Miten suhtautua kunnolliseen, mukavaan keski-ikäiseen mieheen, jolla on rahaa, mutta hän ei panosta yhtään itseensä? Kaikki mitä on ympärillä tai omistaa on kulunutta, ikivanhaa ja halvinta mahdollista.Ruokailutottumuksetkin aika pielessä.Pystyisiköhän tuollaisen miehen kanssa tuevaisuudessa elämään yhdessä ja löytämään yhteisen sävelen...
Itseensä panostaminen...
kahdenvaiheilla
13806
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tulee mieleen, että joko valehtelee rahatilanteestaan tai on sairaalloisen nuuka ja vaatimaton. Tai sitten hän ei yksinkertaisesti välitä, mikä on vähän huolestuttavaa.
No varmaankin juuri noin kertomalla, ehkä hieman diplomaattisemmin. Että haluaisit "jakaa kaiken" hänen kanssaan, jos hän voisi panostaa enemmän vaatteisiinsa, kunnon ruokaan jne. Jos hän suuttuu tai ei ymmärrä yhtään, mistä puhutaan, jätä sikseen. Ehkä hänet on köyhässä kodissa kasvatettu säästäväiseksi, tai ehkä hän on ollut hieman masentunut eikä ole nähnyt mitään syytä shoppailuun.
Riippuu lähinnä, suostuuko rakkaudesta muuttumaan enemmän mieleiseksesi. Ei voi tietää etukäteen.
Kiitoksia erittäin hyvästä vastauksesta!
...pystyisitkö elämään yhdessä....RAKASTATKO ?
noilla tiedoilla ihan tarkkaan tietää. Vaikkapa jos ruokatottumus on hkplöötä ja olutta niin huonompi juttu. Ja riippuu paljon itsestäsi mitä odotat. Vaikka olitkin tyytyväinen yhteen vastaukseen, on niin, että jos mies on RoopeAnkka-tyyppinen, niin rahalliseen satsaukseen pitemmästi suhteesi ei voi luottaa. Alussa toki voi niinkin tapahtua. Mutta koska perusluonne ei muutu, 'ylimääräinen' rahankäyttö jatkuessaan alkaa hiertää...
Eli parasta olla omasta takaa varainen :)
Jos taas muuten jostain syystä on välinpitämätön kunnostaan ja on keski-iässä jo, niin ei hyvältä näytä sekään. Säästäväisyys sinänsä (jos kumppani sen sietää) on hyväkin asia, jos on tarkoitus mihin säästää.
Itse elän kuten kuvailemasi mies.
Tyylitajua ei paljoa ole. Vaatteet ovat citymarketista ostettuja, kun se on helppo sieltä kaupassa käynnin ohesssa ostaa.
Huonekalut on halvinta mitä saa. Sama se mikä pöytä on. Aivan yhtä hyvin se halpa toimii kuin kallis.
Ruokavalio on huono. Ei vaan saa aloitettua itse ruuantekemistä. Joten syö sitten, valmisruokia.
Hiustyyli on hiustenleikkuu koneella siiliksi kun on liian pitkät hiukset.
Autokin on 11 vuotta vanha.
Eli en varmaan ole naisten mielestä kiinnonostava ja ulospäin näytän juntilta.
Mutta, kyllä olisi halua kehittää itseäni. Olisi ok käyttää tyylikkäämpiä vaatteita, tehdä herkullista ruokaa itse, huonekalut voisivat olla muualta kuin ikeasta ja koti tyylikkäämpi.
Tarvisin apua kehittymiseen, jos joku tarjoisi apua esim. noiden asioiden kanssa niin uskoisin pystyvän muuttumaan, yksin ei ole riittävästi "rohkeutta" ja halua muuttaa nykyistä elämää.
Olen 23 vuotias ja tässä iässä pitääkin olla halua kehittää itseään mutta miksi ei keski-ikäisenäkin olisi valmis parantamaan elämäänsä?
"Tarvisin apua kehittymiseen, jos joku tarjoisi apua esim. noiden asioiden kanssa niin uskoisin pystyvän muuttumaan, yksin ei ole riittävästi "rohkeutta" ja halua muuttaa nykyistä elämää"
Kiva, että sä sanot, että olisit valmis kehittymään, mutta kuka nainen haluaa huollettavan? Että pitäs opettaa kun lapsi pukeutumaan, ostamaan oman kotinsa tavarat ja kun ei itse osaa päättää edes omaa tyyliään, eikä uskalla olla oma itsensä, jos joku ei kerro kuka se on? Ei voi ruoan laittoa opetella, jos nainen ei ole auttamassa, voi, voi, kuule, niin me ollaan muutkin se vaan opeteltu, ehkä jos etit äitiäs pariksi, niin toi toimii. Kodin tyylikkyys taas tietty on suhteellista: toisen tyylikäs on toisen tylsä, mutta joo...
Siis ei mua ainakaan kiinnostas ottaa mitään holhottavaa, eikä opettaa ketään 23-vuotiasta ruokaakin laittamaan, ei todellakaan leikkiä jonkun sisustajaa ja jos ei omaa tyyliään tiedä, niin ei voi mitään, sitten pitää se yksin etsiä. Tollai saa vaan riippuvaisen roikkujan, joka ei sitten osaa mitään enää yksin. Ei kiitos.
Joten alahan vaan kerätä sitä rohkeutta, opettele ensin ihan itse ja yksin ja ala toimimaan, jos kerran oikeasti haluat.
Ja mitä tohon ap:n mieheen tulee, niin ei todellakaan keski-ikäinen ihan helpolla muutu. Se on oppinut jo noille tavoilleen aikoja sitten, pihtaa ja tylsistyttää kaikki muutkin ympärillään, säästäväisyys on hyve, pihtaaminen pahe. Mukava voi olla, mutta jaa-a, suurella epäluulolla suhtautuisin. Ymmärrän edullisuuden arvostamisen, en ole materialisti, mutta laatua pitää kuitenkin olla ja vähän kattoa. Halvin voi usein olla myös huonoin, - ja kallein! Kertoa myös itsearvostuksesta pahimmillaan. Moni pihtari on materialisti, jolle ensisijaista on omistaa eikä luopua mistään.
Ei, kyllä miettisin kaksi kertaa.
Voi kuule kultamussukka! On eroa kuin yöllä ja päivällä nuorella ja vanhalla!!
Nuori sentään HALUAA muuttua ja ottaa neuvoista vaarin, mutta vanhempi, varsinkin mies ei "raidoistaan" enää mihinkään pääse!! Valittavasti!
Sinulla ei ole mitään hätää, kohta sinut nappaa siitä joku nuori nätti neito ja muuttaa sinut ulkoisesti tasan tarkkaan oman maun mukaiseksi hiustupsua myöten, höpsö!
Olisinpa itse nuorempi, niin kävisin kimppuusi, hrrrr!
Mies on selvästi pihi! Oon seurustellut n. vuoden verran "pihimummon" kanssa, ja se oli ihan kamalaa. Jokainen lasku jaettiin TASAN sentilleen puoliksi. Mulle se ei olisi ollut niin tarkkaa, kyllähän sen osaa arvioida oikeudenmukaisesti miten paljon kukin maksaa. Miehen vaatteet oli suoraan 80-luvulta, sisustus samoin. Auto sentään oli hieno ja uusi. Sitä hoidettiinkin ja varjeltiin kuin suurinta aarretta. Kaapit oli täynnä hamstrattua ruokaa, jota sitten järjesteltiin ja kuitenkin nuukailtiin sen kanssa.
Hauskinta oli, kun sain häneltä synttärilahjaksi lattiankuivaimen -- käytetyn. Oli kait ostanut itselleen uuden tarjoustalosta :D
tämä...tuore keksi-ikäisten suhde, lähdettiin miehen tuttavapariskunnan kanssa syömään.Miesystäväni ehdotus; sovitaanko että hän maksaa ravintolassa minun ruokani ja minä maksan sitten jälkeenpäin hänelle ateriani...ei sopinut minulle, voin rehellisesti maksaa oman ruokani eikä tarvitse miehenkään olla feikkiherrasmies!
pistät hinnat palveluissesi niin näkee pystyykö mies muuttumaan yhtään mieleiseksisi. Jos ei pysty sitten on rakkautta ymmärätön pihi juntti.
Itseään voi muuttaa, toista ei pitemmän päälle. palaa tuttuihin kuvioihinsa aikaa myöten.
on luonut oman tyylinsä keski-ikään mennessä.Usein tuossa iässä kun on jo asuu omillaan.Helpompaa on "vaikuttaa" kumppaniin nuoremmalla iällä kun mahdollisesti ollaan perustamassa yhteistä kotia.Vanhempana ei edes enää välttämättä halua muutaa yhteen asumaan, mutta seurustella voi.
Esim. kodin viihtyvyys on tärkä asia koska kotona tulee vietettyä paljon aikaa.Eli kaikki perusjutut helpottamassa elämää.Vaatteet; esim. alennusmyynneistä usein saa ihan laadukasta vaatetta puoleen hintaan.Jonkinlainen autokin olisi hyvä olla.Kaikkein kalleinta ei tarvitse olla,laadukasta saa myös vähän halvemmalla.
Jos itseensä satsaa niin samaa toivoo myös kumppanilta.Kai sitä jokainen haluaa olla ylpeä ihmisestä, jonka kanssa seurustelee.Jos vierellä kävelee joku "ryysyrannanjooseppi" niin ei paljoa tee mieli ihmisten ilmoille lähteä.Ja jos viettää aikaa toisen asunnossa, niin kyllä sielläkin haluaa myös viihtyä ja tuntea olonsa edes jotenkin "kotoisaksi".
Mutta jos ihminen on todella köyhä, niin silloin ymmärtää, että tuskinpa ylimääräisiä rahojaan laittaa muuhun kuin tarvittavaan elantoonsa.Liika saituus tekee varakkaasta ihmisestä vastemielisen...kun ei edes itseensä raaski rahojaan käyttää.
Eipä tuo tilanteesi kovin hyvältä näytä, mutta keskustelkaapa kasvotusten mitä asioita arvostatte elämässä...