vaan ei puolison sukulaisiakaan. Meillä on "ilona" miehen veli. Lyhytpinnainen besserwisser,jolla omasta mielestään oikeus sanoa toisille mitä tahansa ja vaikka kuinka pahasti. Huonon päivän sattuessa haukkuu sujuvasti kenet hyvänsä,ja kun huono tuuli menee ohitse,olettaa että kaikki on unohdettu ja anteeksi annettu. Haukkui minut viimeksi viime viikolla,mutta nyt tuli mitta täyteen. 20 vuotta olen nöyristellyt,ollut hiljaa jos näyttää huono päivä olevan. Minä olen ollut se otollinen kohde nollata sanomiseni ja vähätellä,koska en halua riidellä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut esteenä suoranaiselle seksuaaliselle ahdistelulle,kun vaimo ei näe... Olen oppinut todella taitavaksi välttelemään kahdenkeskisiä tilanteita. Jossain vaiheessa sanoin miehelleni,että veljesi on todella törkimys kun toisten edessä haukkuu minua ja kun muut ei näe,yrittää vongata seksiä ja käy käsiksi. Mieheni on kiltti ihminen eikä ole halunnut tapella ainoan veljensä kanssa. Äidilleenkin veli sanoo todella pahasti joskus,valitettavasti äiti ei osaa laittaa poikaansa ruotuun. Nyt viikonloppuna sanoin miehelle,millaisen terveiset sain veljeltään ja että nyt minulle riitti. sanoin,etten aio olla tästä lähtien veljensä kanssa missään tekemisissä niin paljon kuin voin sen välttää. Mieheni on alkanut osaltaan saada myös tarpeeksi veljensä tekemisistä. "Pennitön uneksija" halusi eräänä kesänä veneen vaan kun ei ollut rahaa... Niinpä ylipuhui mieheni ostamaan tuhansia maksaneen ison veneen,"maksan sinulle puolet kun saan rahaa". Ei ole rahaa veneeseen tullut,mutta 2 kesää ajeli sillä niin että vene ehti meille käyttöön vain muutamaksi lyhyeksi toviksi. Ja tuttaville oli kehuskellut,miten HÄN osti tämmösen veneen. Useita kertoja mieheni on mennyt väliin pelastamaan kun veli juo usein "ärrä"viinaa... Vaan nyt ei enää mene. Totesi,että kun aikuinen ihminen kerran ehdoin tahdoin hakee riitaa,hoitakoon tappelunsa. Vuosi vuodelta tuntuu kiukuttelu ja riehuminen menevän pahemmaksi,ja kun kohta 40 v on mittarissa,ei taida olla parannusta näkyvissä? Parisuhteissaan kaikki menee ensin hyvin ja kaikki on NIIN ihanaa,mutta kun arki astuu kuvioon,alkaa sarvet kasvaa otsalle. Tulee sanomista siitä ja tästä. Niin kauan kun puoliso vain myötäilee,kaikki on hyvin. Mutta annas olla,kun toinen haluaa esittää (eriävän) mielipiteen,sitten on täysi helvetti päällä. Ex-puolisoon ei meistä kukaan saisi olla missään yhteydessä,vaikka veli oli se joka löysi uuden ja lähti. Nimeäkään ei saa mainita ja vanhempiaan on suoranaisesti kieltänyt käymästä exän luona. Lapsen asioista sovitaan tekstiviestillä kun puhua ei voi ja lapsen on oltava pihalla kassin kanssa odottamassa,kun isä tulee hakemaan... Juhlat menee aina hienosti siihen saakka,kun veli saa olla keskipisteenä ja kaikkien huomion kohteena. Jos joku toinen saa enemmän huomiota,seurauksena ensin murjotusta,sitten riitaa ja rähinää. Ja tietenkään hänessä ei ole koskaan ollut mitään vikaa,toiset aloitti tappelun tai se toinen oli niin tyhmä jne...
Mutta minun osaltani asia helpotti nyt. Nyt voin olla rauhassa eikä tarvitse pohtia,mistä asiasta seuraavaksi saan kuulla kunniani. Mieheni puolesta olen surullinen,asia on vaikea hänelle. Haluaa olla väleissä veljensä kanssa vaikka se vuosi vuodelta käy vaikeammaksi.
Mutta minun osaltani asia helpotti nyt. Nyt voin olla rauhassa eikä tarvitse pohtia,mistä asiasta seuraavaksi saan kuulla kunniani. Mieheni puolesta olen surullinen,asia on vaikea hänelle. Haluaa olla väleissä veljensä kanssa vaikka se vuosi vuodelta käy vaikeammaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan oikea ja pesunkestävä narsisti.
Kannattaa googlettaa ja lukea millainen narsisti on ja löydät varmaan samat piirteet kuin mainitsemassasi ihmisessä. Ikävä kyllä asiaan ei tule muutosta vaan iän myötä vain pahenee. Irroittautukaa moisesta jos vain mahdollista on.
mielestäsi kiltteyttä että ottaa vastaan moista kuten miehesi on ottanut? Minusta ei.....Miksi ei ole aikoinaan jo tehnyt asialle jotain? Eihän ketään esim. voi pakottaa ostamaan yhtikäs mitään, menemään väliin jne.
Miehesi on käyttäytynyt hissukkamaisesti.
Eihän teidän ole ollut mikään pakko sietää moista kahtakymmentä vuotta.
Nytkö sitten kokonaan laitoitte välit poikki? Miten pitkäksi aikaa........
Ja taas tehdään maallikkodiagnooseja netissä, nähdään narsisteja siellä sun täällä.
olekaan ostamaan mitään,vaan entäs jos silmin kirkkain luvataan ja vannotaan maksaa oma osuus heti kun rahaa saa...vaan sitä päivää ei ole tullut. Ja tappeluiden väliin on mies mennyt kyllä veljesrakkaudesta. Kai sinäkin menisit jos omasta sisaruksesta kyse? Mies ei ole mikään hissukka vaan hyvällä tavalla hyvinkin vahvatahtoinen ihminen,ei anna kenenkään pompottaa. Mutta kun on omasta veljestä kysymys... Ja kuten sanoin aloituksessa,MINÄ laitoin välit poikki,ei mieheni. En aio estää häntä olemasta tekemisissä veljensä kanssa,hän tekee omat päätöksensä. Minun luonteellani välirikko voi olla loppuiän. Olen hidas suuttumaan,mutta jos suutun johonkin ihmiseen tarpeeksi,harvemmin annan anteeksi.
Ja kyllä,minun on ollut pakko sietää 20 vuotta. Pakko siksi,että mieheni ei olisi aiemmin uskonut omasta veljestään mitään pahaa. Nyt viimeisten vuosien aikana hänenkin on ollut pakko viimein myöntää,että veljen tekosia ei enää voi selittää nuoruuden toilailuilla. MIten olisin voinut edes yrittää aiemmin välien katkaisua?
Ja toisen kirjoittajan kokemukset on kuin suoraan minun/meidän elämästämme. Nuorempi veli on todella saanut aina tahtonsa läpi kaikissa asioissa ja ehkä passattu liikaa. Mitään ei oikein ole saanut valmiiksi asti tehtyä. Ammattikoulu jäi kesken(tyhmiä opettajia kun KÄSKEVÄT tehdä jotain),armeija jäi 2 viikon jälkeen kesken(lapsellista pompottamista ja häntähän ei komennella),työpaikat on vaihtuneet kun alkuviehätys menee ohi(ensin maailman paras työpaikka ja työkaverit mahtavia,puolen vuoden/vuoden päästä paska paikka ja idiootit työkaverit). Innostuu milloin mistäkin mutta kesken jää...
Sai kaikki vanhemmiltani periksi kun eivät jaksaneet enään kasvattaa sitä. Vaatimassa kaikkien omaisuuden ja huomion, ruikuttaa ja tappelee kaikkien kanssa, katkoo kaikki sillat takanaan, hakee tukee toimilleen lähiomaisista tukea, jättää sotkunsa toisten siivottavaksi, ei ota vastuuta mistään...listaa olisi loputtomiin.
Pakko on ottaa etäisyyttä ja sanoa EI. Se loppui vasta kun mieheni otti niskaperse otteen ja heitti veljeni pihalle. Niin kauan kun riittää uhreja joilta saa tukea touhuilleen tuskin mikään muuttuu mutta meidän kohdaltamme se loppui. Olen samaa mieltä että se on vaan pahentunut iän myötä
tullut mieleen,että joku selkäsauna jäi nuorempana antamatta..? Kukaan,joka ei ole tätä kokenut,ei voi käsittää minkä helvetin läpi olemme eläneet! Hyvää joulunodotusta teille ja arvaapa kenen kanssa ei tarvitse istua joulupöydässä pinnistelemässä tänä vuonna ;-)!