä. Siihen sanoin etten tiedä vielä. Sen jälkeen hän on ruvennut halailemaan ja puhumaan avoimemmin sekä yrittää lähelle koko ajan, jopa nukkumaan mentäessä tulee iholle. Aikaisemmin saattoi mököttää useita päiviä ja hyvä jos hyvää huomenta sanoi koko päivän aikana. Viikkoja kului ettei edes koskenut saati sitten että olisi halannut tai huomioinut minua jotenkin.
Tämä yhtäkkinen muutos tuntuu oudolta ja en osaa oikein mukautua siihen, kun aiemmin en saanut häneen koskea koska se oli kiusaamista ja häiriköintiä. Onkohan tämä nyt sitten sitä paniikkia häneltä? Paniikki, kun tajuaa, että toinen oikeasti on lähdössä pois. Olo on tosi surrealistinen enkä tiedä yhtään mitä tunnen. Olin jo päättänyt, että lähden ja nyt tuntuu oudolta kun toinen yrittää niin kauheasti pelastaa tilannetta ja yritän hokea, että se tapahtuu liian myöhään.
Voikohan oikeasti muuttua noin vain...en voi uskoa, että hänelle sitä omaa "heräämistä" on nyt tapahtunut....
Käytännön asiathan eivät eroa mitenkään muuten tavallisesta muutosta, paitsi sen osalta ettei toinen muuta mukana.
Kannattaa palkata pari muuttomiesta, jos ei ole tarpeeksi kavereita/sukulaisia tms. Tarvit kuitenkin muuttoauton, millään veljen pakulla tai peräkärryllä ei kannata lähteä kamoja roudaamaan.
"Miten erotaan käytännössä? Miten minä vain otan ja lähden, milloin on hyvä päivä lähteä ovesta ja sanoa, että tää oli tässä?"
Käytännössä ilmoitat sitten kun olet löytänyt asunnon. Teillähän on kuitenkin kämpässä irtisanomisaika, joten mies voi päättää jääkö asuntoon vai etsiiko nopeasti uuden kämpän. Tietenkin sinun irtisanominen pitää ilmoittaa vuokranantajalle.
"Pitäisikö siis lajitella tavarat laatikoihin ja muuttaa niin, että hän on pois kotoa?"
Ai salaa vai? No ei kannata, kyllä se muutto yleensä vie niin paljon aikaa ettei siinä ehdi. Yhteisymmärryksessä vaan tavarat jakoon tai voihan se toinen lähteä vapaaehtoisesti muuton alta pois, jos luottaa sen verran ettet vohki hänen tavaroitaan.
"Omat tavarani tietenkin otan, mutta entä yhteiset, jos toisen kanssa ei vaikka pysty sopimaan?"
Sitten riidellään.
"Miten edes saada kaikki tavarat kerralla mukaansa?"
Muuttofirman avulla. Vuokraat ison kasan muuttolaatikoita ja pakkaat kamat niihin.
"Käydä pankissa lopettamassa tuosta vaan yhteinen tili?"
Tuskinpa yhteistä tiliä voi vain toinen lopettaa. Ota itsellesi oma tili ja ohjaa fyrkat sinne, sitten sinun ei edes tarvitse heti lopettaa yhteistiliä. Soita pankkiin ja kysy.
"Mies on joskus todennut, että kun erotaan niin sitten todellakin erotaan. Eli kun lähden niin taakse ei katsella. Minun täytyy siis leikata hänet elämästäni pois kokonaan enkä nää koskan katsoa taakseni?"
Miehelläsi on tuolta osin realistinen ote elämään. Juurikin noin teidän täytyy tehdä, ei siitä erosta tule muuten mitään.
Käytännön jutuista en sano mitään, mutta tuo viimeinen ohje haisee mieheltä. Viisaat, fiksut, oikeasti aikuiseksi kasvaneet (pelkkä ikä ei siksi tee) pystyvät olemaan ystäviä tai kavereita keskenään eron jälkeenkin. Suhtautumaan toisiinsa lämmöllä ja lempeydellä, jos yhteistä taivalta on kuitenkin kuljettu, ihan sama enempi tai vähempi.
Yleensä ne ovat juuri mieähiä, jotka eivät kykene, siis aikuiseksi kasvamista ei ole alkanut tapahtua. Jos omaisuus, jota vaimo edelleen on, menetetään, niin se sitten menetetään eikä sitä ole enää olemassa. Siksipä niin moni mieäs tussauttaa toiselta ilmat pihalle, jotta toteutuu se, mitä pappi ennen amentansa on sanonut.
Naisille ihmissuhteet merkitsevät jotain, olivat ne entisiä tai nykyisiä. Miksi ihmeessä eroon pitäisi lopettaa ihmisen tunteminen ja muistaminen ?