Millainen työntekijä

että kunnioitusta ja lojaaliutta ei voi vaatia, vaan se on ansaittava. Sellainen jota on riittävän usein potkittu perseelle ja käskytetty armeijatyyliin. Parhaat armeijamuistotkin liittyvät pääsääntöisesti esimiehen kusettamiseen. Rakkaudenkin tulee olla molemminpuolista.

Fiksu.

kun ei ymmärrä, että kun on moni hänen kaltaisensa
"ei vähä mittään" -ihminen samal työn antajal töis, nii todellisuudes siä onkin yks "kaik vaa ja pirust päälki" -tyyppi.

Sisäinen yrittäjyys kantaa paljon pidemmälle, ja on kaikkien yhteiseksi eduksi, mutta sen tuhoaa yksikin mulk...tiimiin sopimaton persoona siis.

moraaliton tai sellainen joka kokee tulleensa riistetyksi. Perinteinen marxilainen teoria menee kai niin että työläinen myy sitä ainoaa, mitä hänellä on, eli aikaansa. Nykyään työntekijällä on kuitenkin usein muutakin myytävää, kuten suhteensa ja taitonsa.
Sanotaan esimerkiksi että minä työskentelen firmassa A ja hoitelen 5 000 euron liksalla asiakaskuntaa, joka tuo miljoonan liikevaihtoa. Firman B kannattaa ehkä maksaa mulle 6 000 euroa samasta työpanoksesta, jos siirryn heille ja tuon nuo asiakkaat - suhteeni - mukanani.

Aika on älytön mittari työnteolle ja sitä käytetään vain siksi että se on helpoin tapa mitata jotain, mikä liittyy työhön ja palkanmaksuun. Että mittauksen tulos ei kerro mistään oleellisesta, ei kiinnosta ketään.

Toisaalta, tulokseen sidottu palkanmaksu tekisi kaikesta urakkatyötä, mikä olisi sekin vahingollista monille toimille. Koska määräkään ei ole aina hyvä mittari.

Missä tehtävissä työhön käytettävä aika on oikeasti merkittävä suure?