Laitoinpa kirjoituksen tuonne "maailman menoa"-palstalle, kun ei juurikaan ole nykyään eroa sikäli, että monet ns. "kirkon uskovat" ovat jo itsekin niin maallistuneita, että...
Mutta klikatkaapa linkin päältä ja käykää toki lukemassa mitä tuonne kirjoittelin kirkon asiasta...
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9467892/46763526
Mutta klikatkaapa linkin päältä ja käykää toki lukemassa mitä tuonne kirjoittelin kirkon asiasta...
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9467892/46763526
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei voi palvella yhtä aikaa kahta herraa. On tehtävä valinta. On pakko tehdä valinta, meidän jokaisen. Ne papit, jotka eivät tätä pakkoa ja sen ehdottumuutta korosta, ovat luopujia, eksyttäjiä, vihollisen asialla. Jokaisen, joka luopuu Herrasta, osana on turmio. Kaikki, mikä rikkoo puhdasta raamatunmukaista uskoa ja elämää vastaan, on luopumusta. Näin ehdottomia ovat asiat.
Asia on ehdoton vain sinulle ja pienelle joukolle fundamentalisteja. Tämä on eritäin tärkeää ymmärtää eikä muiden helvettiin manailusta ole mitään hyötyä koska sellaista paikkaa ei ole olemassa.
Olet varmaan taivaspaikastasi vakuuttunut?
Hieman "korjailtu", siis joiltain kohdiltaan hieman uudellen muotoiltu (ei mitään oleellista eroa) versio samasta kirjoituksesta:
Käsittämätöntä, että Ev.Lut.Kirkossa jatkuvasti toistuen veivataan asioita, joiden käsittely ei oikeastaan ollenkaan pitäisi kuulua kristillisen kirkon piiriin. Räikeimpänä esimerkkinä nyt tämä homoliittoasia, kun nimittäin koko asiaa, siis homoliittoa ei Raamatusta edes löydy. Sieltä löytyy vain miehen ja naisen välisen liitto malli. Siksipä onkin hyvin loogisesti pääteltävissä, että raamattu on kirjoitettu siltä pohjalta ja ihmisten elämisen ohjeeksi, sen mallin mukaiselle pohjalle rakentuvaan elämiseen ja olemiseen. Muut tätä järjestystä enemmän tai vähemmän sekoittavat ja sen kanssa ristiriidassa olevat variaatiot ovat tulleet ja yleistyneet ihmispopulaatioissa rappion ja moraalin löyhtymisen myötä, kun ei ole enää kunnioitettu Jumalan sanaa eikä edes luonnojärjestystä. Tämän ole tarkoitus olla mitään ”syrjimistä”, ”tasa-arvoa”, tms. lietsova kommentti, vaan tuoda esille ihan vain silkkaa realistisesti todettavaa tosiasiaa.
Erittäin epäuskottavalta vaikutta sellainen väite että ko. ilmiö, siis homoliitot olisivat muka aina kuuluneet ihmispopulaatioon. Ja, kristillisen kirkon kontekstissa oletettavasti riittäisi paljon ihan oikeitakin asioita ja ongelmia käsiteltäväksi, mm. kirkolliskokouksessa, ilman tällaisiakin, sinne väen väkisin tuotuja "kysymyksiä". Varsinkin kun asiaan ei liity mitään hengellistä, että se sikäli kuuluisi jotenkin erityisesti kirkon "ongelmakenttään", sen enempää kuin joku muukaan, täysin sekulaari ilmiö. Vai mitä hengellistä tai hengellistettävää on homoseksuaalisuuden harjoittamisessa –muuten kuin negatiivisessa mielessä, siis syntikysymyksenä? Voitaisiin kai muitakin himo-asioita sitten alkaa siellä käsittelemään –olisiko uhkapelaaminen vuorossa seuraavana, vai mikä...?
Mitään muutakaan ei-raamatullista ilmiötä ei pitäisi (ei olisi pitänyt) ottaa ja alkaa käsittelemään kirkon sisällä, ikään kuin jotenkin erityisaseman omaavana kysymyksenä. Ei ainakaan sellaisessa hengessä miten nyt ollaan jo vuosikausia menty noissa kysymyksissä selkeältä tieltä aivan metsikköön. Olkoonkin että on kyse ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista. Sellaisia asioitahan on kovasti paljon, monenlaisia ja -erilaisia-...
Homoliittoasiasta keskusteltaessa on kovasti lyöty sitä rumpua että usein sanotaan kyseessä olevan ns. "kahden toistaan rakastavan ihmisen suhteen". Sillä kortilla ei kuitenkaan pitäisi saavuttaa mitään erityisasemaa ja päästä, jopa yli monien tärkeämpien aiheiden, muka kovinkin tärkeäksi, aivan kuin jopa tärkeimmäksi keskustelunaiheeksi. Kannattaa muistaa että kyseessä on kuitenkin ei-raamatullinen parisuhde, olipa rakkautta tai ei. Onkin aivan käsittämätöntä jos ei ymmärretä, että juuri kyseisen aiheen, ei ainakaan mitenkään erityisesti, tulisi kuulua kirkossa keskusteltavien asioiden piiriin, eikä sen siis pitäisi olla kirkolle jotenkin erityisen merkityksellinen kysymys.
Nyt olisi korkea aika viheltää peli poikki, ja vetäytyä miettimään, miksi kirkko yleensä on edes lähtenyt rämpimään tuohon suohon, jota tuo keskustelu edustaa. Tuon aiheen kanssa tuntuukin olevan vain yksi ainoa suunta ja se on se että ko. asian kanssa vajotaan aina vain syvemmälle suohon. Ja silloin kun rähmitään suossa, se tarkoittaa tietysti myös sitä, että siitä kärsii kokonaisuudessaan se päätehtävä, joka kirkolla -pitäisi olla-. Toisin sanoen, että kun ns. "haukutaan väärää puuta" ja siihen uhrataan ylenpalttisesti henkistä energiaa ja -pääomaa, niin sen takia tuohon yhteen aiheeseen tuhlatut voimavarat jäävät puuttumaan oikeasti tärkeiden asioiden käsittelemisestä. Eräs sellainen asia voisi olla esim. perheiden ja erityisesti lasten pahoinvointi, josta eräänä merkkinä pitäisi havahtua hälyttävästi lisääntyneisiin lasten huostaanottoihin ja miettiä mitä kirkko voisi tehdä LASTEN AUTTAMISEKSI ja todellisen henkisen ja hengellisenkin hyvinvoinnin tavoittelemisen eteen...!
Jumala Siunatkoon Suomen maata ja kansaa!
Niin huomasin tuossa toisen kappaleen lopussa tulleen pienen sanallisen kömmähdyksen, kun muokkasin tekstiä. Korjattu versio:
"...ei ole enää kunnioitettu Jumalan sanaa eikä edes luonnojärjestystä. Tämän ei ole tarkoitus olla mitään ”syrjimistä”, ”tasa-arvon polkemista”, tms. lietsova kommentti, vaan tuoda esille ihan vain silkkaa realistisesti todettavaa tosiasiaa."
"Erittäin epäuskottavalta vaikutta sellainen väite että ko. ilmiö, siis homoliitot olisivat muka aina kuuluneet ihmispopulaatioon."
Miten selität sen, että homoseksuaalisuutta esiintyy, paitsi ihmisen, myös muiden eläinlajien keskuudessa. Saatanan kujeita?
Kirkon tehtavänä on julistaa evankeliumia, eli johdattaa Jeesuksen tavoin niin homot kuin heterotkin kuin myös lapset yhä syvempään Jumalan tuntemiseen.
Tuota tehtävää tulee pappien noudattaa Jeesuksen antaman opetuksen mukaisesti, joka opetus Jeesukselle oli peräisin Jumalalta.
Kun ihminen tulee ns. uskoon, niin hänessä syttyy rakkaus Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta Jumalaan häntä kohtaan osoittaman rakkauden myötä ihminen vapautuu omista ihsekkäistä haluistaan ja himoistaan.
Aikaisemmin ihmismieltä lukemattomista eri syistä johtuva mielenmyllerrys tyyntyy, jonka myllerryksen ylläpitäjänä toimivat ihmisen omat halut ja himot, ja tilalle astuu syvä mielenrauha.
Ihmismielessä tapahtuu niin kuten Jeesus sanoo seurraajiensa kohdalla käyvän mikäli hänen seuraajansa täyttävät Taivaallisen Isän tahdon: "En minä anna teille kuten maailma antaa, minun rauhani sen minä annan teille."
Jeesus totesi myös, että hän tuli siksi, että hänen seuraajillaan olisi ilo ja yltäkylläisyys hulimatta kaikkinaisista risteistä, jota ristiä jokainen hänen seuraajansa joutuu omalla kohdallaan kantamaan.
Kuten mielenrauha, niin ilo ja yltäkylläisyyskin on mielentila, joka tila pysyy Jeesuksen opetuslapsilla kohtaavatpa häntä mitkä tahansa ulkoapäin tulevat myllerrykset.
Mitä homojen vaatimuksiin tulee, niin myös heidän tulisi etsiä Jumalan kasvoja eikä ryhtyä esittämään omia vaatimuksiaan kirkolle kohdistuen kirkon eliittikastiin, eli piispoihin.
Hyvin tietäen, että jos heidän vaatimuksensa menevät läpi kirkon piispataholla, niin piispojen alamaisina toimivien pappien on noudatettava kirkollisissa toiminnoissaan piispojen antamia määräyksiä.
Kun kristillisen uskon perussanoma on Jeesuksen opetuksiin perustuva henkinen yhteys, niin homot ovat päättäneet eristäytyä globaalitasolla omaksi ryhmäkseen haastamalla kaikki kristilliset kirkot valtataisteluun heidän sanomansa suhteen, joka sanoma on, että eri kirkkokuntiin kuuluvien pappien on vihittävä heidät ns. kristilliseen avioliittoon kuin myös, että pappien on laajennettava sanaa avioliitto koskemaan myös heitä.
Kuten totesit, niin meillä tavikristityillä on huoli suomalaisten perheiden ja perheissä elävien lasten hyvinvoinnista, koska lastemme harteilla lepää kansakuntamme tulevaisuus.
Perheet eivät voi hyvin, koska nuorisostamme jo yli 60 000 on sosiaalitoimen piirissä.
Akateeminen koulutuskaan ei takaa työpaikkaa, koska yli 30 000 tuhatta akateemisesti koulutettua on työttömänä.
Kun tässä maassa elävien perheiden kuin myös nuorisomme mieltä painaa huoli ja ahdistus sitä kuinka pärjatä tässä yhteiskunnassa, niin vallan kummalliseltahan tuo tuntuu, kun kirkkomme eliittiporukan nykypääteemana näyttää olevan vain askartelu homo-identtiteettikysymyksen parissa.