Kerrotaan lyhyesti. Olin kotona lapsemme kanssa lähestulkoon jatkuvasti yksin, mies oli aamusta iltamyöhään millon missäkin ja aina menossa ilman minua. Enkä edes tiennyt missä milloinkin oli. No yhden riidan päätteeksi hän sitten päätti lähteä ryypiskelemään kavereidensa kanssa josta päätyi jatkoille ja petti. Sitten seuraava kerta tapahtui saman naisen kanssa ja kolmas kerta meillä kotona. Mies pyytänyt naisen meille minun poissaollessani, ja hakenut hänet kun lapsemme nukkui makuuhuoneessa. Ja jälkeenpäin kun mietin, olin siivonnut kotiintultuani heidän tekemät sotkutkin. Ja kaikesta tästä hän sitten ajatteli selvitä valehtelemalla minulle 5kk. Ennenkuin tämän toisen naisen silloinen poikaystävä sitten kertoi asiasta. Tosin hänkään ei tiennyt kahdesta viimeisestä tapahtuneesta. Asiastahan tapeltiin moneen otteeseen mieheni kanssa ja aina sama laulu en ole sua pettäny ja näköjään uskot mitä kaikki sulle puhuu. Mies jopa itki samalla kun valehteli. Ja kun nyt asia on tiedossa ja olen tämän toisen naisen kanssa puhunut asiasta ja saanut loputkin valheet paljastettua, mitä tosin mieheni ei vieläkään myönnä. Niin olen koittanut jatkaa yhteiseloamme ja koittanut saada itsetuntoni ja pääni pidettyä pystyssä, mutta turhaan. Kaikki tämän suhteen asiat on jäänyt lähes aina yksin minun harteilleni. Mies selitti että minun ja toisen naisen ero oli se että hän oli päällekäyvempi kuin minä ja kai se sitten oli niin paljon kiihottavempaa. No tähän asiaan sanoin että eipä kauheesti ole järjestetty aikaa kaksin, toisin kun istä aikaa on järjestetty kakkosen kanssa ilman muita häiriötekijöitä. En varmaan ala käymään mieheni päälle lapsemme nähden eikä miestä koskaan ole juurikaan kotona näkynyt että näin olisi edes voinut tapahtua. Olen koittanut antaa anteeksi ja jatkaa, mutta silti suurimmaksi osaksi tuntuu että en vaan jaksa enään. Mieheltä ei riitä ymmärrystä asiaan. Voimat on poissa ja mikään ei kiinnosta, ihme että hädin tuskin pystyn huolehtimaan lapsestamme ja kodista. Mistä voi saada apua, ennen kuin kaikki romahtaa.
Miten tästä eteenpäin..
EK
27819
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Miehesi vaikuttaa kertomasi perusteella kypsymättömältä teini-ikäiseltä, jolla on vielä minä minä-vaihe päällä. Saanko kysyä minkä ikäisiä olette?
28 ja 29.
No kronologinen ikähän ei välttämättä ole sama kuin ihmisen henkinen ikä. Joku lähes kolmekymppinen voi henkisesti olla alle kaksikymppisen tasolla ja joskus päinkinvastoin. Miehesi kohdalla vaikuttaa hiukan siltä, että hän ei ole kypsä kantamaan vastuutaan perheestä vaan haluaa jatkaa nuoruuttaan ja nuo ryyppyretket ja syrjähypyt ovat jonkinlaista lapsellista kapinaa tätä perheenisän roolia vastaan. Vaikea antaa sinulle mitään yleispätevää neuvoa. Tietysti voisitte mennä pariterapiaan, mutta auttaisiko sekään, jos miehelläsi on noin vahva taipumus valehtelemiseen. Luultavasti hän valehtelisi siellä terapiassakin ja väistelisi vastuutaan. Avioero ei tietysti ole mikään helppo ratkaisu, varsinkaan lapsen kanssa. Kertomasi perusteella kuitenkin vaikuttaa, että miehesi ei välttämättä tule tuosta muuttumaan. Siksi avioero voisi olla kipeydestään huolimatta järkevä ratkaisu kuin jatkaa epäluotettavan miehen kanssa ja katkeroitua. Voisithan ehdottaa miehellesi, että voisitte vaikka väliaikaisesti muuttaa erillenne. Sinä taas voisit hakea tukea jostain eroavien tukiryhmästä. Sellaisiakin löytyy vaikka netistä googlettamalla.
Pitää katella tuota tukiryhmää. Tässä jo hetkenaikaa miettinyt pitäiskö varata aika miekkarista, koska pään sisällä tuntuu mylläävän liikaa kaikkia asioita ja ulos niitä en tunnu saavan asiallisesti. Monesti sitä pelkää omia reaktioitaan ja tekojaan kun on koittanut asioista puhua. =(
Varmasti sinulle tekisi hyvää saada jutella jonkun kanssa kunnolla tästä tilanteesta. On se sitten ystävä, psykologi, pappi, kuka tahansa. Kunhan et jää yksin kärvistelemään. Myöskään tunteita sinun ei pidä pelätä, niin kauan kunhan et murhaa tee. Sinulla on täysi oikeus olla vihainen ja raivoissasi miehellesi hänen käytöksestään. Ei sinun tarvitse sitä salata tai peitellä ja teeskennellä. Kyllä miehesi pitää se kestää, koska kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Oletko puhunut miehellesi mahdollisesta avioerosta?
Olen puhunut avioerosta, siihen tulee vastauksia vähän laidasta laitaan. Välillä sanoo että olen vaan teeskennellyt, valehdellut rakastavani jne.. Parin viikon ajan jopa oikeasti itsekin uskoin että olen niin "vahva" että kestän tämän asian ja voin antaa anteeksi, sitten tapahtuikin ihan muuta. Voi sitä kai jonkinasteiseksi romahdukseksikin sanoo, tais mennä parit kahvikupit rikki jne.. kaikki aina menee siihen että puhe käännetään minuun tai sitten kielletään kaikki ja puolustellaan itseään. Ja koko tuon ajan mitä en tiennyt mieheni touhuista, hän syytti minua pettämisestä ja aiheutti pariin kertaan jopa kunnon kohtauksen julkisella paikalla asiasta. Toisella niistä repi sormustaan baaritiskillä kaikkien nähden. Alkanu miettiin että onko itessä se vika vai missä mättää. Olen kyllä hyvin tietonen siitä että en varmasti ole se helpoin ihminen jonka kanssa elää, mutta sen ei pitäisi olla syy. Tää toinen nainenkin on vasta 21v ja jotenki tuli vaan huono olo omasta iästä. Kaikkee hullua sitä ajattelee tuostakin asiasta, oliko se parempi, tiukempi tai jotain, oliko siinä jotain mitä mussa ei ole tai oliko sillä jotain annettavaa enemmän mitä mulla, koska sitä aikaakin sai aina järjestettyä hänelle, ja minulle ei kertaakaan sinä aikana. Ja kun alunperin olin vaan varautunut että näin on tapahtunut kerran, mutta sitten kun kysyin asiasta tältä toiselta naiselta niin paljastu nää kaks muutakin kertaa. Ja vielä että meidän yhteisessä kodissa, ja vielä se että olin sitten siinä tietämättäni pessyt sohvalta peitot ja tyynyt.. tosin sohva lähti samantien kun olin asiasta saanut kuulla kera kloritipullollisen.. luoja tuleepa sekavaa tekstiä, mutta antakaa se anteeksi, ei ehkä ole se kaikkein järkevin olo.
Ei se mitään, vaikka välillä ei niin järkevästi toimikaan tuossa tilanteessa. Tuskin kukaan petetty osaa ottaa coolin asenteen ja nekin jotka ottavat, usein teeskentelevät. Raivo ja kahvikuppien rikkominen on ihan normaalia. On parempikin että tuot vihantunteen ulos kuin että tukahduttaisit sen väkisin ja katkeroituisit.
Jotainhan tuo kertoo miehestäsi, että hän on mustasukkainen sinusta vaikka on itse ollut petollinen. Hänen linjansa on ilmeisesti se, että hänellä on pelkkiä oikeuksia ja sinulla pelkkiä velvollisuuksia. Siihen ei sinun tule alistua.
Mitä tuohon toiseen naiseen tulee, niin älä vaivaa päätäsi sillä jos onkin sinua nuorempi ja "tiukempi" toistaiseksi. Eipä ole enää kauaa, jos vakiintuu ja lapsen saa. Ja toisaalta jos míehesi on pettäjätyyppiä, niin hän olisi voinut tilaisuuden tullen pettää sinua vaikka itseään vanhemman kanssa, joten ei kaikki ole aina iästä kiinni. Ja koska miehesi on mennyt kanssasi naimisiin, ei se ole mikään veruke pettää, että on löytänyt nuoremman. Se olisi vähän sama asia kun sinä oikeuttaisit oman pettämisesi sillä, että löysit miestäsi isomunaisemman miehen. Jos ollaan sitouduttu, niin ei silloin kuulu enää etsiä "parempia" vaan keskittyä omaan suhteeseen.
Mitäs, jos aloittaisit kriisikeskuksesta tai seurakunnan perhetilanteisiin erikoistuneista
ihmisistä. Ota vielä yhteys oikeusaputoimistoon/avioero.
Lapsilla ja sinulla olisi varmaan parempi olla, kun olette keskenänne ilman
miestä. Mies välittää vain itsestään.
Sinähän et ole tehnyt mitään väärää! Miehesi ei ole Sinun arvoisesi! Tärkeintä on ettet ala tekemään mitään typerää! Tällaisessa tilanteessa todelliset ystävät nousevat arvoonsa!
Mutta kummasti tää kirjottelu tänne helpottaa. Saa päästellä höyryjä ja mietittyä vielä miljoonannen kerran näitä asioita. Jos vaikka pystyis oleen ihmisiks vielä huomiseen asti ja oikeesti päästyä käymään jonkun kanssa puhumaan tästä asiasta.
oloinen ihminen.Sitä ei voi sanoa tuosta toisesta naisesta. Ei ole järjenjättiläinen, joka suostuu tulemaan kotiisi vieläpä lapsen nukkuessa makuuhuoneessa.
Tuskin tulee olemaan edes viimeinen kerta, lieke edes ensimmäinen kakkonen.
Kaippa se aika näyttää mitä tässä tulee vielä tapahtumaan. Voi olla että pystyn antaa anteeksi, kunhan saan itseni kuntoon tästä, tai sitten en pysty ja mies lentää ulos. Pahinta se on vielä seilata noiden asioiden välissä, ilman mitään varmuutta mistään. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, miten on selvinny? Onko saanut/hakenut apua? Kavereita mulla ei pahemmin enään ole, koska tää kyseinen nainen OLI kaveri, tai tuttu, tiä nyt kummaks pitäis sanoo. Ja kun tää on niin pieni paikka n. 2000 asukasta ja kaikki tiesi melkein koko asiasta ennen mua, ja ne kaverit jotka oli samassa "porukassa" yleensä niin kattoo vaan nykysin kummasti. Ilmeestä vois päätellä melkein että aivan kuin minä olisin tullu mieheni ja kakkosen väliin. Olihan mieheni ilman minua liikkunut yksin jo monta kuukautta, ja kuulemani perusteella mieheni puheista oli vain voinut ymmärtää että asumme yhdessä eikä välillämme ole mitään muuta.
Kuule, anna äijälles samalla mitalla takaisin. Petä sinäkin. Ja jotta kostos olisi täydellinen, iske sen toisen naisen poikaystävä. Saisivat kumpikin maistaa omaa lääkettään. Eikä kummallakaan olis varaa tuomita sun tekoa oman käytöksensä jälkeen.
tehneensä virhettä, on aikas paha juttu. Miten voit antaa miehellesi anteeksi, jos hän ei sitä pyydä? Jos mies syyllistää sinua pettämisestä, eikä ota vastuuta tekemisistään, niin en usko, että voit selvitä koskaan. Miehesi pitäisi olla täysillä mukana, katuen, anteeksi pyytäen ja tiedostaen myöskin omat vikansa.
Koita ottaa realistinen kuva tapahtuneesta; älä syyllistä itseäsi, ole kovempi, sano suoraan,että jos miehesi ei myönnä tehneensä virheitä, niin ero tulee. Itsekin tiedät, että sinun yrittämisesi ei auta pätkääkään avioliittoanne, teidän pitää yhdessä yrittää. Siinä tilanteessa sitten huomaat, murentuuko miehesi, vaiko jatkaako sinun syyllistämistä. Sinä olet vahvemmilla nyt, jos haluat olla.
Jo on neuvo. Tuo nyt olisi viimeinen niitti avioliiton loppumiselle. Ei taida olla elämänkokemusta. Ei pidä kuitenkaan lonkalta heittää moista puppua.
käyttökelpoinen idea. Pääasia on että pettämiskumppani on miehen ystävä / tuttavappiiristä.
Ala välinpitämättömäksi miehen suhteen. Hanki lapselle hoitaja ja käy jossain. Ole tunteja poissa.
tuo silmä silmästä, hammas hampaasta.
sinun tarinasi on aivan kuin minun. Oman mielenterveytesi ja itsetuntosi takia jätä mies. Et voi olla koskaan varma miehestäsi ja lähinnä jos epäilet häntä jostain, hänhän ei myönnä mitään. Sinä alat syyllistämään itseäsi epäilyistä ja parhaassa tapauksessa pidät itseäsi luulosairaana vaikka merkit ovat selvät. Näin kävi minulle ennenkuin mies myönsi kolmannen suhteensa jälkeen, tosin humalapäissään puhui sivu suunsa, että olin olut oikeassa epäilyissäni. Kaiken hän siihen asti kielsi, vaikka olin omin silmin messuilla nähnyt kauempaa kuinka hänen työkaverinsa roikkui kaulassa. Mies kyllä tokaisi vähättelevästi siihen että eihän hän voi sille mitään jos joku hyppää kaulaan. Tämän suhteen hän puhui sitten sivusuunsa kännipäissään n. vuosi siitä kun suhde oli loppunut.
Yleensäkin petetty osapuoli on se viimeinen joka saa tietää, niin olin minäkin. Kaikki hänen kemukaverinsa tiesivät mutta sitähän he harrastivat itsekin.
Minä laitoin vihdoin viimein kovan kovaa vastaan, näytin ovea että valinta on hänen, minä sanelen säännöt. Tein selväksi että minua ei enää kuseteta eikä varsinkaan puhelimessa. jos miehellä ei ole selkärankaa seistä rehellisesti tekojensa takana antaa mennä. Eniten minä inhoan valehtelua ja katteettomia lupauksia.
Pettämään en sinua neuvoisi koska siitä voi jäädä paska maku omaan suuhun. Sinun vain pitää selvittää mitä elämältäsi haluat, haluatko tuhlata sitä miehen kanssa jota koko ajan epäilet, ja joka osoittautuu epäilystesi arvoiseksi, vai alkaa elää omaa elämääsi vailla jokapäiväistä kalvamista. Vanha sanonta kuka kissan hännän nostais jos ei kissa itse ja sen päivän huomaat kun aurinko paistaa risukasaan.
Kaikkea hyvää sinulle mihin ratkaisuun sitten päädytkin.
Joskus tämä silmä silmästä, hammas hampaasta toimii erittäin hyvin. Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia, että ottavat opikseen vasta sitten, kun joutuvat maistamaan omaa lääkettään. Se on vaan ikävä tosiasia ja on turhaa hurskastelua väittää muuta.
Et sinä jaksa tuon kanssa ellei se itse todella halua parempaa yhteistä ja no... silloin se taipuisi kaksin kerroin korjatakseen tilanteen.
Ei petetyn tartte antaa anteeksi vaan se, joka petti ansaitsee anteeksiannon tekemällä riittävästi sen eteen. Et siis todella pysty edes antamaan anteeksi ennen sitä, koska oma järkesikin tappelee sinua siinä aina vastaan ja se kuluttaa.
Kuinka tuommoista voi jatkaa, jos intiimiys on kuollut. Sehän menettää henkensä heti, kun salaisuuksia punotaan muiden kanssa.
Kiitos kaikille viesteistä. Otan ihan mielellään vieläkin vastaan omia kokemuksia, varsinkin jos moisesta on joku edes selvinny ja pystynyt jatkamaan. Hetkittäin tuntuu että pystyy jatkaan ja välillä ei. Ja viimeyö olikin sitten se ei ja tapahtu kamalia mille en löydä edes sanoja. Tilanteeseen hain apua tk:sta ja sainkin. Silti jotenkin välistä jaksan uskoa että jos vaikka sittenkin sais asiat kuntoon. Mutta aika näyttää.
Se mitä kirjoitit ja kerroit miehesi käyttäytymisestä ja valheista on jo riittävä syy, että ei kannata jatkaa hänen kanssaan. Tuollainen tyyppi ei tule koskaan parantamaan tapojaan. Vaikka kuinka yriitäisit, hän pysyy itsekkäänä ja petollisena. Jos mahdollista, niin häivy lapsen kanssa kuvioista tai jos asunto on sinun, niin potkaise äijä pellolle. Ethän halua kokea samaa uudelleen. Minun äijäni kolme kuukautta kestäneestä rinnakkaissuhteesta on kohta kulunut kolme vuotta ja asia vaivaa minua edellen. Silloin kun kipuilu alkoi, ei minullakaan ollut ketään, kenenkä puoleen kääntyä. Lääkäri oli ainoa, jolle saatoin asiasta puhua. Mieheni suojeli ainoastaan itseään ja panopuutaan, joka oli tahollaan parisuhteessa. Pelkäsi varmaan oman turvallisuutensa puolesta. Tänäkään päivänä en tiedä kuka tuo lutka on. Mutta se, että mies ei suojele perhettän,vaan jotain vierasta on aika kuvaavaa asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos hän olisi ollut alusta alkaen rehellinen ja puhunut asiat suoraan, niin niiden käsittely olisi vienyt paljon vähemmän aikaa.
Olen pitänyt päiväkirjaa silloisista tapahtumista ja omista tunteistani ja lueskelen sitä joskus. Tekisi melkein mieleni julkaista koko juttu, niin pettäjätkin saattaisivat tajuta, miten helvetisti se sattuu ja kuinka pitkäaikainen tuska on ja kuinka väärin se on puolisoa ja perhettä kohtaan.
Miehelle häpeäminen ja väärässä olemisen tunnustaminen on usein ylivoimaisen vaikeaa, mutta valehtelun kanssa heillä ei ole mitään ongelmia.
Voimia ja jaksamista, ajattelen Sinua
eronnut? Vai kipuiletko edelleen kolme vuotta sitten sattunutta asiaa ja jatkat avioliittoa. On niin helppo neuvoa toista eroamaan.
Jos kuitenkin koittas vaikka puhumista ammattiihmisen kanssa yhdessä ja erikseen ja jos ne ei auta tilanteeseen, niin olen täysin valmis eroamaan. Kuitenkin haluan katsoa kaikki mahdollisuudet ettei tarvi sitten myöhemmin jossitella. Voi kuulostaa todella ristiriitaiselta aiempiin mitä olen kertonut, mutta kaikkea ajattelin koittaa. Ainakin tuota puhumista ammattiauttajan kanssa.
tehdä. J mieluummin ennen, kun olet tehnyt itse selityksiä tapahtuneelle.
Janäitä asioita edelleen pohdiskellessani kävi vaan ajatus mielessä, että eiköhän sama kohtalo kuitenkin osu itse pettäjälle tai sille toiselle osapuolelle. Siihen sanon saman asian mitä olen omalle lapselle sanonut liiasta riehumisesta. Että sitten ei auta itkeä jos kaatuu, kerta ei uskottu mitä sanottiin. En tiedä muista mitä mieltä tuosta, mutta näin se vaan menee. Ja sillon on syytä katsoa peiliin ja miettiä asioita taaksepäin miltä toisesta on sillon mahtanut tuntua. Ja se on oikein kaikille pettäjille, se päivä on kuitenkin edessä joskus.